Lue keskustelun säännöt.
Mistä opiskelupaikka minunlaiselleni naiselle?
27.06.2015 |
Joo vähän idiootti-otsikko, mutta nyt on tullut uitua sen verran syvissä vesissä että haluaisin jakaa tarinani lyhyesti. Olen 24-vuotias ja tajusin, etten ole mitään koskaan aikaan saanut elämässäni. Työskentelen myyjänä, ja myyjän töitä olen tehnyt 18-vuotiaasta asti eri paikoissa. En siis ruokakaupassa vaan vaate-, kenkä-, laukku jne erilaisissa myymälöissä pätkäsopimuksilla.
Nyt minulla on vakituinen työpaikka mutta olen aivan lopen kyllästynyt koko työhön. Ahdistaa ihmisten palveleminen ja vänkäys, tuntuu että minusta olisi muuhunkin. Olen aina ollut hyvä koulussa mutta vähän sellainen suorittaja. En ole oikein ikinä löytänyt sitä omaa alaani tai erityisosaamistani. Olen melkoisen ujo ja vähän hissukka, pelkään esitelmiä, ryhmätöitä jne. Parhaimmillani olen työskennellessäni yksin.
Haluaisin hakea yliopistoon, mutta siellä pelottaa juurikin ne kaikki esiintymiset ja ihmisiin tutustuminen. Myöskään perinteinen "opiskelija-elämä" rientoineen ei kiinnosta minua. Takanani on lukio ja vuoden verran koulua AMK:ssa sosiaalialalla - virhe. Tajusin siellä etten todellakaan ole sosiaalinen ja en ole kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnista siinä mittakaavassa, että tekisin työkseni jtn vastaavaa.
Kouluttautua kuitenkin pitäisi, tai tulevaisuus näyttää aika synkältä. Päivästä toiseen työhön josta en nauti. Tunnen itseni riittämättömäksi.
Kommentit (17)
Mitenkäs ammatinvalintapykologilla käynti? Ryhmätoimintatottuu. Niitä joutuu ttekemään muuallakin kuin yliopistossa.Itselläni sieltä ei ole kokemusta mutta mutu tuntumassa sanoisin että ryhmätöitä ja esitelmiä on enemmän AMK:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 11:59"]
Mitenkäs ammatinvalintapykologilla käynti? Ryhmätoimintatottuu. Niitä joutuu ttekemään muuallakin kuin yliopistossa.Itselläni sieltä ei ole kokemusta mutta mutu tuntumassa sanoisin että ryhmätöitä ja esitelmiä on enemmän AMK:ssa.
[/quote]
Juu ainakin omasta AMK-kokemuksesta voin sanoa, että ryhmätöitä oli ihan jatkuvasti ja esitelmiä myös. Kokoajan tiiviisti muiden opiskelijoiden kanssa vuorovaikutuksessa. Olikin tosi kuluttavaa munlaiselle luonteelle eikä se kyllä sen helpommaksi ajan kanssa tullut :/
AP
Kyllä taitaa olla niin että kaikissa vaativammissa ammateissa on pakko olla jonkinlaiset vuorovaikutustaidot. Ja ujous ei ainakaan vähene sillä että välttelee kaikkia sosiaalisia tilanteita parhaansa mukaan. Puhun kokemuksesta. Täytyy vain yritää päästä mukaan ja ikä tuo kyllä itsevarmuutta jonkin verran.
