Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: Kumppanin stressi ja kielteisyys jopa sairastuttavat. Tunnetteko tällaisia pariskuntia?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, vanhempani. Isä on perusnegatiivinen ja tilanne ajautunut vuosien saatossa sellaiseksi, että äiti tekee hirvästi tunnetyötä, eli yrittää ylläpitää hyvää ilmapiiriä.
Ovatko nämä niitä vain naisten tekemiä töitä nämä tunnetyöt, ovatko verrattavissa metatöihin? Ei se ihme, kun teillä on niin raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itseni tunnen, joskin erosin siitä hermokimpusta, koska kyllästyin siihen neiteilyyn ja jatkuvaan kitinään.
Ex otti hirveät paineet ihan yksinkertaisista asioista, joista terve ihminen vain kohauttaisi olkiaan. Se alkoi niin vaivihkaa, etten tajunnutkaan ja lopulta huomasin olevani nalkissa kiukkuisen, toksisen, kaikesta nalkuttavan miehen kanssa, joka sairastutti ja uuvutti. Mikään mitä tein, ei kelvannut ja että olin kaiken aikaa hänen mielestään jollain tavalla huono, vajaa, tai kaikessa oli jotain sparrattavaa. Kun jatkuvasti kuuntelee ihmistä, joka vaatii ihan mahdottomia ja realiteetit aivan hukassa, niin siihen väsyy. Kävin kaupassa liian usein, tai menin sinne liian myöhään (hain unohtuneen maidon kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa). Hänen vakituinen aiheensa oli kiusata minua raa'asti yleisön nähden pienituloisuudestani, ja hän kuulutti kaikille miten ei aio elättää tällaista lokkia.
En uskaltanut lopulta käydä edes kaupassa, koska mies oli saanut uskomaan että koko maailma vihaa minua ja olen maailman köyhin ihminen, jonka rahat loppuvat kesken. Rahasta ei voinut puhua ollenkaan, koska en yksinkertaisesti jaksanut kuunnella sitä öyhötystä. Keskustelu oli aina sama:
Mies avasi keskustelun siitä miten emme pärjää. Kun sanoin, etten pysty asiaa sormia napsauttamalla muuttamaan, niin mies veti kierrokset. En ota hänen mukaansa vastuuta, hän ei pysty lyhentämään opintolainaa suunnitellut 300 euron sijaan koska syön kaikki hänen rahansa ja hän pystyi lyhentämään sitä vain 150 eurolla. Kun sanoin, että tilanteet muuttuvat enkä pakottanut muuttamaan yhteen, niin miehen ääni kohosi kimeänä falsettiin ja hän alkoi raivota silmin nähden ja keräsi kiukkua mikä päättyi omaan huoneeseen sulkeutumiseen ja kolmen päivän mykkäkouluun.
Tämä. Toistui. Joka ikinen kerta.
Mies ei siis ottanut huomioon, että minut tiputettiin töissä laittoman pienelle palkalle, ja kävin taistelua liiton kanssa aiheesta. Rahatilanteeni tippui useammalla satasella sen kuun alusta kun muutimme yhteen, mutta tämähän oli miehen mielestä minun vikani. Jatkuu
Mikä ihme neiteily? Onko pakko halveerata naisia, kun kirjoitat ex-miehesi ilävästä toiminnasta? Häpeä!
Olipa outo kommentti.
Kannattaisi pohtia, miksi käytät naisiin viittaavaa termiä 'neiteily" negatiivisessa mielessä miehestäsi. Etkö huomaa termiin sisältyvää naisvihaa? Oletko kenties sisäistänyt naisvihan niin tehokkaasti, ettet kyseenalaista sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itseni tunnen, joskin erosin siitä hermokimpusta, koska kyllästyin siihen neiteilyyn ja jatkuvaan kitinään.
Ex otti hirveät paineet ihan yksinkertaisista asioista, joista terve ihminen vain kohauttaisi olkiaan. Se alkoi niin vaivihkaa, etten tajunnutkaan ja lopulta huomasin olevani nalkissa kiukkuisen, toksisen, kaikesta nalkuttavan miehen kanssa, joka sairastutti ja uuvutti. Mikään mitä tein, ei kelvannut ja että olin kaiken aikaa hänen mielestään jollain tavalla huono, vajaa, tai kaikessa oli jotain sparrattavaa. Kun jatkuvasti kuuntelee ihmistä, joka vaatii ihan mahdottomia ja realiteetit aivan hukassa, niin siihen väsyy. Kävin kaupassa liian usein, tai menin sinne liian myöhään (hain unohtuneen maidon kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa). Hänen vakituinen aiheensa oli kiusata minua raa'asti yleisön nähden pienituloisuudestani, ja hän kuulutti kaikille miten ei aio elättää tällaista lokkia.
