HS: Kumppanin stressi ja kielteisyys jopa sairastuttavat. Tunnetteko tällaisia pariskuntia?

en klikkaa, ärsyttää nämä mainokset

Vierailija kirjoitti:

en klikkaa, ärsyttää nämä mainokset

Tämä on minusta HS:n ehkä kiinnostavin uutinen tänään. Mikä mainos? ap

Jos stressi tarttuu jopa työkaverista toiseen, miten paljon se sitten tarttuu, jos kyseessä on pariskunta. Käy sääliksi kielteisten ihmisten kumppaneita.

Hankala kommentoida juttua, joka on maksumuurin takana.

Vierailija kirjoitti:

Hankala kommentoida juttua, joka on maksumuurin takana.

Ehkä joku voi referoida?

En pääse lukemaan, mutta uskon, että henkilön kielteisyys voi sairastuttaa hänet itsensä.

Äitini on kautta aikain ollut katkera ja kielteinen, käyntikin hänen luonaan imee minusta voimat. Tulee itkuinen olo. Aloin muistella, niin lapsuudessa kotonani ei koskaan raikunut nauru eikä ilo.

Meillä on töissä niin negatiivinen tyyppi, että hänen olemassaolonsa suorastaan vaivaa minua. Niin outo, niin outo.

Nyt ihmettelen, ettei tämä aihe kiinnosta useampia. Luulin, että tähän tulisi paljon vastauksia, mutta ehkä tuo maksumuuri sitten vaikuttaa.

Mutta tunnetteko pariskuntia, jossa toinen on negatiivinen ja toinen kärsii siitä?

Vierailija kirjoitti:

Nyt ihmettelen, ettei tämä aihe kiinnosta useampia. Luulin, että tähän tulisi paljon vastauksia, mutta ehkä tuo maksumuuri sitten vaikuttaa.

Mutta tunnetteko pariskuntia, jossa toinen on negatiivinen ja toinen kärsii siitä?

parisuhteessa en tuollaista jaksaisi. Miksi edes ovat yhdessä? Rahako liimaa vai mikä? Laitoin äidistäni tuossa aiemmin, hänen kanssaan oli ainakin lapsena oltava, vanhempanakin ehkä hiukan suurempi velvollisuus kuin negatiivisen kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ihmettelen, ettei tämä aihe kiinnosta useampia. Luulin, että tähän tulisi paljon vastauksia, mutta ehkä tuo maksumuuri sitten vaikuttaa.

Mutta tunnetteko pariskuntia, jossa toinen on negatiivinen ja toinen kärsii siitä?

parisuhteessa en tuollaista jaksaisi. Miksi edes ovat yhdessä? Rahako liimaa vai mikä? Laitoin äidistäni tuossa aiemmin, hänen kanssaan oli ainakin lapsena oltava, vanhempanakin ehkä hiukan suurempi velvollisuus kuin negatiivisen kumppanin kanssa.

Minä mietin aina erään pariskunnan kohdalla, että miksi vaimo ei lähde. Hän on jo ihan haamu, negatiivisen miehensä nujertama.

Tapailin vajaan vuoden yhtä miestä, jolla oli tapana murehtia etukäteenkin asioita jotka voisivat mennä pieleen, kauhee stressi päällä koko ajan. Kyllä se alkoi stressaamaan itseänikin. Oli monissa asioissa kovin negatiivinen. Minua se alkoi ahdistamaan, olen itse enemmän sen tyylinen että jos jotain ikävää tapahtuu niin sitä murehditaan sitten. Olin varmaan hänen mielestään sitten liian huoleton.

No itseni tunnen, joskin erosin siitä hermokimpusta, koska kyllästyin siihen neiteilyyn ja jatkuvaan kitinään. 

