Miksi kouluissa ollaan yhä edelleen monen hillityn ja hiljaisen oppilaan kimpussa? Miksi heitä kiusataan? He eivät ole tehneet kiusaajilleen yhtään mitään?

Kyllä minä nauroin, kun kuulin, että entisen kiusaajani lapsella on vakava sairaus. Rukouksiini vastattiin <3

Kun ei kiusaamiseeni aikoinaan puututtun, niin nytpä sitten elätätte minua työmarkkina- ja asumistuella. Töihin en mene.

Kiusaajat on raukkamaisia ja valitsee helpon kohteen, eli sellaisen joka ei halua tehdä pahaa kenellekään. Siksi hiljaiset ja hillityt on usein kohteena. Kiusaajia ei kiinnosta miltä toisesta ihmisestä tuntuu, vaan se hyöty mitä kiusaamisesta saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alexander Stubbkin oli käsittääkseni nuorena koulukiusaajan maineessa.

Oli tunnettu koulukiusaaja. Mielestäni se ilkeys näkyy vieläkin läpi kasvoista.

Silläkö se on niin vastenmielisen näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahat ja p as k at ihmiset vaan on niin p a sk o ja, etteivät ne siedä näköpiirissään ihmisiä, joiden tajuavat olevan heitä parempia ja tietyllä tapaa "puhtaampia" ihmisiä.

Lapsenahan se meni juuri noin, että sysipaskan luonteen omaavat ilkeät ihmiset kiusasi sellaisia "ei tee kärpäsellekään pahaa"-tyyppisiä hyviksiä.

Nuo sysipaskat eivät voi sietää sellaista, että joku on hengeltään puhdas ja kirkas ihminen, ja kuuntelee vaikka vaan onnellisena linnunlaulua pihalla. Tuollainen ärsyttää "pahiksia", heidän on pakko mennä härppimään.

Tätä samaa tapahtuu työpaikoilla.

Aikuinen ihminen joka on työpaikkakiusattu pitäisi erottaa.

Nämä kiusaajat!

Mitä ihmettä juuri luin ??? 

Onko tuossa kirjoitusvirhe vai oikeasti jonkun mielestä työpaikkaKIUSATTU pitäisi erottaa?? Mikä saa ihmisen kirjoittamaan tuollaista?

Niin surullista kuin se onkin, hiljaisten lasten kiusaaminen on iankaikkinen ongelma.

En ole mikään ammattilainen psykologiassa, mutta kehittyvät lapset käsittääkseni alitajuisesti rakentaa tuollaisen hierarkisen nokkimisjärjestyksen keskenään. Se on eläimellistä, ja olen huomannut että moni kiusaaja katuu tekojaan aikuisuudessa, kun järkeä ja sosiaalisia taitoja on kasaantunut pääkoppaan enemmän.

Itse olin aikoinaan ala-asteen luokkakokouksessa. Olin ollut peruskoulussa hieman kiusattu, koska olin hiljainen ja kömpelö sosiaalisissa tilanteissa, vältellen erityisesti poikia. Juttelin kokouksessa sitten erään kiusaajani kanssa, ja hän totesi avoimesti, että häpeää hirveästi sitä miten käyttäytyi kouluikäisenä monia kiusattuja kohtaan. Sanoi: "Olin tosi juntti peruskoulussa, jos koskaan kiusasin sua, niin oon tosi pahoillani."

Onhan se tosi epäreilua ja kauheeta niitä kohtaan joita kiusataan kolussa super paljon. Vaikka itse selvisin vähällä, niin kyl se arpensa muhunkin jätti. Luulen et tärkeintä olisi, että kiusaamisesta voi keskustella avoimesti, niin kolussa ihan koko ohjattavan luokan kesken, kuin anonyymisti vaikka nettifoorumilla tai kasvokkain vaikka kaksin jonkun luotetun ihmisen kanssa. Biologialtamme me ollaan kuitenkin laumaeläimiä. Aika monesta asiasta voi selvitä ja päästä yli puhumalla. :)

Aikoinaan yläasteella piti lähes työkseen leipoa näitä kiusaajia lättyyn ja siltikään eivät kaikki uskoneet. Pahimmillaan siirsivät koston jälleen näihin hiljaisimpiin. Tuo on ihmisluonnon nurja puoli, kiusaajien luonne on vino ja sellaiseksi myös jää, puhuivat sitten mitä tahansa myöhemmin. Kiusaaja on mu*kku.