Lue keskustelun säännöt.
Koetko olevasi epäonnistunut, jos aikuinen lapsesi ei käy töissä?
13.02.2022 |
Tukien varassa siis eläen. Vai oletko yrittänyt kannustaa häntä nuorena hankkimaan koulutuksen ja työpaikan?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Varmasti äitini on pettynyt koska sairastan erilaisia mielenterveysongelmia (suuri syy lapsuus), en ole kouluttautunut niinkuin menestynyt veljeni ja en koskaan enää pysty elättämään itseäni työnteolla. Olen työmarkkinatuella ja olen osa-aikaisena vajakkien avustaja. Eli jotain työtä teen mutta se on maksimissaan 40h/kk.
Siinäpä on "vajakeille" osunut hieno avustaja, joka pitkin vauvapalstaa solvaa heitä. Ihan oikea kohtalo sinulle osunut, ei minkäänlaista kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluttautumattomana ja työssäkäymättömänä aikuisena lapsena vastaan tähän, että vanhemmissani ei ole ollut asian suhteen vikaa, vaan koko järjestelmässä jota en halua olla tukemassa. Perheen ja sukulaisten toimesta on ihan riittävästi kannustettu ja kerrottu miksi nuo asiat on tärkeitä.
Et halua olla tukemassa järjestelmää josta olet kuitenkin riippuvainen? Eli sinun ei tarvitse tehdä mitään, mutta muut ovat sinulle velkaa sen että tukevat sinua?
Järjestelmä on rakennettu niin, että ei täällä kysytä haluatko olla riippuvainen järjestelmästä. Eli vaihtoehdot on joko työskennellä sen ylläpitämiseksi tai olla työskentelemättä sen hyväksi ja samalla odottaa omavaraisten kyläyhteisöjen muodostumista
Kyllä hän on ansainnut vanhuuseläkkeensä siinä kuin muutkin.
Isoisoisoäiti vm1930
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se koulutuksesta ole kiinni saako töitä. Nykynuoret kasvavat maailmaan jossa työpaikan saaminen on lottovoittoon verrattavissa oleva asia ja työpaikan säilyminen hyvin epävarmaa.
Työpaikkoihin vaaditaan superihmistä, supertyöntekijää, ihmeiden tekijää, työhaastatteluihin pitää olla filmaattinen ja lähettä video itsestään. Työhaastatteluissa testataan, ryhmätestataan. Kun näistä aina vaan tippuu ja tippuu niin kyllä se oikeasti tekee hallaa itsetunnolle ja alkaa masentamaan.
Työpaikan saantiin ei pysty itse vaikuttamaan, se on tuurista ja tähdistä kiinni. Ei auta vaikka olisi kuinka tunnollinen, ahkera ja moniulotteinen. Paikan saa se ekstrovertti joka tekee itsestään filmaattisimman.
Minua niin suututtaa että puhutaan että ulkomailta pitää tuoda työntekijöitä Suomeen ja suomalaisille tehdään työnsaaminen mahdottomaksi.
Elät omassa maailmassasi. Oikeasti Suomessa on kova työvoimapula ja töihin pääsee jokainen työtä haluava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä töissä käymättä siinä olisi vaan lapseni. Miten siis asia minun omaan onnistumiseeni tai epäonnistumiseeni liittyy? Miten töissä käynti on edes mikään "onnistumisen" mittari?
No niin! Noin sitä kasvatetaan kansalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kouluttautumattomana ja työssäkäymättömänä aikuisena lapsena vastaan tähän, että vanhemmissani ei ole ollut asian suhteen vikaa, vaan koko järjestelmässä jota en halua olla tukemassa. Perheen ja sukulaisten toimesta on ihan riittävästi kannustettu ja kerrottu miksi nuo asiat on tärkeitä.