Ex otti hirveät paineet ihan yksinkertaisista asioista, joista terve ihminen vain kohauttaisi olkiaan. Se alkoi niin vaivihkaa, etten tajunnutkaan ja lopulta huomasin olevani nalkissa kiukkuisen, toksisen, kaikesta nalkuttavan miehen kanssa, joka sairastutti ja uuvutti. Mikään mitä tein, ei kelvannut ja että olin kaiken aikaa hänen mielestään jollain tavalla huono, vajaa, tai kaikessa oli jotain sparrattavaa. Kun jatkuvasti kuuntelee ihmistä, joka vaatii ihan mahdottomia ja realiteetit aivan hukassa, niin siihen väsyy. Kävin kaupassa liian usein, tai menin sinne liian myöhään (hain unohtuneen maidon kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa). Hänen vakituinen aiheensa oli kiusata minua raa'asti yleisön nähden pienituloisuudestani, ja hän kuulutti kaikille miten ei aio elättää tällaista lokkia.  

En uskaltanut lopulta käydä edes kaupassa, koska mies oli saanut uskomaan että koko maailma vihaa minua ja olen maailman köyhin ihminen, jonka rahat loppuvat kesken. Rahasta ei voinut puhua ollenkaan, koska en yksinkertaisesti jaksanut kuunnella sitä öyhötystä. Keskustelu oli aina sama:

Mies avasi keskustelun siitä miten emme pärjää. Kun sanoin, etten pysty asiaa sormia napsauttamalla muuttamaan, niin mies veti kierrokset. En ota hänen mukaansa vastuuta, hän ei pysty lyhentämään opintolainaa suunnitellut 300 euron sijaan koska syön kaikki hänen rahansa ja hän pystyi lyhentämään sitä vain 150 eurolla. Kun sanoin, että tilanteet muuttuvat enkä pakottanut muuttamaan yhteen, niin miehen ääni kohosi kimeänä falsettiin ja hän alkoi raivota silmin nähden ja keräsi kiukkua mikä päättyi omaan huoneeseen sulkeutumiseen ja kolmen päivän mykkäkouluun. 

Tämä. Toistui. Joka ikinen kerta. 

Mies ei siis ottanut huomioon, että minut tiputettiin töissä laittoman pienelle palkalle, ja kävin taistelua liiton kanssa aiheesta. Rahatilanteeni tippui useammalla satasella sen kuun alusta kun muutimme yhteen, mutta tämähän oli miehen mielestä minun vikani. Jatkuu

Ylipäätään tämä miehen kummallinen käytös alkoi ja itsehän olisi pitänyt punaliput huomata. Kun menimme kaveriporukalla ulos, niin mies huomautteli koko ajan käytöksestäni ja puuttui puheeseeni. Hän holhosi koko ajan minua mahdollisimman näyttävästi, että siihen kiinnitti lopulta huomiota toisetkin. Oli nöyryyttävää, kun mies korjaili minua ja jos sanoin valkoisia valheita (jätin kertomatta, ettemme tulleet ripulin takia, niin miehen oli sanottava tämä ääneen). 

Yksi tilanne oli kun menimme käymään kaupassa. Kaveri oli suunnitellut, että hakee saksassa asuvalle miehelleen suomalaisia mausteita. Kun kaupassa sitten olimme, niin kaveri mietti mitä se olikaan ja kun sanoin "hyvin alkoi, mitä se muuten oli mitä piti hakea", ja aloimme nauraa. Mies äkkiä veti minut sivummalle ja oli aikeissa sanoa jotain. Kun yritin tingata et mikä nyt, niin mies siihen: "Ei kun, haluan vain että kaikilla on asiat hyvin.." 

Toisella kertaa mies sentään pidätteli kotimatkalle asti ja kertoi kaikki virheet joita olin ihmisten kanssa tehnyt. Minun olisi pitänyt nuoleskella koko kaveripiiri ja suku läpi ja esittää kiinnostunutta, en olisi saanut esittää vastaväitteitä enkä olisi saanut olla oma itseni. Mies saattoi myös jämähtää tuntikausiksi nalkuttamaan jostain sivulauseesta, minkä olin sanonut ja hän suuttui verisesti jos käskin hänen pitää suunsa kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

No itseni tunnen, joskin erosin siitä hermokimpusta, koska kyllästyin siihen neiteilyyn ja jatkuvaan kitinään. 

