Tyttäreni menehtyi eilen...
Surukseni joudun kertomaan, että tyttöni kuoli eilen 13-vuotiaana syöpään. Taisteli monta vuotta syöpää vastaan, mutta levisi jo niin pahasti, että ei enää pystynyt tekemään mitään. Itkettää ihan älyttömästi (totta kai). Hän tykkäsi leikkiä ja heittää tikkaa yms. isänsä ja isoisänsä kanssa. (Ei ollut ikinä mikään "paha tyttö" tai ilkeä)Häntä myös kiusattiin koulussa koko kouluikä. Mutta hänellä oli myös pari todella tärkeää parasta kaveria. Nyt en enää ikinä saa katsella sitä ikkunasta ja hymyillä, nauttia, kun tyttöni on onnellinen. Olen raskaana, mutta eihän mikään ei korvaa rakasta lastani... Onneksi kerkesimme tekemään vaikka ja mitä kivaa, ja molemmat kertoivat rakastavansa toisiaan :)
Tämän pointti oli se, että nyt ymmärrän vielä paremmin ihmisiä, jotka ovat oman lapsensa menettäneet. Ja ei, tämä ei ole provo.
Kommentit (56)
Otan osaa. Mikä syöpä hänellä oli?
Syöpään kuoleminen on (useimmiten) pitkä prosessi. Loppuvaihe voi myös olla erittäin kivulias. Ap on varmasti tehnyt surutyötä jo ennen tyttären kuolemaa, kun se ei selvästikään tullut odottamatta. Suruun voi sekoittua helpotustakin, kun tietää, että rakas lapsi ei enää joudu kärsimään.
En ymmärrä teitä, jotka täällä arvostelette toisen tapaa surra. Osanottoni sinulle ap suureen suruusi!
Heh, heti palstalla kirjoittelemassa, oikein hymiöiden kera. Outoa, kun oma lemmikkini kuoli (yhtä rakas kuin lapsi), niin makasin sängyssä lamaantuneena ja tuijotin. Tullut mieleenkään tulla nettiin selittämään, että eilen rakas lemmikkini kuoli :) Ja on muuten edelleen aivan helkkarin kova paikka minulle enkä edes halua puhua koko aiheesta.
"tyttäreni menehtyi eilen" "olen raskaana" ":)" "tämä ei ole provo"
Provon merkit täyttyi.
Minä ymmärrän ap:tä.
Minulle erittäin rakas läheinen kuoli pitkään kestäneeseen sairauteen kivuliaana. Kuolema oli odotettu ja tiesimme, että siinä sairaudessa kuolema tulee tukehtumalla. Se oli aivan kestämättömän järkyttävä ajatus jo etukäteen, saati sitten, kun oikeasti olimme todistamassa tapahtumaa.
Kuoleman jälkeisinä päivinä olimme kaikki läheiset ainoastaan huojentuneita, koska se oli vihdoin ohi. Puhuimme ja puhuimme asiasta taukoamatta, tuntematta nälkää tai janoa. Vasta hautajaisten jälkeen tuska tuli aaltoina ja silloin halusin vain olla yksin.
Jos ap: llä ei ole ketään, joka haluaisi asiasta puhua, on päivänselvää, että hän etsii peiliä täältä.
Osanottoni.
Oli provo tai ei, ei sitä tarvitse huutaa.
Jos ei olekaan, tuntuu aika pahalta. Jos taas on, mitä sitten? Siirtykää seuraavaan mamukeskusteluun.
Ap, voimia sinulle. :)
Ehkä ap on vielä shokissa. Ja jokainen suree tavallaan... Ei saa vähätellä.
Jos itseltäni kuolisi lapsi pitkän sairauden jälkeen niin voisin kyllä kuvitella että itsekin kirjoittaisin tälle palstalle tuntemuksistani tuollaiseen vähän kuivahkon toteavaan sävyyn. Luulen että asiasta kirjoittaminen anonyymisti saattaisi olla hyvinkin terapeuttista.
Mun ainoa ja rakas perheenjäsen kuoli ja ensimmäiset pari pv meni ihan vaan järkytyksen hormonimyrskyn ja huojennuksen voimalla. Sitten tulikin lama, joka jatkui yli vuoden.
Lämmin osanottoni!
Lämmin osanotto, ap. Ja muutama kirjoittelija täällä saisi totisesti hävetä.
Missä sairaalassa oli hoidossa? Omalla tytölläni on myös syöpä ja on tällä hetkellä osastolla hoidossa, ennuste on kuitenkin hyvä.
Halauksia sinulle♥
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 16:26"]Otan osaa. Mikä syöpä hänellä oli?
[/quote][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 16:26"]Otan osaa. Mikä syöpä hänellä oli?
[/quote]
Aivokasvain.
AP
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:12"]Ei kukaan tuu tänne kirjoitteleen tällästä seuraavana päivänä paitsi vammainen tai päävikainen.Nyt on pahasti jotain tässä pielessä.Inhottavaa kirjottelua.
[/quote]
No se on sinun mielipiteesi, enkä minä voi sille mitään. Itse halusin tulla tänne tästä kertomaan, koska minun oloa se helpottaa. Voi jättää uskomattakin.
Ja muutama viesti ylöspäin joku kyseli hymiöiden käytöstä. Sen takia käytän hymiöitä, että en jaksa sellaista toivotonta valitusta että"tyttöni kuoli eilen.minulla ei ole mitään.erosin juuri miehestäni. Olen koditon ja kaikki on päin persettä"...Vaikka tilanne on kamala, pitää silloin yrittää etsiä myös hyviä puolia elämästään.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:21"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:12"]Ei kukaan tuu tänne kirjoitteleen tällästä seuraavana päivänä paitsi vammainen tai päävikainen.Nyt on pahasti jotain tässä pielessä.Inhottavaa kirjottelua.
