37-vuotias - naurettavaa haaveilla vauvasta?

Olen esikoiseni saanut erittäin nuorena, hän asuu tällä hetkellä jo omillaan, viimeistelee opiskeluita ja on onnellisesti parisuhteessa. Hänen isän kanssa emme ole olleet yhdessä kun lapsen kolme ensimmäistä vuotta - hyviä ystäviä ollaan oltu kuitenkin erosta asti ja hän on aina ollu mukana esikoisen elämässä.
Tapasin 5 vuotta sitten "SEN" eli ns elämäni miehen. Nyt olemme olleet parisen vuotta naimisissa ja vaikka aluksi lähdimme siltä pohjalta ettemme lapsia hanki, niin nyt viime kuukausina vauva on alkanut tulemaan puheenaiheeksi useammin. Mies sitä ehkä vielä enemmän toivoo, hänellä kun ei ole omia lapsia. Ja kyllä minäkin toivon, mutta minä ehkä jarruttelen enemmän - ainoastaan ikäni vuoksi. Toisesta lapsesta oon haaveillu siitä asti kun esikoinen oli reilun vuoden, mutta oon kuitenki ollu sen verran "järkevä" teiniäiti että toista lasta en olis missään nimessä siihen aikaan vielä hankkinu.

Tämä ei nyt tosiaankaan mitä luultavimmin ole oikea paikka tälle keskustelulle, kunhan vaan puran ajatuksiani. Mitä ajatuksia herättää teissä? Tuhoontuomittu ajatus vai? Ja mikä tärkeintä, kenelläkään kokemusta samankaltaisesta tilanteesta?