Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onkohan mulla paniikkihäiriö?

Vierailija
25.06.2015 |

Elämässä on ollut vuoden mittainen erittäin haasteellinen jakso ja yhtenä päivänä järjestäessäni lapsen syntymäpäiväjuhlia mulle iski aivan kummallinen olo. Pelkäsin sekoavani ja kuolevani, ihoa pisteli ja tuli jotenkin epätodellinen olo. Nyt olen elänyt kuolemanpelon ja ahdistuksen kanssa pari kuukautta, välillä puutuu käsi tai kasvot, ihoa pistelee, kädet kylmenevät ja tulee epätodellinen olo. Töissä yritän vain jatkaa ajatuksesta ja tunteesta huolimatta ja sen jälkeen olo on väsynyt ja murheellinen. Voiko yleislääkäri diagnosoida mun tilanteen? Miten selviän eteenpäin? Huolettaa.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
26.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sertralinia ja Propralia sain lääkkeiksi. Ehkä tämä tästä. Huomenna aloitan ssri:t. -Ap

Vierailija
2/7 |
26.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos. Varasin lääkärin täksi päiväksi. Jospa saisin apua. -ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
25.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paniikin suuntaan nuo oireet viittaavat. Mene lääkäriin ja kerro mahdollisimman tarkasti oireistasi. Jos vaivasi eivät yleislääkärille aukea, pyydä lähete erikoislääkärille.

Vierailija
4/7 |
25.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se siltä kuulostaa.

Vierailija
5/7 |
25.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa samantyyppisiltä oireilta kuin itselläni oli paniikkikohtauksien tullessa. Minulle kohtauksia alkoi tulla samalla tavoin pari vuotta kestäneen työstressin ja lukuisien lähipiirissä sattuneiden kuolemantapausten jälkeen. Olen myöhemmin päätellyt että elimistöni teki vastaiskun ja pakotti minut pysähtymään ja hoitamaan itseäni. Liika oli liikaa surussa ja stressissä. Itselläni auttoi aika, keskittyminen mukaviin asioihin, työtuntien vähentäminen, kahvin, teen, alkoholin ja kaiken elimistöä kiihottavan ja kierroksia nostattavan lopettaminen, sekä masennuslääkkeet. Kohtaukset olivat hirvittäviä, joten suosittelen lämpimästi että haet itsellesi apua ennen kuin tilanne pahenee. Lääkkeitä ei tarvitse pelätä.

Vierailija
6/7 |
25.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi kiitos vastaajille! Mulla on jonkin asteinen posttraumaattinen stressi päällä. Eräs läheinen sairastui vakavasti ja näin hänet erittäin huonossa kunnossa. Toinen läheinen kuoli samoihin aikoihin ja omat työkuviot meni täysin uusiksi. Jaksoin nämä kaikki asiat ja synttäreitä järjestäessäni tuli tämä ensimmäinen outo kohtaus. En koe itseäni varsinaisesti masentuneeksi, mutta olen kyllä ahdistunut. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
25.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 21:15"]Voi kiitos vastaajille! Mulla on jonkin asteinen posttraumaattinen stressi päällä. Eräs läheinen sairastui vakavasti ja näin hänet erittäin huonossa kunnossa. Toinen läheinen kuoli samoihin aikoihin ja omat työkuviot meni täysin uusiksi. Jaksoin nämä kaikki asiat ja synttäreitä järjestäessäni tuli tämä ensimmäinen outo kohtaus. En koe itseäni varsinaisesti masentuneeksi, mutta olen kyllä ahdistunut. 
[/quote]En minäkään kokenut olevani masentunut, mutta hyvin surullinen, ahdistunut ja pelokas olin. Pidin todennäköisenä että jotain kauheaa tulee tapahtumaan lähiaikoina lisää, ja että kohta ihan varmasti joku taas kuolee tai loukkaantuu vakavasti. Stressi ja ahdistus olivat varmaan päällimmäisenä, ja lisäksi ahdisti uuden paniikkikohtauksen pelko, ja sittenhän kierre olikin jo valmis. Käy lääkärissä ja pysäytä kohtaukset alkuunsa, älä jää odottelemaan tilanteen pahenemista. Ja suosittelen noita muitakin konsteja, mutta itse sain lääkkeistä niin paljon apua ja turvaa että niiden voimalla toipuminen lähti alkuun. Söin lääkkeitä n. 6 kk.

Nelonen

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä yhdeksän yhdeksän