Järjestelmän antamat tuet töissäkäyvien verorahoista kelpaavat kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se mun äidin vika on etten käy töissä? Tai hänen epäonnistumisensa? Maailmassa asiat muuttuu ja se mikä nyt on oleva, ei huomenna enää ole.
Kehoitan nyt olemaan ajattelematta ja pyörittelemättä liikaa noita ajatuksia, kun mitään konkreettista ei tuolla saa aikaiseksi.
Tuossa jutussasi tiivistyy yksi ongelma, joka nuorisoa vaivaa miksi ei pääse itsenäistymään, jahkaaminen!
Jep joo ei kannata ihmisen liikaa pyöritellä ajatuksia, vaan keskittyä konkreettisiin asioihin ja toimimiseen. Jahkaaminen ei ole ainoastaan huono asia, se kertoo että ajattelee asiat monelta kantilta ja näkee vaihtoehdoissa erilaisia puolia joita punnitsee. Itse tykkään kantaa vastuun omista valinnoista, joten teen valinnat huolella jos siltä tuntuu. Maailmassa ainut pysyvä asia on muutos, joten tuntuu tällaisessa maailmantilanteessa aika kaukaa haetulta eka käyttää monta vuotta opintoihin ja sitten metsästää mahdollista työpaikkaa jonka olemassaolosta ei ole mitään takeita. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluttautumattomana ja työssäkäymättömänä aikuisena lapsena vastaan tähän, että vanhemmissani ei ole ollut asian suhteen vikaa, vaan koko järjestelmässä jota en halua olla tukemassa. Perheen ja sukulaisten toimesta on ihan riittävästi kannustettu ja kerrottu miksi nuo asiat on tärkeitä.
Järjestelmän antamat tuet töissäkäyvien verorahoista kelpaavat kuitenkin?
Joo, vaikka onhan se tavallaan epäeettistä käyttää tuolla tavalla saatua rahaa. Tuet on myös tärkeä asia talouden ylläpitämiseksi, jotta kuluttajat voi kuluttaa. Ja oman kuluttamisen pyrin tekemään mahdollisimman harkitusti, eettisesti ja luomutuotteita suosien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1) Palkkatyö on aina jonkinlainen "epäonnistuminen", ellei palkkaa nosteta omasta firmasta. Tai verovaroista siten, että varoja saa käyttää muutenkin kuin palkkanimikkeellä.
2) Raha helpottaa onnen ylläpitämistä, mutta ei ole sen ehdoton edellytys, tai TAE.
Näin ollen, kysymyksenasettelu on väärä.
Kuinka niin palkkatyö on epäonnistuminen jos palkkaa ei nosta omasta firmasta?
Kyllä.
Jos syynä olisi vammautuminen tai lamautava sairaus (ei masennus) tilanne olisi eri
itsellä 4 lasta, kouluttautuneita ja töissä 15-16v lähtien
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsen elämänvalinnat ole vanhempien vika tai ansio.
Mutta näinhän se monesti menee, että jos lapsi törttöilee, ihan sama mitä, ja minkä ikäisenä, niin syyttävä sormi kääntyy vanhempia osoittamaan, ja jos lapsi menestyy, niin se taas johtuu ihan siitä että lapsi itsessään on niin hyvä, ei vanhemmista. Paitsi sitten kun vanhemmat ajattelevat omaa lastaan, niin nämä kääntyvät toisinpäin, eli tyhmät jutut eivät ole vanhemmista, mutta menestys johtuu vanhemmista :D
No oltiinhan täällä lynkkaamassa Koskelan poikien koko perheet poikien teon jälkeen, vaikka vanhemmilla ei ollut siihen osaa eikä arpaa.