En uskaltanut lopulta käydä edes kaupassa, koska mies oli saanut uskomaan että koko maailma vihaa minua ja olen maailman köyhin ihminen, jonka rahat loppuvat kesken. Rahasta ei voinut puhua ollenkaan, koska en yksinkertaisesti jaksanut kuunnella sitä öyhötystä. Keskustelu oli aina sama:
Mies avasi keskustelun siitä miten emme pärjää. Kun sanoin, etten pysty asiaa sormia napsauttamalla muuttamaan, niin mies veti kierrokset. En ota hänen mukaansa vastuuta, hän ei pysty lyhentämään opintolainaa suunnitellut 300 euron sijaan koska syön kaikki hänen rahansa ja hän pystyi lyhentämään sitä vain 150 eurolla. Kun sanoin, että tilanteet muuttuvat enkä pakottanut muuttamaan yhteen, niin miehen ääni kohosi kimeänä falsettiin ja hän alkoi raivota silmin nähden ja keräsi kiukkua mikä päättyi omaan huoneeseen sulkeutumiseen ja kolmen päivän mykkäkouluun.
Tämä. Toistui. Joka ikinen kerta.
Mies ei siis ottanut huomioon, että minut tiputettiin töissä laittoman pienelle palkalle, ja kävin taistelua liiton kanssa aiheesta. Rahatilanteeni tippui useammalla satasella sen kuun alusta kun muutimme yhteen, mutta tämähän oli miehen mielestä minun vikani. Jatkuu
Mikä ihme neiteily? Onko pakko halveerata naisia, kun kirjoitat ex-miehesi ilävästä toiminnasta? Häpeä!
Olipa outo kommentti.
Kannattaisi pohtia, miksi käytät naisiin viittaavaa termiä 'neiteily" negatiivisessa mielessä miehestäsi. Etkö huomaa termiin sisältyvää naisvihaa? Oletko kenties sisäistänyt naisvihan niin tehokkaasti, ettet kyseenalaista sitä?
Kenelle mahdat jutella? Olen ihan sivustalukija, jonka mielestä kommenttisi oli outo.
Ilmeisesti tällainen ketju kerää puoleensa myös kielteisiä ihmisiä...
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tällainen ketju kerää puoleensa myös kielteisiä ihmisiä...
Näköjään. Miehensäpahoittajat löysivät tännekin ja muistuttaa juuri eksääni, joka sai sivulauseesta päälauseen hetkessä.
Neiteily ei muuten ole mikään hellittelysana naisillekaan. Meidän koulussa pahimpia neitejä olivat ne, jotka eivät kynsien katkeamisen takia voineet pelata pallopelejä liikunnantunnilla ja jotka istuivat vatsat kuristen koulun ruokalassa kun heidän puolestaan perunoita ei oltu kuorittu. Kaikki ei kumminkaan ole naisvihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itseni tunnen, joskin erosin siitä hermokimpusta, koska kyllästyin siihen neiteilyyn ja jatkuvaan kitinään.
Ex otti hirveät paineet ihan yksinkertaisista asioista, joista terve ihminen vain kohauttaisi olkiaan. Se alkoi niin vaivihkaa, etten tajunnutkaan ja lopulta huomasin olevani nalkissa kiukkuisen, toksisen, kaikesta nalkuttavan miehen kanssa, joka sairastutti ja uuvutti. Mikään mitä tein, ei kelvannut ja että olin kaiken aikaa hänen mielestään jollain tavalla huono, vajaa, tai kaikessa oli jotain sparrattavaa. Kun jatkuvasti kuuntelee ihmistä, joka vaatii ihan mahdottomia ja realiteetit aivan hukassa, niin siihen väsyy. Kävin kaupassa liian usein, tai menin sinne liian myöhään (hain unohtuneen maidon kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa). Hänen vakituinen aiheensa oli kiusata minua raa'asti yleisön nähden pienituloisuudestani, ja hän kuulutti kaikille miten ei aio elättää tällaista lokkia.
En uskaltanut lopulta käydä edes kaupassa, koska mies oli saanut uskomaan että koko maailma vihaa minua ja olen maailman köyhin ihminen, jonka rahat loppuvat kesken. Rahasta ei voinut puhua ollenkaan, koska en yksinkertaisesti jaksanut kuunnella sitä öyhötystä. Keskustelu oli aina sama:
Mies avasi keskustelun siitä miten emme pärjää. Kun sanoin, etten pysty asiaa sormia napsauttamalla muuttamaan, niin mies veti kierrokset. En ota hänen mukaansa vastuuta, hän ei pysty lyhentämään opintolainaa suunnitellut 300 euron sijaan koska syön kaikki hänen rahansa ja hän pystyi lyhentämään sitä vain 150 eurolla. Kun sanoin, että tilanteet muuttuvat enkä pakottanut muuttamaan yhteen, niin miehen ääni kohosi kimeänä falsettiin ja hän alkoi raivota silmin nähden ja keräsi kiukkua mikä päättyi omaan huoneeseen sulkeutumiseen ja kolmen päivän mykkäkouluun.
