Koetko olevasi epäonnistunut, jos aikuinen lapsesi ei käy töissä?

Kyllä tuntisin olevani täysin epäonnistunut jos lapseni tietoisesti päättäisi olla tekemättä töitä, ja eläisi tukien varassa. Ihan sama millä nimikkeellä tuki maksetaankin.

Meillä kotona opetettiin jo lapsesta asti tekemään töitä. Jos ei tehnyt kotitöitä joka päivä, eli tiskannut, ajanut nurmikkoa, lumia kolannut, siivonnut, hakenut postia niin ei saanut tehdä ruokaa tai saanut ruokaa. Tai sitten annettiin remmistä tai tuli tukkapöllöä/nyrkistä. Sitten kun täytti 18 vuotta niin oltiin jo oltu 3 vuotta kesätöissä ja opiskeltu siinä samalla jonka jälkeen ammattikoulun kautta työelämään.

Tyttären kohdalla en koe että epäonnistin vaikka onkin työtön mutta pojan kohdalla koen että epäonnistuin kun on työtön

Lapseni eivät ole vielä sen ikäisiä, mutta ennakoisin että riippuu syystä. Jos syynä on asenne, että miksipä en jos voin elää muiden rahoilla, niin silloin kyllä. Mutta keksin todella monta muutakin syytä jäädä ja jättäytyä työelämän ulkopuolelle, eikä työstatus määritä ihmisen arvoa. 

Hyvien arvojen välittäminen on kyllä epäonnistunut. Tuet on yksiselitteisesti tarkoitettu väliaikaisiksi ja itse itsensä elättäminen on lähtökohtana. Tässä ei ole mitään epäselvää.

Kolme aikuista lasta maailmalla ja suvun esimerkki mennyt perille.  Kaikki ovat töissä, nuorin oli 1,5kk koulun jälkeen työttömänä, toiset pääsi suoraan koulusta.  Olisin pettynyt jos lorvimaan olisivat jääneet.

En koe olevani vaan olen. Mun lapset ei kelan kassalla roiku.

Tärkeintä että on elossa. Useampia itsemurhayrityksiä takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluttautumattomana ja työssäkäymättömänä aikuisena lapsena vastaan tähän, että vanhemmissani ei ole ollut asian suhteen vikaa, vaan koko järjestelmässä jota en halua olla tukemassa. Perheen ja sukulaisten toimesta on ihan riittävästi kannustettu ja kerrottu miksi nuo asiat on tärkeitä.

 

Järjestelmän antamat tuet töissäkäyvien verorahoista kelpaavat kuitenkin?

Joo, vaikka onhan se tavallaan epäeettistä käyttää tuolla tavalla saatua rahaa. Tuet on myös tärkeä asia talouden ylläpitämiseksi, jotta kuluttajat voi kuluttaa. Ja oman kuluttamisen pyrin tekemään mahdollisimman harkitusti, eettisesti ja luomutuotteita suosien.

Voi Herra varjele! Taidat ihan oikeasti ajatella että pidät tätä maata pystyssä kuluttamalka muiden suomalaisten rahoja. Mun pitää ihan tietoisesti aamulla olla miettimättä sinua, kun kello soi ja raahaudun sorvin ääreen. Muuten pääsee kyllä itku.

Eipä tuo vanhin nyt voi töitä tehdä kun just lomautettiin eikä uutta työpaikkaa ole löytynyt. Loput lapset on vielä kiinni opiskelemisessa.

En, koska hän ei valinnut sairauksiaan. Hänellä on kyllä ammattikoulu käytynä ja ihan kohtuuhyvin arvosanoin. Mutta hän on säästäväinen ja jaksaa kokata yhden aterian päivässä ja huolehtii laskuistaan. Siihen mikä oli lähtötaso vielä neljävuotiaana, hän on kehittynyt paljon pitemmälle. Jaksoi sen amiksen käydä normaalissa luokassa ja luokanvalvojan mukaan ei tullut ongelmia. Tavoite on kyllä etsiä vielä joku jatkokoulutus, nyt kun sai se eläkepäätöksen ja eläkepäätös vielä purkaa. Hän vain tarvitsee välillä taukoja kun tulee kohtauksia ja ergonomian on oltava soveltuva. 

En koe. Omilla lapsillani on kaikilla koulutus, mutta on ollut ajanjaksoja, että ovat olleet työttöminäkin. Haluavat kyllä tehdä töitä, mutta aina sen löytäminen ei ole ihan helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän vähän tähän kysymykseen on vastailtu. Taitaa olla kalikka kalahtanut hyvin monelle. On kasvanut uusi sukupolvi aikuisia jotka asuvat tukien varassa eivätkä tahdo vastaanottaa kokopäivä työtä, ettei tukia lakkauteta.

Tai elävät vanhempiensa kustannuksella. Osa ei koe tarvetta itsenäistyä eikä saavuttaa elämässään mitään erityistä. Ehkä he voivat toimia vanhempiensa omaishoitajina, kun se aika tulee?

Myönnän, että tuntisin tuossa tilanteessa, siis että lapseni on vapaaehtoisesti työtön, epäonnistuneeni. Tavoitteeni kun on kasvattaa lapseni niin, että löytävät paikkansa yhteiskunnassa ja elättävät itsensä. Olen pyrkinyt kaasvattamaan heistä oma-aloitteisia, sosiaalisen kanssakäymisen osaaviksi, yrittelijäiksi. Kannustan opiskelemaan

Sille ei tietenkään mitään mahda mitään, että suhdanteet ovat sellaisia, että töitä ei aina heti löydy. Mutta sitä en sulata, että valitaan vapaaehtoisesti siipeily elämäntavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluttautumattomana ja työssäkäymättömänä aikuisena lapsena vastaan tähän, että vanhemmissani ei ole ollut asian suhteen vikaa, vaan koko järjestelmässä jota en halua olla tukemassa. Perheen ja sukulaisten toimesta on ihan riittävästi kannustettu ja kerrottu miksi nuo asiat on tärkeitä.

 

Järjestelmän antamat tuet töissäkäyvien verorahoista kelpaavat kuitenkin?

Juuri näin, järjestelmä on perseestä, mutta sitä voidaan kyllä surutta lypsää. 

Mistä näitä loisia sikiää?

En. Elämä ei ole aina omista päätöksistä kiinni. 

En syyllisyyttä, mutta olisin hirveän huolissani siitä, miten tulee pärjäämään, kun tulevaisuudessa ei yhteiskunnalla ole enää varaa elättää työttömiään.

Toivon, etteivät koskaan tee lapsia avomiehensä kanssa, joka myös on työtön.

Vierailija kirjoitti:

Ei toiseen aikuiseen ja sen draiviin voi mitenkään vaikuttaa. Ihmiset syntyy sillä temperamentilla jolla syntyy. Naurattaa iana kun joku kuvittelee jotenkin "kasvattaneensa" lapsensa. Elämme myös aikoja jolloin työ alkaa loppua. Kohat siirrytään kansalaispalkkaan ja jokainen sitten puuhastelee sitä ja tätä tai ei mitään. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Mistä rahat kansalaispalkkaan?

Kansalaispalkasta, tai sittemmin perustulostta on jauhettu ainakin 30 vuotta.

Kukaan ei kuitenkaan kerro, mistä siihen saataisiin rahat.

Utopistinen ajatushan tuo on, ja varmasti vähentäisi entisestään työhalukkuutta.

Hän ei olisi enää lapsena. En pitäisi mitään yhteyttä. Hän ei olisi osa elämääni.