Lue keskustelun säännöt.
Pelkään läheisteni kuolemaa
14.02.2022 |
Menetin viime vuonna erään läheiseni hyvin äkillisesti. On vieläkin toisinaan vaikea käsittää, ettei kyseistä ihmistä enää ole enkä häntä enää tässä elämässä tapaa. Ikävä ei lievene, keväällä tulee vuosi kuolemasta. Olimme ennen päivittäin tekemisissä ja suorastaan sielunystäviä.
Nyt olen alkanut pelkäämään hirveästi kenet menetän seuraavaksi. Murehdin esim. jos mies lähtee autolla ajamaan autolla pitkää matkaa, mietin vanhempiani ja heidän terveydentilaa. Olen tulossa pian äidiksi, laskettu aika maaliskuussa. Ehkä hormonit aiheuttaa mielessä näitä tuntemuksia.
Koitan nauttia joka hetkestä läheisten kanssa, mutta pelko kalvaa sydämessä että onko tämä viimeinen hetki jonkun kanssa. Raskasta.
Kommentit (12)
On ihmisiä joilla ei ole läheisiä lainkaan, tai on yksi vihainen joka tullut vanhaksi. Osalla on ikäviä läheisiä, joiden kanssa ei voi olla tekemisissä. Onneksi sinulla on kivoja läheisiä, vaikka yhden kuolema ei ole ollut hyvä asia ja sitä käsittelee. Kaikki eivät kuole ja osasta päästää irti, osasta ei. Juttelu auttaa joskus ja eri näkökulmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä joilla ei ole läheisiä lainkaan, tai on yksi vihainen joka tullut vanhaksi. Osalla on ikäviä läheisiä, joiden kanssa ei voi olla tekemisissä. Onneksi sinulla on kivoja läheisiä, vaikka yhden kuolema ei ole ollut hyvä asia ja sitä käsittelee. Kaikki eivät kuole ja osasta päästää irti, osasta ei. Juttelu auttaa joskus ja eri näkökulmat.
"Kaikki eivät kuole"? Jokainen meistä vuorollaan lähtee.
Nostoa, mielellään luen kokemuksia onko muilla samaa pelkoa ja miten siitä mahdollisesti on päässyt yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä joilla ei ole läheisiä lainkaan, tai on yksi vihainen joka tullut vanhaksi. Osalla on ikäviä läheisiä, joiden kanssa ei voi olla tekemisissä. Onneksi sinulla on kivoja läheisiä, vaikka yhden kuolema ei ole ollut hyvä asia ja sitä käsittelee. Kaikki eivät kuole ja osasta päästää irti, osasta ei. Juttelu auttaa joskus ja eri näkökulmat.
"Kaikki eivät kuole"? Jokainen meistä vuorollaan lähtee.
Yritä edes joskus käyttää omaa ajattelua, ja olla takertumatta joka sanaan. Eli kaikki eivät heti kuole, esim. lapset elävät yleensä pitkään ja muut ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä joilla ei ole läheisiä lainkaan, tai on yksi vihainen joka tullut vanhaksi. Osalla on ikäviä läheisiä, joiden kanssa ei voi olla tekemisissä. Onneksi sinulla on kivoja läheisiä, vaikka yhden kuolema ei ole ollut hyvä asia ja sitä käsittelee. Kaikki eivät kuole ja osasta päästää irti, osasta ei. Juttelu auttaa joskus ja eri näkökulmat.
"Kaikki eivät kuole"? Jokainen meistä vuorollaan lähtee.
Yritä edes joskus käyttää omaa ajattelua, ja olla takertumatta joka sanaan. Eli kaikki eivät heti kuole, esim. lapset elävät yleensä pitkään ja muut ihmiset.
Kannattaa oikolukea oma teksti kertaalleen ennen lähetystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama pelko ja se on tosi masentava ajatus että joku päivä se vaan tulee olemaan se päivä kun vanhempani kuolevat ja sille ei voi mitään. Eikä se välttämättä ole enää kaukana, vanhempani ovat nyt 60v ja jos huono lykky käy niin jo 10v sisällä se tapahtuu ja vuodethan menee nekin aina vaan nopeampaa.
