Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan maksanut toisen ihmisen ostoksia?
25.06.2015 |
...jos olet nähnyt, että edellisellä tai seuraavalla asiakkaalla ei olekaan rahaa? Vai onko sinulle itsellesi käynyt niin, ettet syystä tai toisesta ole voinut maksaa ja joku on tarjoutunut pelastavaksi enkeliksi?
Kommentit (35)
Yhdelle papalle heitin euron, kun 20 senttiä puuttui loppusummasta kassalla. Toisen kerran olisi tehnyt mieli maksaa varusmiehen energiajuoma (ei muita ostoksia), mutta en kehdannut kun ajattelin että pitää pervona puumana. Olisi voinut olla siis lapseni, tuli niin sääli kun laski senttejään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruusuja!!! Aivan vedet nousivat silmiini kun luin kuinka ihania ja auttavaisia ihmisiä löytyy paljon.
Maksetaan ostoksia, bussilippuja jne.
Sain olla ihan oppijan paikalla.
Olen. Ja tosiaan myös bussissa muutaman kerran tuntemattomalle bussilipun.
Kerran jälkeeni huoltsikan kassalle tuli aika laitapuolen kulkijan näköinen mies joka osti jonkun leivän mutta 20 senttiä puuttui. Annoin miehelle kolikon, vaikutti vaivaantuneelta mutta kuitenkin ihan tyytyväiseltä kun sai sen leipänsä ostettua.
Kaupassa olen pari kertaa jotain pientä puuttuvaa myös antanut, kun ei se oma elämä ole eurosta tai kahdesta kiinni mutta toisella voi ollakin. Ja jos matkustan kertalipulla johon jää reilusti aikaa, olen tarjonnut poisjäädessäni sitä pysäkillä olijoille jos joku näyttää siltä että voisi olla tarpeen.
Omaa mieltä on lämmittänyt valtavasti, kun pari kertaa kaupassa on käynyt niin että jonossa edellä oleva on katsonut minua tuskaisena kolmen pienen lapsen ja ostosten kanssa ja tarjonnut oman paikkansa jonossa :) Tulee valtavan hyvä mieli!
Olin Saksassa eräässä leipomossa.Kassalla edessäni oli juoppo,jolla oli kakat housussa.Hän yritti ostaa yhden pullan,muttei reppanalla ollut rahaa.Tietysti jeesasin siinä tilanteessa.Myymälän hienohelmatyttelit pitelivät nenästä kiinni,kun ukko haisi niin shitiltä.Tuli paha mieli miehen puolesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin "Oletko koskaan maistanut toisen ihmisen ostoksia"
Ei mulla olekkaan mitään asiaa
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 19:58"]
Olen. Kun kaverilla ei oo ollut rahaa. Vähän kyllä vitutti kun oon itse säästäväinen ja toinen tuhluri. Ja myötähäpesin toista.
[/quote]
Hänhän oli "säästäväinen", kun maksatti ostoksensa toisella. Ja sinä tuhluri, kun maksoit :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju lämmitti mieltäni enemmän kuin mikään pitkään aikaan. Kiitos teille ihanat ihmiset, joilla on sydän paikallaan.
Mulle kävi pari kk sitten niin, että olin latonut kassalle n. 20-30 € edestä perusarkiostoksia (maidot, leipää, jne) ja rupean kaivamaan kukkaroa kassista - eikä löydy. Tajuan samassa, et lompakko onkin kotona 20 km päässä edellisillan jätskireissun jäljiltä. Kassa oli sit ehtinyt ne ostokset jo vetää läpi, ja alan siinä vaikeena selittää, et nyt ei oo kukkaroa mukana, anteeks kauheesti. Jotain siinä sanailtiin, niin takana ehkä 65 v mulle täysin tuntematon rouva lyö kassalle käteistä kouraan ja sanoo "minä maksan". Mä en ehtiny kun vähän estelee, ja niin hän oli ne jo maksanu.
Minä tietenkin yhteystietoja kysymään ja kiittelemään vähän vaivautuneena. Rouva vaan sanoo tiukasti, että hän halus auttaa, kun oli hankala tilanne eikä tarvii mitään takasin. Ei kuulemma asu paikkakunnalla (yritin ehdottaa tuovani rahat seuraavana päivänä) eikä muista tilinumeroakaan ulkoa. Selittelin kovin, ettei tätä näinkään voi jättää ja että maksaisin erittäin mielellään takaisin. Hän oli voimakkaasti omalla kannallaan ja sanoi, et ostaisin jotain lapselle (2-vuotiaani oli mukana). Jotenkin se tilanne piti sit päättää, niin kiitin vaan niin kauniisti kun osasin (pää ihan pyörällä).