Ex otti hirveät paineet ihan yksinkertaisista asioista, joista terve ihminen vain kohauttaisi olkiaan. Se alkoi niin vaivihkaa, etten tajunnutkaan ja lopulta huomasin olevani nalkissa kiukkuisen, toksisen, kaikesta nalkuttavan miehen kanssa, joka sairastutti ja uuvutti. Mikään mitä tein, ei kelvannut ja että olin kaiken aikaa hänen mielestään jollain tavalla huono, vajaa, tai kaikessa oli jotain sparrattavaa. Kun jatkuvasti kuuntelee ihmistä, joka vaatii ihan mahdottomia ja realiteetit aivan hukassa, niin siihen väsyy. Kävin kaupassa liian usein, tai menin sinne liian myöhään (hain unohtuneen maidon kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa). Hänen vakituinen aiheensa oli kiusata minua raa'asti yleisön nähden pienituloisuudestani, ja hän kuulutti kaikille miten ei aio elättää tällaista lokkia.  

En uskaltanut lopulta käydä edes kaupassa, koska mies oli saanut uskomaan että koko maailma vihaa minua ja olen maailman köyhin ihminen, jonka rahat loppuvat kesken. Rahasta ei voinut puhua ollenkaan, koska en yksinkertaisesti jaksanut kuunnella sitä öyhötystä. Keskustelu oli aina sama:

Mies avasi keskustelun siitä miten emme pärjää. Kun sanoin, etten pysty asiaa sormia napsauttamalla muuttamaan, niin mies veti kierrokset. En ota hänen mukaansa vastuuta, hän ei pysty lyhentämään opintolainaa suunnitellut 300 euron sijaan koska syön kaikki hänen rahansa ja hän pystyi lyhentämään sitä vain 150 eurolla. Kun sanoin, että tilanteet muuttuvat enkä pakottanut muuttamaan yhteen, niin miehen ääni kohosi kimeänä falsettiin ja hän alkoi raivota silmin nähden ja keräsi kiukkua mikä päättyi omaan huoneeseen sulkeutumiseen ja kolmen päivän mykkäkouluun. 

Tämä. Toistui. Joka ikinen kerta. 

Mies ei siis ottanut huomioon, että minut tiputettiin töissä laittoman pienelle palkalle, ja kävin taistelua liiton kanssa aiheesta. Rahatilanteeni tippui useammalla satasella sen kuun alusta kun muutimme yhteen, mutta tämähän oli miehen mielestä minun vikani. Jatkuu

Tuollaiselta erään tietämäni pariskunnan mies vaikuttaa. Vaimo on täysin uupuneen näköinen ja näyttää vain sietävän.

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään tämä miehen kummallinen käytös alkoi ja itsehän olisi pitänyt punaliput huomata. Kun menimme kaveriporukalla ulos, niin mies huomautteli koko ajan käytöksestäni ja puuttui puheeseeni. Hän holhosi koko ajan minua mahdollisimman näyttävästi, että siihen kiinnitti lopulta huomiota toisetkin. Oli nöyryyttävää, kun mies korjaili minua ja jos sanoin valkoisia valheita (jätin kertomatta, ettemme tulleet ripulin takia, niin miehen oli sanottava tämä ääneen). 

Yksi tilanne oli kun menimme käymään kaupassa. Kaveri oli suunnitellut, että hakee saksassa asuvalle miehelleen suomalaisia mausteita. Kun kaupassa sitten olimme, niin kaveri mietti mitä se olikaan ja kun sanoin "hyvin alkoi, mitä se muuten oli mitä piti hakea", ja aloimme nauraa. Mies äkkiä veti minut sivummalle ja oli aikeissa sanoa jotain. Kun yritin tingata et mikä nyt, niin mies siihen: "Ei kun, haluan vain että kaikilla on asiat hyvin.." 

