Elämä tuntuu kauhealta kokoajan...mikä mua vaivaa?
En ole masentunut, lääkärikin on niin todennut, mutta jo pitkään elämä on tuntunut sietämättömältä. Elämällä ei tunnu olevan mitään tarkoitusta, kaikkea ikävää vain tapahtuu, olen yksin ja heittänyt jo toivon että saisin joskus vielä jonkun miehen jakamaan tätä elämää. Ihmiset tuntuvat niin julmilta ja itsekkäiltä, niin paljon pahaa joka puolella. Olen yrittänyt rukoilla ja tulla uskoon (useampikin kokeiltu), ei onnistu. Ei ikinä rauhaa tai hyvää oloa sisällä. välillä vaan toivon että kuolsin sydänkohtaukseen tai jossain onnettomuudessa.
Kommentit (9)
Kyllä sä olet masentunut tai sitten sulla voi olla esim. yleinen ahdistuneisuushäiriö, käy toisella lääkärillä.
Käytkö töissä? Onko sinulla ystäviä? Harrastatko jotain?
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 14:07"]
Käytkö töissä? Onko sinulla ystäviä? Harrastatko jotain?
[/quote]
Käyn töissä mutta se on pakkopullaa, muutamia ystäviä on mutta en tunne kuin vierauden ja epämukavuuden tunnetta heidänkään kanssaan, kuin olisin jossain ihan omassa kuplassani josta en pääse pois. Harrastuksetkaan ei oikein jaksa enää kiinnostaa. Voiko masennuksen rajamailla häilyä vuosikaudet, sairastumatta kunnolla? Eli on toimintakykyinen mutta kaikki tuntuu turhalta ja surulliselta. Mielialalääkkeitä en missään nimessä ala käyttämään eli näin kai sitten jatkossakin...
Sähän olet masentunut, kuten joku jo sanoi. Mene uudestaan lääkäriin, hoitamaton masennus pahenee ja sitten toi sun nykyinen olotilasi onkin pientä vielä. Tsemppiä asiaan!
Ps. se lääkitys ei ole maailman loppu ja on väliaikaista
Olisiko mahdollisuutta jonkinlaiseen lääkkeettömään terapiaan? Eihän elämän tarkoituksen/tarkoituksettomuuden pohtiminen ole mikään sairaus. Rukouksesi eivät myöskään mene hukkaan, jatka niitä vain, lue pätkä Raamattua päivittäin, ja etsiydy myös vaikka helluntaiseurakuntaan. Jumalalla on aikataulunsa ja syynsä niihin.
Ollut samanlaista oloa jo vuosikausia enkä ole myöskään masentunut.
Vaihda ruokavaliota kasvispainotteiseksi. Säännöllinen liikunta auttaa mielialaankin. Tietysti myös rukous auttaa. Itsekin paljon yksin en hirveästi kärsi siitä.
Ikävöin muutamia ihmisiä tätä on vain jatkunut kauan että ehkä he ovat unohtaneet. Aina kun voin juttelen tuttujen kanssa.
Harrasta jotain niin elämä muuttuu mielekkäämmäksi. Hikiliikunta toimii aina ;)