Äärimmäisen harvoin minun tekee mieli jotain makeaa. Silloin otan vähän. Syön normaalit ateriat
Mielestäni jos ihminen syö normaaleilla aterioilla sitä mitä haluaa, ei tule sairaita herkkumielihaluja.
Täällä palstalla kirjoittavat säännöllisesti sellaiset, jotka syövät ensin juustonaksupussin, sitten suklaalevyn ja sitten limsaa. He eivät varmasti syö normaaleja aterioita normaaliin aikaan.
Oletteko samaa mieltä, vai onko teillä muita ehdotuksia kuin ateriarytmi normaalin syömisen edesauttamiseksi?
Kommentit (14)
Olen samaa mieltä, vaikka kirjoitus olikin lyhyt ja siinä ei otettu sen enempää kantaa erilaisiin asioihin.
Syön normaalit ateriat, herkkuja tekee mieli usein, rniten yleensä juuri aterian jälkeen. Esim. nyt ei tee yhtään mieli kun en ole vielä syönyt tänään mitään.
En ole samaa mieltä kanssasi. Kyllä, kunnollinen ateriarytmi ehkäisee esim. ahmimista, mutta ei se ole ainoa juttu. Mä oon aina ollut makean perään, mun tekee mieli sitä ihan päivittäin, riippumatta siitä, miten syön. En syö makeaa kauhean paljon kerralla, mutta kuitenkin sitä tekee mieli jatkuvasti.
Taas typeriä stereotypioita. Syön säännölliset ateriat oikeaa ruokaa. Silti iskee makeanhimo säännöllisesti. Yleensä ruuan jälkeen mutta myös ateroiden välillä.
So what? Kasvoitko perheessä, jossa syötiin paljon makeaa, pelkkiä eineksiä, eikä juuri lainkaan hedelmiä, vihanneksia ja juureksia? Oliko äidilläsi sinua odottaessaan ylipainoa ja raskausdiabetes? Kasvoitko passiiviseen elämäntapaan? Siinä tapauksessa tosi hieno juttu!
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä kanssasi. Kyllä, kunnollinen ateriarytmi ehkäisee esim. ahmimista, mutta ei se ole ainoa juttu. Mä oon aina ollut makean perään, mun tekee mieli sitä ihan päivittäin, riippumatta siitä, miten syön. En syö makeaa kauhean paljon kerralla, mutta kuitenkin sitä tekee mieli jatkuvasti.
Voit muuttaa tapojasi halutessasi. Se on jopa helppoa.
Mun ateria"rytmi" on iso aamiainen yleensä 8-9 aikaan, sitten ehkä päivällä ruokaa joskus 15-16 aikaan, saattaa olla vaan jotain pientä. Makeaa syön aina, joka päivä, riippumatta siitä millainen on ollut toi päiväateria.
Vierailija kirjoitti:
So what? Kasvoitko perheessä, jossa syötiin paljon makeaa, pelkkiä eineksiä, eikä juuri lainkaan hedelmiä, vihanneksia ja juureksia? Oliko äidilläsi sinua odottaessaan ylipainoa ja raskausdiabetes? Kasvoitko passiiviseen elämäntapaan? Siinä tapauksessa tosi hieno juttu!
Ohis, mutta en nyt oikein tiedä mitä taistelua taistelet kommentteinesi.
T. 3
Vierailija kirjoitti:
Mun ateria"rytmi" on iso aamiainen yleensä 8-9 aikaan, sitten ehkä päivällä ruokaa joskus 15-16 aikaan, saattaa olla vaan jotain pientä. Makeaa syön aina, joka päivä, riippumatta siitä millainen on ollut toi päiväateria.
Se on siis vain typerä tapa, ei mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä kanssasi. Kyllä, kunnollinen ateriarytmi ehkäisee esim. ahmimista, mutta ei se ole ainoa juttu. Mä oon aina ollut makean perään, mun tekee mieli sitä ihan päivittäin, riippumatta siitä, miten syön. En syö makeaa kauhean paljon kerralla, mutta kuitenkin sitä tekee mieli jatkuvasti.
Voit muuttaa tapojasi halutessasi. Se on jopa helppoa.
Miten helppoa?
Minullakin tekee harvoin mieli makeaa. Sitten kun ostan sen karkkipussin niin se menee samassa illassa. Sitten on taas monta viikkoa ettei tee mieli.
Mulla toimii samoin. Kun syön säännöllisesti ja terveellisesti, mun tekee harvemmin mieli herkkuja. Ja jos tekee, syön ensin rahkaa/ jogurttia/ voileivän ja jos on vielä herkkuhimo, niin sit annan mennä.
MUTTA ymmärrän silti, että tämä ei ole kaikille näin yksinkertaista. Me ollaan erilaisia taustoiltamme, makumieltymyksiltämme, geeniltämme, bakteerikannoiltamme ja ties miten muuten.
Hyvä avaus.
Itse syön kunnon ateriat kunnon ruokaa, mutta liikun paljon enkä syö mitään makeaa, myöskään alkoholia juodessani en juo mitään sokerisia juomia.
Äskenkin tempaisin 300g kalaa röstiperunoilla ja tartarkastikkeella, kyytipoikana cheddarjuustokimpale ja muuta.
Ihmisillä on erilaiset genomit, epigenomit, suolistobakyeerikannat, hormonijärjestelmäy, ja nämä vaikuttavat toisiinsa (no ei genomin).
Mutta ehkä esimerkkisi edesauttaa jotakuta…