Pelkotilat, psyykkiset häiriöt tms...

Tiedän että tää ei ole normaalia, mutta onko kenellään samanlaisia tuntemuksia.?

Pelkään.... välillä tuntuu että ihan kaikkea.. mutta lähinnä kuolemaa, omaa (se että lapseni jää ilman äitiä )läheiseni, lapseni. Lapseni oli vuosi sitten onnettomuudessa ja tuntuu että vieläkin asia pyörii vahvasti mielessä. Välillä tuntuu että mieleni "mehustelee" sitä kamalaa hetkeä, tuntuu että mieleni haluaa minun ajattelevan kokoajan juuri niitä kauheimpia hetkiä mitä on tapahtunut. Sitten yritän siirtää ajatukset syrjään ja ajatella positiivisia, mutta silti tunnen aina "vihlaisuja" kipeistä hetkistä. Tavallaan en anna itseni olla onnellinen, koska pelkään tulevaa, että jotain pahaa tapahtuu.

Isäni kuoli puoli vuotta sitten ja siinäkin mieleen tulee kokoajan ne kipeimmät viimeiset hetket, vaikka kuinka yritän asiaa ajatella niin että hän on saanut levon yms, ajatella niitä hetkiä kun hän oli elossa, niin silti päällimäisenä ajatuksena on ne ahdistavimmat viimeiset hetket sairaalassa ja hyvästeissä.

Itken herkästi, varmaan minulla on jokin yliherkkyys tms. Mutta miten tästä eteenpäin, selviänkö itsekseni? Voiko joku suositella jotain kirjaa missä käsitellään näitä asioita? Vai onko pakko rohkaistua ja mennä juttelemaan terapiaan tms? selviänkö ilman lääkkeitä..

Anteeksi kun teksti vähän sekavaa. Kun tätä tuntuu niin vaikealta selittää...