Ajattelen myös niin, että koska en ollut tippaakaan kiinnostunut alasta jota opiskelin vaikutti paljon myös tohon haluttomuuteen ryhmätehtävissä yms. Tuntui, etten tiennyt mitään aiheesta josta pidin esitelmää jne. Kyllä varmasti sekin vaikuttaisi tohon haluun pitää esitelmiä jos aihe edes kiinnostaisi ja kokisin, että minulla olisi oikeasti annettavaa muille. On vaan tosi vaikea löytää sitä omaa alaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yliopistossa ole juurikaan ryhmätöitä. Ehkä jossain sosiaalityössä voi olla, mutta ainakaan humanistisissa aineissa ei ole. Kannattaa ehdottomasti hakea. Ihmisiin tutustuu kyllä, eikä bileissä ole pakko ryypätä. Ammatinvalintapsykologia en suosittele, et tule hyötymään siitä.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 12:07"]
Ajattelen myös niin, että koska en ollut tippaakaan kiinnostunut alasta jota opiskelin vaikutti paljon myös tohon haluttomuuteen ryhmätehtävissä yms. Tuntui, etten tiennyt mitään aiheesta josta pidin esitelmää jne. Kyllä varmasti sekin vaikuttaisi tohon haluun pitää esitelmiä jos aihe edes kiinnostaisi ja kokisin, että minulla olisi oikeasti annettavaa muille. On vaan tosi vaikea löytää sitä omaa alaa.
AP
[/quote]
On se vähän asenteestakin kiinni. Kyllä se kiinnostus alkaa herätä kun yrittää tosissaan opiskella alaa mihin on päätynyt, vaikka se alussa ei miltään tuntuisikaan. Mutta jos alusta asti pitää sitä pakkopullana niin ei ole ihme jos tympii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten varmaan vituttaa, jos ujoutensa takia ei löydä yhtään ystävää, kenen kanssa tehdä niitä ryhmätöitä... Luulisin, että se on sun suurin ongelma.
Jos yhtään haaveilet korkeakoulutuksesta niin ei siellä oikeasti ole paljon paikkoja joissa ei joutuisi ihmisten kanssa tekemisiin. Ehkä tähtitieteen puolella jos olet tosi fiksu,voit hautautua jonnekin komeroon laskemaan komeetan ratoja. Mutta vuorovaikutustaidot on entistä tärkeämpiä työelämässä, koska ilman niitä ei yksinkertaisesti enää pärjää. Pitää osasta olla osa tiimiä. Joissain konsultointi puolen hommissa voi työ olla yksinäistä, joten ainoa mitä voisin suositella on se. Esim prosessisuunnittelijan työ voi olla sellaista että et päivän aikana juttele kenellekään. Mutta silloin pitää itse osata tehdä ne hommat. Kehotan kyllä vaan hankkiutumaan eroon tuosta liiasta ihmisten pelkäämisestä, ihan turhaan stressaat. Paljon enemmän hyödyt siitä että annat mennä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 12:19"]
Eniten varmaan vituttaa, jos ujoutensa takia ei löydä yhtään ystävää, kenen kanssa tehdä niitä ryhmätöitä... Luulisin, että se on sun suurin ongelma.
[/quote]
Joo on tässäkin kyllä perää. Koulussa mulla on aina ollut yksi-kaksi ihmistä joiden kanssa tulen toimeen. Myönnän olevani jollain tasolla asennevammainen ja saatan helposti luoda ennakkokäsityksiä ihmisistä tai jotenkin olettaa heti, etteivät he pidä minusta tms.
Hmm onkohan salapoliisin tai yksityisetsivän koulutuksia avoinna missään? :D Ne kiinnostais kovasti, hehe.
Ap
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 12:25"]
Jos yhtään haaveilet korkeakoulutuksesta niin ei siellä oikeasti ole paljon paikkoja joissa ei joutuisi ihmisten kanssa tekemisiin. Ehkä tähtitieteen puolella jos olet tosi fiksu,voit hautautua jonnekin komeroon laskemaan komeetan ratoja. Mutta vuorovaikutustaidot on entistä tärkeämpiä työelämässä, koska ilman niitä ei yksinkertaisesti enää pärjää. Pitää osasta olla osa tiimiä. Joissain konsultointi puolen hommissa voi työ olla yksinäistä, joten ainoa mitä voisin suositella on se. Esim prosessisuunnittelijan työ voi olla sellaista että et päivän aikana juttele kenellekään. Mutta silloin pitää itse osata tehdä ne hommat. Kehotan kyllä vaan hankkiutumaan eroon tuosta liiasta ihmisten pelkäämisestä, ihan turhaan stressaat. Paljon enemmän hyödyt siitä että annat mennä vaan.
