Kumppaniaan pettäneet, miten selviätte omantunnon tuskista?

Ei mulla ole juuri ollut omantunnon tuskia muuta kuin heti teon jälkeen toki oli. en ole sen luontoinen että jäisin vanhoja asioita märehtimään, kun tehtyä ei millään määrällä katumista kumminkaan saa tekemättömäksi. 

Kun kerroin tapahtuneesta miehelle, hän meni tuskaisen näköiseksi ja alkoi itkeä. Kyllähän se aika musertavaa oli. Olisi ollut paljon helpompi ottaa vastaan viha ja raivo, tai se että olisi sanonut että lähde ämmä kävelemään. Mutta kun mies vain oli surullinen ja lähinnä pelkäsi että minä jätän sen toisen takia, niin se kyllä ahdisti melkoisesti. 

Määritteletkö, mikä on pettämistä?

Jokainen saa itse määritellä pettämisen. Joillekin se pusu, mutta joillekin pelkästään seksin harrastaminen. -ap

ylös -ap

Jännää. Eile tein aloituksen toisin päin. Eli sinä joka olet sekaantunut varattuun, kuinka voit elää itsesi kanssa jne. Ei tullut yhtään vastausta ja aloitus katosi jonnekin xxx sivulle.

Siinä menee kunnioitus puolisoa kohtaan jos se antaa pettämisen anteeksi. Ei voi mitään. Uskottavuus sen jälkeen nolla

Itselläni on tilanne, että melkein kaksi vuotta sitten pussasin työkaverini kanssa firman juhlissa. Eikä edes ollut mikään intohimoinen suudelma ja kerroin miehelle heti. Silti satunnaisesti poden todella pahaa oloa. Miehen kanssa ollaan puhuttu asiat selviksi ja hän on aivan unohtanut koko asian. Kaipaan vain hieman vertaistukea asiassa. Minulla ei kunnioitus miestä kohtaan ainakaan ole lähtenyt, sillä itsekin voisin antaa yhden pikkupusun anteeksi. Seksiä en tiedä pystyisinkö antamaan. -ap

ylös

Yhden kerran menin pettämiseni tunnustamaan, koska oli huono omatunto.
Se oli virhe parempi kärsiä huonosta omastatunnosta kuin pyytää anteeksi jotain jota toinen ei edes tiedä