Toisella kertaa mies sentään pidätteli kotimatkalle asti ja kertoi kaikki virheet joita olin ihmisten kanssa tehnyt. Minun olisi pitänyt nuoleskella koko kaveripiiri ja suku läpi ja esittää kiinnostunutta, en olisi saanut esittää vastaväitteitä enkä olisi saanut olla oma itseni. Mies saattoi myös jämähtää tuntikausiksi nalkuttamaan jostain sivulauseesta, minkä olin sanonut ja hän suuttui verisesti jos käskin hänen pitää suunsa kiinni. 

Miten kauan olit tuossa suhteessa ja miten sait voimaa lähteä? Miten sinua olisi voinut auttaa (mietin erästä tuttavanaista)?

Kyllä, vanhempani. Isä on perusnegatiivinen ja tilanne ajautunut vuosien saatossa sellaiseksi, että äiti tekee hirvästi tunnetyötä, eli yrittää ylläpitää hyvää ilmapiiriä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ihmettelen, ettei tämä aihe kiinnosta useampia. Luulin, että tähän tulisi paljon vastauksia, mutta ehkä tuo maksumuuri sitten vaikuttaa.

Mutta tunnetteko pariskuntia, jossa toinen on negatiivinen ja toinen kärsii siitä?

parisuhteessa en tuollaista jaksaisi. Miksi edes ovat yhdessä? Rahako liimaa vai mikä? Laitoin äidistäni tuossa aiemmin, hänen kanssaan oli ainakin lapsena oltava, vanhempanakin ehkä hiukan suurempi velvollisuus kuin negatiivisen kumppanin kanssa.

Meitä piti yhdessä vuoden määräaikainen vuokrasopimus. Se oli tuskaista aikaa, ja mies meni vielä irtisanomaan sen omin päin niin ihmeelliseen aikaan, että annoin hänen maksaa seuraavan kuun vuokran mitä kämppä lojui tyhjillään. 

Toinen syy oli pelko. Kun ihmistä nöyryyttää ja keittää jatkuvasti, niin se kypsyy kyllä koko elämäänsä ja sietokyky nousee. Kun joukossa on pari kivaakin päivää, niin jaksaa taas. 

Vierailija kirjoitti:

No itseni tunnen, joskin erosin siitä hermokimpusta, koska kyllästyin siihen neiteilyyn ja jatkuvaan kitinään. 

Ex otti hirveät paineet ihan yksinkertaisista asioista, joista terve ihminen vain kohauttaisi olkiaan. Se alkoi niin vaivihkaa, etten tajunnutkaan ja lopulta huomasin olevani nalkissa kiukkuisen, toksisen, kaikesta nalkuttavan miehen kanssa, joka sairastutti ja uuvutti. Mikään mitä tein, ei kelvannut ja että olin kaiken aikaa hänen mielestään jollain tavalla huono, vajaa, tai kaikessa oli jotain sparrattavaa. Kun jatkuvasti kuuntelee ihmistä, joka vaatii ihan mahdottomia ja realiteetit aivan hukassa, niin siihen väsyy. Kävin kaupassa liian usein, tai menin sinne liian myöhään (hain unohtuneen maidon kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa). Hänen vakituinen aiheensa oli kiusata minua raa'asti yleisön nähden pienituloisuudestani, ja hän kuulutti kaikille miten ei aio elättää tällaista lokkia.  