[/quote]
Kiitos viestistä :) Olet oikeassa, että pitäisi hankkiutua ujoudesta eroon, moni asia olisi sen jälkeen helpompaa. Yritän kyllä tätä työstää koko ajan itsessäni vaikka myönnettäköön että on helppo jäädä paikalleen tuttuun ja turvalliseen, niinkuin nyt itse olen jämähtänyt tähän myyjän duuniin :/
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 12:19"]
Eniten varmaan vituttaa, jos ujoutensa takia ei löydä yhtään ystävää, kenen kanssa tehdä niitä ryhmätöitä... Luulisin, että se on sun suurin ongelma.
[/quote]
Joo on tässäkin kyllä perää. Koulussa mulla on aina ollut yksi-kaksi ihmistä joiden kanssa tulen toimeen. Myönnän olevani jollain tasolla asennevammainen ja saatan helposti luoda ennakkokäsityksiä ihmisistä tai jotenkin olettaa heti, etteivät he pidä minusta tms.
Hmm onkohan salapoliisin tai yksityisetsivän koulutuksia avoinna missään? :D Ne kiinnostais kovasti, hehe.
Ap
[/quote]
Tiedän omasta kokemuksesta, että ryhmätyöt muuttuvat yllättävällä tavalla helpommiksi suorittaa, jos ympärillä on tuttu kaveriporukka, joiden kanssa niitä tehdä. Tärkeintä on kuitenkin jo heti ensimmäisestä opiskelupäivästä lähtien aloittaa tutustuminen. Älä siis odota päivääkään, vaan tunge heti juttelemaan muille, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi! Itselleni kävi ensimmäisessä opiskelupaikassa niin, etten uskaltanut ottaa kontaktia muihin ja jätin osallistumatta tutustumispäiviin jne. Lopulta koko opiskelu tuntui pakkopullalta, jätin esitelmät pitämättä, sillä pelkäsin pitää niitä aina yksin. Eihän minulla ollut kavereita. Mitä kauemmin olin yksin, sitä vaikeampaa oli aloittaa keskustelu kenenkään kanssa. Lopulta jätin koulun kesken ja suurin syy oli varmasti se, etten uskaltanut tutustua ryhmääni ja jäin ulkopuoliseksi.
Ei ap ihan täysi erakko voi olla, jos tekee myyjän hommia. Joten eiköhän pärjää yliopistossa ihan ok. AMK:t ovat pelkkää ryhmä- ja projektityötä.
Hölmö haaveeni jo pidempäänkin on ollut hakeutuminen oikikseen. Tämä voisi olla yksi ala jolle riittäisi oikeasti kiinnostusta. Mietin olisiko hullua ihan oikeasti alkaa opiskella jo itsenäisesti ja ehkä vuoden kuluttua hakea kouluun? Tämä kyllä vaatisi töistä luopumista tai ainakin vähentämistä. Tiedän kyllä, että tosi pieni määrä otetaan sisään ja pääsykokeet ovat haastavat, mutta haluaisin ainakin yrittää ennen kuin huomaan olevani 30-vuotias myyjäpalkalla 37,5 tuntia viikossa paahtava robotti :/
AP
Ihan mihin koulun haetkin niin siellä tulee olemaan ryhmätehtviä ja esitelmiä ja totta kai sinun on esiteltävä itse oma lopputyösi yleisölle. Olen samanikäinen kun sinä ja ennen olin myös ujo ja pelokas, mutta aloin hakeutua tilanteisiin joissa jouduin esiintymään ja nyt se ei ole enää yhtään pelottavaa, nautin jopa siitä. Työelämässäkin voi joutua milloin vain esiintymään tai tekemään ryhmätöitä, niihin on hyvä oppia jo siellä koulun penkillä.