Psyk. avohoidon lopettaminen, miten onnistuu?
Olen vuosikausia ollut asiakkaana psyk. avohoidon puolella, jonne minut lähetettiin erään psyk. osastojakson jälkeen "jatkohoitoon". Minusta on kuitenki viime vuosina alkanut tuntua täysin tyhjältä ja turhanpäiväiseltä käydä keskustelemassa sairaanhoitajan vastaanotolla, kun keskusteluista ei ole mitään hyötyä. Edistystä ei ole tapahtunut ja koko avohoitokuvio on käynyt vaan ahdistamaan.
Hoitajat ja lääkärit vaihtuvat vähän väliä ja koenkin hoitoni enemmän kuormittavaksi tekijäksi elämässäni. Kun olen toistuvasti maininnut halustani vaihtaa hoitoyksikköä, vastaus on kieltävä. Nyt olenkin harkinnut, että sanoutuisin irti koko toimimattomasta hoitosuhteesta, mutta kysymys kuuluu miten se onnistuu? Noin niin kuin käytännössä? Eikö minulla kuitenkin pitäisi olla oikeus määrätä hoidostani/ hoitamattomuudestani, jos en ole psykoottinen/ vaaraksi itselleni tai muille?
Jos vaan jätän menemättä hoitajan/ lääkärin luokse, niin ei kai ne voi tulla kotoakaan hakemaan?
Kommentit (14)
Jos koet, ettei hoidosta ole apua, niin ei siellä ole pakko käydä. Senkun vain ilmoitat hoitotahollesi, ettet koe hyötyvä avusta ja haluat lopettaa. Tulijoita tilallesi kyllä on!
Sehän on aivan mahtava juttu ettet tarvitse heitä elämääsi! Soita sinne heti maanantaina ja sano, ettet enää tule ja peruutat kaikki ajat jottet maksa sakkoja.
Ehdota että käyntejä harvennetaan ja jos hyvältä tuntuu, lopetetaan aikanaan.
On vaikea päästä takaisin jos avun tarvetta tulee.
Jos lääkitystä, huolehdi että se toimii ja lääkkeet uusitaan.
Kerro seuraavalla kerralla ettet saa apua. Jos olet vielä ahdistunut, voisiko esim lyhytpsykoterapia olla mahdollisuus?
Höpsis kyllä se pitää lopettaa kokonaan. Ei mitään turhia harvennuksia tai muita hoitoja. Lopetat kokonaan ja sillä siisti.
Ei se ole pakollista, silloin sä oot vaan terveyskeskus asiakas sen jälkeen. Jos sulla on lääkitys kannattaa pitää se avo puoli, koska tk lääkärit ei niihin nostoja tee, ja saattavat vaan haluu lopettaa ne, koska heillä ei ole mielenterveys asioista oikeastaan mitään osaamista, he ovat yleislääkäreitä.
Mä oon itse tässä viimeiset 4v vinkut että pääsisin sinne avo puolelle, muttei anneta edes lähtettä, koska siellä on niin täyttä ja mun panikkikohtaukset ei niin paljoa kiinnosta...
Olen käynyt muutamia vuosia psykoterapiassa, ja aikanaan kävin psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Jälkimmäinen oli kyllä omalle kohdalle hämmästyttävän heikkoa menoa. Tulipa siinä mm. opittua, miksi psykoterapeutin koulutus on valviran valvoma juttu - minulle osunut psykiatrinen sairaanhoitaja olisi varmaan ollut paremmin kotonaan vääpelinä. Vuosikausia traumataustan takia kärsineen ihmisen olisi hänen mielestään pitänyt vaan jotenkin ryhdistäytyä. Jepjep.
Yleensä sieltä heitetään pihalle siinä vaiheessa, kun on todettu ettei he kykene tarjoamaan enempää apua. Näin ainakin käynyt itselle ja monelle muulle viimeistään puolentoista vuoden jälkeen. Voit kyllä lopettaa hoidon, mutta takaisin voi tosiaan olla vaikea päästä. Koetko että olisi kuitenkin tarvetta hoidolle, mutta psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa juttelu ei täytä sitä? Silloin voi olla hyvä miettiä psykoterapian mahdollisuutta. Minulle sairaanhoitajan kanssa juttelu on aina tuntunut täysin tyhjänpäiväiseltä, mutta tutkimusjakso oli kuitenkin käytävä ennen terapiaan hakeutumista.
Ilmoitusluontoinen asia. Psykiatriseen avohoitoon joutuminen/pääseminen ei ole mikään elinkautinen, tällä hetkellä vapaaehtoisia tulijoita on kenties enemmän kuin koskaan.
Peru aikasi, äläkä varaa uutta aikaa.
Jos tarjoavat seuraavaa aikaa, sanot, että ei onnistu ja pahoittelet, että joudut lopettamaan puhelun ja luuri kiinni.
Jos et ole vaarallinen muille/itsellesi etkä ole sairaudentunnoton niin ei niillä taida olla oikeutta pakkohoitaa.
Tuo "Kun olen toistuvasti maininnut halustani vaihtaa hoitoyksikköä, vastaus on kieltävä" on aivan eri asia.
Siinä olet halunnut VAIHTAA hoitopaikkaa eikä se onnistu. On varmasti ruuhkaa joka paikassa eikä uutta paikkaa ole.
Mikset sano, että haluat LOPETTAA.
Hoitopaikan vaihtaminen ja lopettaminen ovat eri asioita!
Kiitos vastauksista. Otan heti ensi viikolla yhteyttä ja ilmoitan, että tää oli tässä. Tuonne hoitoyksikköön ei kyllä tunnu kellään olevan hinkua, kun niin tiukasti pitävät kiinni...
Mielelläni antaisin paikkani jollekin sellaiselle, joka kokee hyötyvänsä hoidosta, jossa hoitajat ja lääkärit vaihtuvat n. joka toinen kerta.
Miten muuten toimeentulo, jos joudut psyk. Hoitoon? Minä tarvitsisin keskusteluapua, mutta elän todella kädestä suuhun, sairaslomaakaan en uskalla ottaa, tuntuu heti tuloissa, kun olen vuokrafirman kautta töissä.
Juuri ja juuri pystyn asuntolainan ja yhtiövastikkeen maksamaan, henkivakuutusta ei enää ole, auton myin pois, polkupyörä varastettiin, mutta onneksi sain kierrätyskeskuksesta toisen parilla kympillä.
Ruokaan jää rahaa n 45 euroa viikossa, kännykkälasku 15 euroa kuussa. Ei ole telkkua, ei tietokonetta. Jotenkin on olo että on pudonnut tyhjyyteen, ei mitään väliä enää millään. Silti jossain on kipinä, apua olisi saatava. En ryyppää, en ole sosiaalitoimiston asiakas (enkä mene sinne kerjuulle) ja perusterve muuten. Ajatukset ovat vain tyhjäkäynnillä.
Voit jättää menemättä.