Tässä nyt ei varmaan puhuta väliaikaisesti työttömistä lapsista, jotka ovat muuten hoitaneet elämänsä kunnollisesti. Ovat kouluttautuneet, hakeneet töitä ja työllistyneet, mutta ovat nyt jostain syystä hetken työttöminä. Luulen että tarkoitetaan lapsia, jotka ovat perseilleet elämänsä, jättäneet kenties hommaamatta koulutusta ja ovat tyytyväisinä työttöminä eivätkä aio edes työllistyä. Lapsia jotka ovat aikuisiässä eli yli 20-vuotiaita eivätkä tee elämällään mitään muuta kuin loisivat toisten rahoilla.
Syytäkin on tuntea epäonnistumista ja häpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä ei käy kuin varakkaiden lapset. Menestyjät, todelliset valioyksilöt, priimusten priimukset. Asuvat osakkeissa, on autot, on harrastukset, ulkomaanmatkat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se koulutuksesta ole kiinni saako töitä. Nykynuoret kasvavat maailmaan jossa työpaikan saaminen on lottovoittoon verrattavissa oleva asia ja työpaikan säilyminen hyvin epävarmaa.
Työpaikkoihin vaaditaan superihmistä, supertyöntekijää, ihmeiden tekijää, työhaastatteluihin pitää olla filmaattinen ja lähettä video itsestään. Työhaastatteluissa testataan, ryhmätestataan. Kun näistä aina vaan tippuu ja tippuu niin kyllä se oikeasti tekee hallaa itsetunnolle ja alkaa masentamaan.
Työpaikan saantiin ei pysty itse vaikuttamaan, se on tuurista ja tähdistä kiinni. Ei auta vaikka olisi kuinka tunnollinen, ahkera ja moniulotteinen. Paikan saa se ekstrovertti joka tekee itsestään filmaattisimman.
Minua niin suututtaa että puhutaan että ulkomailta pitää tuoda työntekijöitä Suomeen ja suomalaisille tehdään työnsaaminen mahdottomaksi.
Elät omassa maailmassasi. Oikeasti Suomessa on kova työvoimapula ja töihin pääsee jokainen työtä haluava.
Töitähän toki riittää vaikka ilmaiseksi tehtäväksi. Ongelmana voi olla kuitenkin esim. palkka, elääkö sillä? Toinen iso tekijä on työpaikan ilmapiiri. Jos porukka on eri aaltopituudella, yhteistyöstä tulee vaikeaa. Lisäksi voi olla selvittämättömiä terveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se koulutuksesta ole kiinni saako töitä. Nykynuoret kasvavat maailmaan jossa työpaikan saaminen on lottovoittoon verrattavissa oleva asia ja työpaikan säilyminen hyvin epävarmaa.
Työpaikkoihin vaaditaan superihmistä, supertyöntekijää, ihmeiden tekijää, työhaastatteluihin pitää olla filmaattinen ja lähettä video itsestään. Työhaastatteluissa testataan, ryhmätestataan. Kun näistä aina vaan tippuu ja tippuu niin kyllä se oikeasti tekee hallaa itsetunnolle ja alkaa masentamaan.
Työpaikan saantiin ei pysty itse vaikuttamaan, se on tuurista ja tähdistä kiinni. Ei auta vaikka olisi kuinka tunnollinen, ahkera ja moniulotteinen. Paikan saa se ekstrovertti joka tekee itsestään filmaattisimman.
Minua niin suututtaa että puhutaan että ulkomailta pitää tuoda työntekijöitä Suomeen ja suomalaisille tehdään työnsaaminen mahdottomaksi.
Elät omassa maailmassasi. Oikeasti Suomessa on kova työvoimapula ja töihin pääsee jokainen työtä haluava.
Töitähän toki riittää vaikka ilmaiseksi tehtäväksi. Ongelmana voi olla kuitenkin esim. palkka, elääkö sillä? Toinen iso tekijä on työpaikan ilmapiiri. Jos porukka on eri aaltopituudella, yhteistyöstä tulee vaikeaa. Lisäksi voi olla selvittämättömiä terveysongelmia.
Aina jiku jaksaa ottaa tuon mielenterveysongelman esiin, kun puhutaan vastuun ottamisesta omasta elämästään.