Menetin isäni äkillisesti onnettomuudessa ollessani 13-vuotias. Siitä jäi pelko, että menetän muitakin rakkaita.
Menetin jo aika nuorena muitakin rakkaita ihmisiä, en onneksi perheenjäseniä. Tämä asia on vaikea.
Kannattaa, jos suinkin mahdollista, rakentaa ystävyyssuhteita. Hyvä ystävä ei hylkää hädässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama pelko ja se on tosi masentava ajatus että joku päivä se vaan tulee olemaan se päivä kun vanhempani kuolevat ja sille ei voi mitään. Eikä se välttämättä ole enää kaukana, vanhempani ovat nyt 60v ja jos huono lykky käy niin jo 10v sisällä se tapahtuu ja vuodethan menee nekin aina vaan nopeampaa.
Sama täällä. On todella vaikeaa kuvitella elämää ilman vanhempia. Aikuisiällä vuodet vierii kiihtyvää vauhtia, ei meinaa mukana pysyä. Ihan kuin pikakelaus päällä.
Enää en pelkää en ajtaele.Kävin läpi helvetin : Kaksi tärkeää ihmistä minulle kuoli 2018. Sydän ystäväni joulun alla 2019. Sitten niitä kuolemia kertynytkin kasaan 2020-2021 yhtensä 16 kpl. Tämä vuosi 1klp 6.2. 2022. Kyllä on aivo sumua ja paljon.Mikä maa valutta? Ne ihmiset harvat jotka elämässä ,oletettavasti ajatelevat:Anetaan sen surra rauhassa yksin ja eivät pidä yhteyttä. Heillä on kiire.tai käsi jalka kipeä,pumpustakin otaa ym.. Olen siis kuin ufo,vieraalta panetalta? Surulisinta toi koko liuta 16 kpl vain nistä 3 kpl soitetiin pikasesti: Siskoni, veljeni ja miesytäväni kuolemat. Muut 13 kpl kaikki on tullut kylmänä T-viesti! Kun korona aika rajatut ihmiset hautajaiset. Osa lähti kotimaana hautaan ja velikin Malmö kuoli,sinne haudatiin.. Ei olut hautajaisia. Ei antaa viimeistä ruusua. Ei arkkua,että olisi todellista kuolemat: Ihmiset vaan katosi !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkuveljeni syntyi vuonna 1956 sydänvikaisena. Hänet leikattiin onnistuneesti mutta äitini pelkäsi aina veljen kuolemaa. Hätäili aina, jos veli ei ollut lähettyvillä. Kuulemma heräsi monta kertaa yössä pelkäämään. Ei suostunut koskaan lähtemään isän kanssa matkoille. Mökilläkään ei suostunut yöpymään, ellei veli ollut siellä. Äiti kuoli 85-vuotiaan jo useita vuosia sitten. Viimeisinä päivinäänkin vielä oli huolissaan veljestäni, joka on edelleen elossa ja terve. Tavallaan meni äidin elämä hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Menetin isäni äkillisesti onnettomuudessa ollessani 13-vuotias. Siitä jäi pelko, että menetän muitakin rakkaita.
Menetin jo aika nuorena muitakin rakkaita ihmisiä, en onneksi perheenjäseniä. Tämä asia on vaikea.
Kannattaa, jos suinkin mahdollista, rakentaa ystävyyssuhteita. Hyvä ystävä ei hylkää hädässä.
Hyvän ystävän tunnistaa nimenomaan siitä että elää mukana sekä hyvät että huonot ajat.
Valitettavasti on niitäkin joita piti ystävinä. Sitten vastoinkäymisten kohdatessa ei kukaan ollut tukena.
Mäkin pelkään. Se pelko alkoi joskus varhaisteini-iässä (äitini menettämisen pelko). Muistan sen hetkenkin. Siitä lähtien vaaninut minua ja vienyt voimavarat. Olen nyt 49v. Nyt menettämisen pelko siirtynyt enemmän muihin läheisiin, lapseeni. Mietin joskus, kokeeko muut tätä pelkoa näin intensiivisenä.