[/quote]
No se on sinun mielipiteesi, enkä minä voi sille mitään. Itse halusin tulla tänne tästä kertomaan, koska minun oloa se helpottaa. Voi jättää uskomattakin.
Ja muutama viesti ylöspäin joku kyseli hymiöiden käytöstä. Sen takia käytän hymiöitä, että en jaksa sellaista toivotonta valitusta että"tyttöni kuoli eilen.minulla ei ole mitään.erosin juuri miehestäni. Olen koditon ja kaikki on päin persettä"...Vaikka tilanne on kamala, pitää silloin yrittää etsiä myös hyviä puolia elämästään.
[/quote]
Ja unohdin mainita, tämä oli AP
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:16"]Missä sairaalassa oli hoidossa? Omalla tytölläni on myös syöpä ja on tällä hetkellä osastolla hoidossa, ennuste on kuitenkin hyvä.
Halauksia sinulle♥
[/quote]
Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Toivotaan, että sinun lapsesi paranee, hienoa jos ennuste on hyvä!
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:25"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:22"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:21"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:12"]Ei kukaan tuu tänne kirjoitteleen tällästä seuraavana päivänä paitsi vammainen tai päävikainen.Nyt on pahasti jotain tässä pielessä.Inhottavaa kirjottelua. [/quote] No se on sinun mielipiteesi, enkä minä voi sille mitään. Itse halusin tulla tänne tästä kertomaan, koska minun oloa se helpottaa. Voi jättää uskomattakin. Ja muutama viesti ylöspäin joku kyseli hymiöiden käytöstä. Sen takia käytän hymiöitä, että en jaksa sellaista toivotonta valitusta että"tyttöni kuoli eilen.minulla ei ole mitään.erosin juuri miehestäni. Olen koditon ja kaikki on päin persettä"...Vaikka tilanne on kamala, pitää silloin yrittää etsiä myös hyviä puolia elämästään. [/quote] Ja unohdin mainita, tämä oli AP
[/quote]
Joo kiitos ratkaisit tilanteen lopullisesti.Jos jaksaa vielä suuttua ja puolustella tekoaan kun"tytär on kuollut eilen" niin se kertoo siitä että olet keksinyt koko jutun päästäsi!Hyi häpeä!Mikä sua vaivaa?
[/quote]
En suuttunut... Ja osasin odottaa tätä, en tiedä oliko tänne kirjoittaminen viisasta, vaikka en näistä kommenteista välitäkkään.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:25"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:22"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:21"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 17:12"]Ei kukaan tuu tänne kirjoitteleen tällästä seuraavana päivänä paitsi vammainen tai päävikainen.Nyt on pahasti jotain tässä pielessä.Inhottavaa kirjottelua. [/quote] No se on sinun mielipiteesi, enkä minä voi sille mitään. Itse halusin tulla tänne tästä kertomaan, koska minun oloa se helpottaa. Voi jättää uskomattakin. Ja muutama viesti ylöspäin joku kyseli hymiöiden käytöstä. Sen takia käytän hymiöitä, että en jaksa sellaista toivotonta valitusta että"tyttöni kuoli eilen.minulla ei ole mitään.erosin juuri miehestäni. Olen koditon ja kaikki on päin persettä"...Vaikka tilanne on kamala, pitää silloin yrittää etsiä myös hyviä puolia elämästään. [/quote] Ja unohdin mainita, tämä oli AP
[/quote]
Joo kiitos ratkaisit tilanteen lopullisesti.Jos jaksaa vielä suuttua ja puolustella tekoaan kun"tytär on kuollut eilen" niin se kertoo siitä että olet keksinyt koko jutun päästäsi!Hyi häpeä!Mikä sua vaivaa?
[/quote]
Mikä SUA vaivaa? Olet ilmeisesti täysin kykenemätön asettumaan toisen asemaan! Ja meitä aspergereita syytetään töksäyttelijöiksi...
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 15:19"]Lapsia, aikuisia sekä vanhuksia kuolee jokapäivä. Turhaa hakee huomiota eikä myötätuntoo. Se on normaalii elämää se kuoleminen. [/quote] On toki. Mutta kun jokin läheinen, varsinkin oma tyttö, ja vielä noin nuori kuolee, se tuntuu vielä pahemmalta. Mutta en mä huomiota hae, kertominen vain helpottaa omaa oloani. Tiesin kyllä, minkälaisia kommentteja saan. AP
[/quote]
Kuulostat kyllä tosi etäiseltä suhteessa tyttäreesi. Pystyt puhumaan asiasta jotenkin etäisen toteavasti. Oliko tämä jotenkin ennakoitavissa oleva asia, että olit jo varautunut ja "tottunut" ajatukseen? Muuten en oikein ymmärrä, kuinka joku välttämättä pystyisi täällä puhumaan asiasta noin neutraalisti ja noin pian. Yleensä sitä ollaan ilman sanoja ensimmäinen puoli vuotta.
[/quote]
Tai sit, ap voi hyvinkin olla vielä vähän sokissa tästä. Kun kokee jotain järkyttävää, mieli pyrkii ensin kieltämään sen. Voi luulla olevansa ok asian kanssa ja olla kuin mitään kauheaa ei olisi tapahtunutkaan. Kun kaverini erittäin rakas mummo kuoli, hän sen kertoessaan sanoi myös että hyvä kun mummon ei tarvitse enää kärsiä, olen ihan rauhallinen ja miettinyt tämän jo (kuolema ei ollut yllättävä). Vaan sitten päivän parin päästä kaverini pystynyt mitään muuta tekemään kuin suremaan mummoaan.
Osanottoni aplle, ja iso hali. Voimia!