On se, kumma, miten joillakin alkaa henkinen tasapaino horjua, kun pitäisi töihin mennä.
Muuten haksetaan harrastaa kaikkea kivaa, mutta kun se työelämä on niiiin rasittavaa, ettei tule kuuloonkaan.
Miten se mielenterveys muuten siitä kohentuu, kun et viitsi etsiä itsellesi sopivaa työtä?
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on vasta alle vuoden mutta kyllä kokisin olevani epäonnistunut jos ei kouluttaudu tai käy töissä aikuisena. Kertoo jonkinlaisesta energian puutteesta jos mikään ei innosta tai kiinnosta. Aikuisena tehtäväni on tutustuttaa lapseni asioihin joista kiinnostua sekä tukea itsetuntoa. Haluan lapseni kokevan maailman olevan täynnä mahdollisuuksia eikä mahdottomuuksia.
Tiedän useita pari-kolmekymppisiä jotka ovat hyvin lapsellisia tai riippuvaisia vanhempien rahoista tai muusta tukemisesta. Ihmisen "huippupisteen" pitäisi olla siinä 20-40v:nä, jolloin sekä pää että kroppa on vielä hyvissä voimissa jolloin kykenee itsensä lisäksi pitämään huolta pienistä lapsista. Ehkä myös auttaa raihnaistuvia omia vanhempia. Näin ei kaikilla ole koskaan mutta keskivertoihmisellä pitäisi.
Eräs joulu tuli todistettua kun 25v kiukutteli vanhemmalleen huonosta joululahjasta. Tämä 25v prinsessan empatiakyky ei riittänyt ajattelemaan että hänen vanhempansa pyyhki 25v:nä prinsessan kakkapyllyä samalla kun omat vanhemmat vetivät jouluviinoja. Joululahjoista kiukuttelu olisi ollut lähinnä mustaa huumoria.
En. Tiedän hoitaneeni oman osuuteni kaikilta osin hyvin. Jos aikuinen kaikesta huolimatta ihan valitsee tukien varassa köyhäilyn ja kurjailun, niin siinäpä köyhäilee ilman ylimääräisiä apuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömiä on palkkatuella hoitamassa lapsia tarhassa, hätäkeskuslaitoksella toimistotöissä, sairaalan infossa, kouluissa koulunkäyntiavustajina, uimahallissa uimavalvojina jne.
Palkkatuella ei ole työtön. Lisäksi palkkatuellaoleva saa ihan normaalia palkkaa, samaa, kuin muutkin vastaavassa työssä. Palkkatukea maksetaan, koska työntekijän osaaminen ei vastaa muiden osaamista ja työtahtia.
Meillä näkee toimistotyössä tehdyn työn määrän ja palkkatuella olevat tekevät tekevät saman määrän kuin vakituiset. Puhelinpalvelu on sekä suomeksi että englanniksi asiakkaille.
Palkkatuella olevalla on oma läppäri ja työpuhelin, tekevät työtä myös etänä, vastaavat samoihin asiakaspuheluihin kuin vakituiset sekä englanniksi että suomeksi.
Onkohan jollakin menyt termit sekaisin? Palkkatukityö on palkallista työtä, jossa yhteiskunta maksaa koko tai osan palkasta. Kuntouttava työtoiminta, työharjoittelu ja työelämään tutustuminen on taas sitä palkatonta työntekoa, jossa henkilö saa elantonsa sosiaaliturvasta.
Varmasti äitini on pettynyt koska sairastan erilaisia mielenterveysongelmia (suuri syy lapsuus), en ole kouluttautunut niinkuin menestynyt veljeni ja en koskaan enää pysty elättämään itseäni työnteolla. Olen työmarkkinatuella ja olen osa-aikaisena vajakkien avustaja. Eli jotain työtä teen mutta se on maksimissaan 40h/kk.