Kotona jäin vielä miettimään hommaa, ja oli niin hämmentävä olo (vaikka tavallaan ymmärsin naistakin, kun sanoi, et ei se oo häneltä pois), et lähetin paikallislehteen tekstaripalstalle viestin, jossa vielä kiitin ja pyysin tunnistaessaan ottamaan yhteyttä. Mulle oli siis tiedossa kaupan keskustelusta naisen etunimi ja asuinpaikkakunta. Sainkin puhelun seuraavana päivänä (oikea henkilö vieläpä!), ja yritin vielä selittää kantaani ja tarjota rahoja. Hän ei edelleenkään suostunut niitä ottamaan, mutta saatiin sitten sovittua, että laitan vastaavan summan hyväntekeväisyyteen. Lisäksi otin hänen osoitteensa ylös, koska postikortti meiltä olisi kuulemma hänelle mieluisa kiitos. Teetätin nyt joitakin valokuvia (hän oli tyttöäni kohtaan niin herttainen) ja lähetän ensi viikolla kortin. Rahat meni Syyriaan.
Ajatelkaa, millaisia ihmisiä vielä on olemassa! Kyllä oli jotenkin nöyrä olo, ja lupasin itselleni, et minä olen se, joka auttaa seuraavan kerran...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 22:47"]
Kyllä oli jotenkin nöyrä olo, ja lupasin itselleni, et minä olen se, joka auttaa seuraavan kerran...
[/quote]
Minä uskon siihen, että hyvä kiertää :) Olen itse saanut osakseni paljon hyvyyttä ja tunnen siitä paljon iloa ja kiitollisuutta, ja haluan sitä antaa myös muille. Tietysti jo se toisen ilo ilahduttaa, mutta elän siinä uskossa että hän myös levittää sitä iloa ympärilleen muodossa tai toisessa.
t. 26
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 22:47"]
Mulle kävi pari kk sitten niin, että olin latonut kassalle n. 20-30 € edestä perusarkiostoksia (maidot, leipää, jne) ja rupean kaivamaan kukkaroa kassista - eikä löydy. Tajuan samassa, et lompakko onkin kotona 20 km päässä edellisillan jätskireissun jäljiltä. Kassa oli sit ehtinyt ne ostokset jo vetää läpi, ja alan siinä vaikeena selittää, et nyt ei oo kukkaroa mukana, anteeks kauheesti. Jotain siinä sanailtiin, niin takana ehkä 65 v mulle täysin tuntematon rouva lyö kassalle käteistä kouraan ja sanoo "minä maksan". Mä en ehtiny kun vähän estelee, ja niin hän oli ne jo maksanu.
Minä tietenkin yhteystietoja kysymään ja kiittelemään vähän vaivautuneena. Rouva vaan sanoo tiukasti, että hän halus auttaa, kun oli hankala tilanne eikä tarvii mitään takasin. Ei kuulemma asu paikkakunnalla (yritin ehdottaa tuovani rahat seuraavana päivänä) eikä muista tilinumeroakaan ulkoa. Selittelin kovin, ettei tätä näinkään voi jättää ja että maksaisin erittäin mielellään takaisin. Hän oli voimakkaasti omalla kannallaan ja sanoi, et ostaisin jotain lapselle (2-vuotiaani oli mukana). Jotenkin se tilanne piti sit päättää, niin kiitin vaan niin kauniisti kun osasin (pää ihan pyörällä).
Kotona jäin vielä miettimään hommaa, ja oli niin hämmentävä olo (vaikka tavallaan ymmärsin naistakin, kun sanoi, et ei se oo häneltä pois), et lähetin paikallislehteen tekstaripalstalle viestin, jossa vielä kiitin ja pyysin tunnistaessaan ottamaan yhteyttä. Mulle oli siis tiedossa kaupan keskustelusta naisen etunimi ja asuinpaikkakunta. Sainkin puhelun seuraavana päivänä (oikea henkilö vieläpä!), ja yritin vielä selittää kantaani ja tarjota rahoja. Hän ei edelleenkään suostunut niitä ottamaan, mutta saatiin sitten sovittua, että laitan vastaavan summan hyväntekeväisyyteen. Lisäksi otin hänen osoitteensa ylös, koska postikortti meiltä olisi kuulemma hänelle mieluisa kiitos. Teetätin nyt joitakin valokuvia (hän oli tyttöäni kohtaan niin herttainen) ja lähetän ensi viikolla kortin. Rahat meni Syyriaan.
Ajatelkaa, millaisia ihmisiä vielä on olemassa! Kyllä oli jotenkin nöyrä olo, ja lupasin itselleni, et minä olen se, joka auttaa seuraavan kerran...
[/quote]
Kyyneleet nousi silmiin. Myös sinun toiminnastasi. Olet yhtä hieno ihminen kuin auttajasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bussissa olen maksanut jonkin puuttuvan pikkusumman. Kerjäläiselle olen tarjoutunut ostamaan sapuskaa, mutta ei ole kelvannut. Kaksi kertaa sama juttu. Suuttuivat mokomat.
Mä autan lapsia. Jos niiltä puuttuu rahaa.
Aikusia en auta. Aikuisten rahattomuus on omaa syytä. Se kassajonossa oleva rahaton mummo tai pappa voi olla lapsenhakkaaja.