En uskaltanut lopulta käydä edes kaupassa, koska mies oli saanut uskomaan että koko maailma vihaa minua ja olen maailman köyhin ihminen, jonka rahat loppuvat kesken. Rahasta ei voinut puhua ollenkaan, koska en yksinkertaisesti jaksanut kuunnella sitä öyhötystä. Keskustelu oli aina sama:

Mies avasi keskustelun siitä miten emme pärjää. Kun sanoin, etten pysty asiaa sormia napsauttamalla muuttamaan, niin mies veti kierrokset. En ota hänen mukaansa vastuuta, hän ei pysty lyhentämään opintolainaa suunnitellut 300 euron sijaan koska syön kaikki hänen rahansa ja hän pystyi lyhentämään sitä vain 150 eurolla. Kun sanoin, että tilanteet muuttuvat enkä pakottanut muuttamaan yhteen, niin miehen ääni kohosi kimeänä falsettiin ja hän alkoi raivota silmin nähden ja keräsi kiukkua mikä päättyi omaan huoneeseen sulkeutumiseen ja kolmen päivän mykkäkouluun. 

Tämä. Toistui. Joka ikinen kerta. 

Mies ei siis ottanut huomioon, että minut tiputettiin töissä laittoman pienelle palkalle, ja kävin taistelua liiton kanssa aiheesta. Rahatilanteeni tippui useammalla satasella sen kuun alusta kun muutimme yhteen, mutta tämähän oli miehen mielestä minun vikani. Jatkuu

Mikä ihme neiteily? Onko pakko halveerata naisia, kun kirjoitat ex-miehesi ilävästä toiminnasta? Häpeä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itseni tunnen, joskin erosin siitä hermokimpusta, koska kyllästyin siihen neiteilyyn ja jatkuvaan kitinään. 

Ex otti hirveät paineet ihan yksinkertaisista asioista, joista terve ihminen vain kohauttaisi olkiaan. Se alkoi niin vaivihkaa, etten tajunnutkaan ja lopulta huomasin olevani nalkissa kiukkuisen, toksisen, kaikesta nalkuttavan miehen kanssa, joka sairastutti ja uuvutti. Mikään mitä tein, ei kelvannut ja että olin kaiken aikaa hänen mielestään jollain tavalla huono, vajaa, tai kaikessa oli jotain sparrattavaa. Kun jatkuvasti kuuntelee ihmistä, joka vaatii ihan mahdottomia ja realiteetit aivan hukassa, niin siihen väsyy. Kävin kaupassa liian usein, tai menin sinne liian myöhään (hain unohtuneen maidon kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa). Hänen vakituinen aiheensa oli kiusata minua raa'asti yleisön nähden pienituloisuudestani, ja hän kuulutti kaikille miten ei aio elättää tällaista lokkia.  

En uskaltanut lopulta käydä edes kaupassa, koska mies oli saanut uskomaan että koko maailma vihaa minua ja olen maailman köyhin ihminen, jonka rahat loppuvat kesken. Rahasta ei voinut puhua ollenkaan, koska en yksinkertaisesti jaksanut kuunnella sitä öyhötystä. Keskustelu oli aina sama:

Mies avasi keskustelun siitä miten emme pärjää. Kun sanoin, etten pysty asiaa sormia napsauttamalla muuttamaan, niin mies veti kierrokset. En ota hänen mukaansa vastuuta, hän ei pysty lyhentämään opintolainaa suunnitellut 300 euron sijaan koska syön kaikki hänen rahansa ja hän pystyi lyhentämään sitä vain 150 eurolla. Kun sanoin, että tilanteet muuttuvat enkä pakottanut muuttamaan yhteen, niin miehen ääni kohosi kimeänä falsettiin ja hän alkoi raivota silmin nähden ja keräsi kiukkua mikä päättyi omaan huoneeseen sulkeutumiseen ja kolmen päivän mykkäkouluun. 

Tämä. Toistui. Joka ikinen kerta. 

Mies ei siis ottanut huomioon, että minut tiputettiin töissä laittoman pienelle palkalle, ja kävin taistelua liiton kanssa aiheesta. Rahatilanteeni tippui useammalla satasella sen kuun alusta kun muutimme yhteen, mutta tämähän oli miehen mielestä minun vikani. Jatkuu

Mikä ihme neiteily? Onko pakko halveerata naisia, kun kirjoitat ex-miehesi ilävästä toiminnasta? Häpeä!

Olipa outo kommentti.