Tämä. Toistui. Joka ikinen kerta.
Mies ei siis ottanut huomioon, että minut tiputettiin töissä laittoman pienelle palkalle, ja kävin taistelua liiton kanssa aiheesta. Rahatilanteeni tippui useammalla satasella sen kuun alusta kun muutimme yhteen, mutta tämähän oli miehen mielestä minun vikani. Jatkuu
Mikä ihme neiteily? Onko pakko halveerata naisia, kun kirjoitat ex-miehesi ilävästä toiminnasta? Häpeä!
Olipa outo kommentti.
Kannattaisi pohtia, miksi käytät naisiin viittaavaa termiä 'neiteily" negatiivisessa mielessä miehestäsi. Etkö huomaa termiin sisältyvää naisvihaa? Oletko kenties sisäistänyt naisvihan niin tehokkaasti, ettet kyseenalaista sitä?
En ole niin aatteen sokaisema, että pitäisin neiteilyä ja tahallista prseilyä naisillakaan kovinkaan asiallisena. Pahimmat neidit meidän koulussa aiheutti joskus niin ratkiriemukkaita tilanteita koko porukalle, että kyllä, tuo sana kuvaa molempia sukupuolia varsin tehokkaasti eikä työpaikoilla meno ole sen parempi. Nyt alas sieltä norsunluutornista.
Huomaan kyllä. Äidilläni on alkoholilla hankittu dementia ja isäni on hyväntuulinen ja mukava ihminen. Nyt isä on ollut pidempään poissa töistä (ja oikeastaan nauttii siitä), mutta hänen psyykeensä ei meinaa kestää äidin kanssa olemista.
Isä on edelleen hyväntuulinen, mutta hänellä pätkii kovasti, ja ymmärryskin on alkanut takkuilla, kun ainoa ihmiskontakti on tuo pahansuopa ja muistisairas ihmisraunio. Seura tekee kaltaisekseen, selvästikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pätee onneksi myös toisinpäin. Olin nuorena melkoinen stressikimppu. Aloin seurustelemaan miehen kanssa, joka ei stressaa juuri mistään. Tekee työnsä ja muut hommansa hyvin, mutta hyvin harvoin ottaa niistä mitään kierroksia. Olemme olleet yhdessä jo melkein 20 vuotta ja aika tehnyt tehtävänsä, en itsekään juuri enää stressaile. Surut ja murheet toki surraan, mutta muuten on hyvin leppoisa meininki.
Alue: Aihe vapaa
Olin vain 1,5 vuotta vai kaksi vuotta. En edes muista enää, koska olin niin rikki ja sumussa.
Minulla oli eräs autoimmuunisairaus, mikä väsytti, joten lääkityksen saamisen jälkeen pää selveni ja tajusin missä hirveydessä elän. En tiedä miten tuossa tilanteessa olevia voisi auttaa paitsi ainakin laittamalla sen sikailevan kumppani julkisesti ruotuun, jos yrittää kaikkien nähden pelmittää vaimoaan. Omalla kohdallani auttoi myös se, että löytyi yksi ihminen joka ei yrittänytkään selitellä kumppanin touhuja parhain päin - tätä teki meinaan moni, joka mielellään löysi minusta syyllisen vaikka kerroin tyypin mykkäkouluttamisesta ja negatiivisuudesta.
Yhtenä iltana istuin ja istutin miehen alas keskustelemaan. Kun hänen vastauksensa noudattivat samaa rataa kuin aina ennenkin "sinä olet tyhmä ja viallinen, minä en ole tehnyt mitään ansaitakseni tällaista" niin totesin keskustelun turhaksi, pistin jutun poikki kylmästi ja ilmoitin suhteen olevan siinä, mutta lupasin lusia vuokrasopparin loppuun. Mies ei uskonut sanaakaan vaan naureskeli pilkallisesti. En tiedä missä vaiheessa mies sitten ymmärsi sen, siinäkö kun pakkasin tavarat uuden mieheni kanssa joka oli 2m pitkä ja huumorintajuton vai siinä vaiheessa kun aloin odottaa esikoistani. Joka tapauksessa olemme uuden miehen kanssa edelleen yhdessä eikä ole mitään tällaisia ongelmia.