Mä olen elänyt oman lapsuuteni köyhyydessä oli kamalaa kun en saanut usein mitään hyvää. Niin nyt mä annan mun naapurin lapsille kaikki palautuspulloni tasaisin väliajoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs kaverini pyysi joka ikinen kerta kun kävimme kaupassa 5-30senttiä "puuttuvaa" rahaa. Näistä kertyi ainakin 20€ vuosien saatossa. Tämä kaveri on sairaalloisen rikas: timanttikoruja, matkoja kokoajan viiden tähden hotelleissa, luksuskoti, merkkivaatteet (lv, gucci, mulberry) jne. Itse olen erittäin köyhä vakavasti sairas ihminen, lasken kaikki kolikotkin että onkohan varaa vielä kurkkuun... Ja kaveri tästä tietoinen niin ärsytti tuo jatkuva senttien pummiminen, ei koskaan tarjonut vastineeksi mitään, edes vaikka trippiä kun senttejä kertynyt yli kympin verran..
Mutta sitten meni viimeiset hermot: olin ollut hyvin sairaana, olimme kaupoilla, ja sanoin kuinka nyt on tosi huono rahatilanne,parikymppiä jonka pitää riittää pari viikkoa elämiseen,ja lääkkeetkin ostamatta, niihin pitää ottaa velkaa, ja ne maksaa parikymppiä myös. Jo tuossa kohtaa superrikas kaverini olisi voinut mielestäni auttaa, kun hänellä jo se parikymppiä velkaakin! Noh, ei siinä vielä mitään.
Sitten kaupassa ajattelin ostaa 10€ maksavan pyjaman, koska minun oli rikki ja oli epämukavaa nukkua normivatteissa/reikäisessä vanhassa pyjamassa. Siinä kaupassa siten laskeskelin että sitten jää 10€ elämiseen ja saan näin ja näin monta tonnikalapurkkia ja velat lääkkeisiin. Kaverini sitten oli löytänyt jonkun korun jonka halusi ostaa pikkusiskolleen, maksoi 8€, ja kassajonossa hän sanoi ettei hänellä olekaan rahaa mukana (uskottavaa... ) ja jos MINÄ voisin lainata rahaa koruun!! Vaikka juuri olin hänen kanssaan laskenut että nipinapin saan sen pyjaman..
Noh, sanoin ei koska ei riitä ruokaan 2€. Luulin että asia selvä ja kassalla kun laitoin pyjaman ja kassa piippasi sen niin eiköhän kaverini laittanut sen korun sihen kassalle jonka kassa kerkesi piippaamaan myös! En edes tajunnut tilannetta kunnes kassaneiti sanoi "18€" ja annoin kaikki rahani... Kaverini sitten lupasi maksaa takaisin ja selitti kuinka halusi sen korun nyt. Ärsytti niin, hän on niin kamalan rikas. Sitten kun olimme hänen luksusasunnollaan (kuunnellen hänen selostusta tulevasta pitkästä amerikan matkasta luksushotellissa) kysyin jos hän voisi hakea velan ennenkuin lähden jotta saan ruokarahat takaisin, niin hän sanoi ettei hänellä ole kotonakaan rahaa -.- eikä voinut mitään ruokaakaan kotonaan tarjota, jossei muka velkaa ole antaa takaisin. ja en koskaan saanut sitä rahaa takaisin ja jouduin silloin paastolle, lääkkeisiin onneksi sain lainattua sen parikymppiä. Eli kyllä, olen tämän ENTISEN kaverini ostokset maksanut.. Muuten en ole koskaan ollut tilanteessa että edelläolevalta puuttuisi rahaa. Itseltä toki on puuttunut mutta sitten olen ottanut vaikka saippuat pois.
Olen antanut vähän lisää rahaa, joskus olen maksanut bussimatkankin.
Olen. Ja kun pienellä pojalla ei ollut tarpeeksi rahaa bussiin, eikä puhelinta mukana, maksoin hänenkin matkansa.
Olen. Kun kaverilla ei oo ollut rahaa. Vähän kyllä vitutti kun oon itse säästäväinen ja toinen tuhluri. Ja myötähäpesin toista.
No vähän vierestä, mutta olen maksanut mustalaisten velkatilin kioskilla.
Maksoin erään naisen bussilipun, kun tällä ei ollutkaan matkakortilla arvoa eikä rahaa mukana.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 19:57"]
Olen. Ja kun pienellä pojalla ei ollut tarpeeksi rahaa bussiin, eikä puhelinta mukana, maksoin hänenkin matkansa.
[/quote]
Oliko toi pieni poika se teinari, joka pummaa vähän väliä rahaa bussilippuun Kampissa? Harmittaa tuollaiset, koska ihan mielelläni auttaisin, jos jollain olisi oikeasti hätä. Ammattipummit saavat epäilemään oikeita avuntarvitsijoita ja lahjoitus saattaa joskus jäädä siksi antamatta.