37-vuotias - naurettavaa haaveilla vauvasta?

miksi ei? jos te haluatte ja taloudellinen tilanne on hyvä?

Itsekin sain kaksi ekaa lasta nuorena. Olin 20v ja 22v. Kun erosin heidän isästään 25-vuotiaana, olin aivan varma että lapset on nyt tehty ja sillä siisti.
Kuitenkin kun 35-vuotiaana kun olin ollut pari vuotta nykyiseni kanssa ja häät oli suunnitteilla, tuli vauvakuume. Kyllä me vuoden verran pähkäiltiin että ei vai juu. Lopulta pääyettiin että antaa tulla jos on tullakseen. Kolmas lapseni syntyi kun olin 37v ja mies 38v, hänen ensimmäinen lapsensa. 39-vuotiaana sain vielä neljännen lapsen. En mielestäni ollut mitenkään vanha äiti. Laitoksella tapasin naisen, joka oli juuri täyttänyt 42 vuotta ja hänen toinen lapsensa oli syntynyt samana päivänä kuin kuopuksemme, naisen esikoinenkin oli vasta kolmevuotias.
Nyt olen 47-vuotias. Työvuosia on jäljellä ainakin viisitoista, esikoiseni täytti juuri 27 vuotta ja odottaa esikoistaan, kuopus on kahdeksanvuotias.

Monet ystävistäni ovat tehneet iltatähden n.39v. ja ei ole ollut mitenkään naurettavaa. Elämä ok siinä iässä ja kovasti ovat nauttineet taas elämästä vauvan/taaperon kanssa.

Nykyään ihmiset säilyvät toiminrakykyisinä pidempään. Varsinkin ne, joilla on terveelliset elämäntavat ja kevyt työ, ovat aivan virkeitä vielä kuusikymppisinä. Tällöinhän nelikymppisenä saatu lapsi on jo täysi-ikäinen ja omillaan. On muuten hassua, että nykyään syyllistetään "vanhoja" synnyttäjiä, vaikka oikeasti suurin piirtein 1960-luvulle eli ehkäisyn saatavuuden parantumiseen asti naiset saivat lapsia niin kauan kuin säilyivät hedelmällisinä.

Itse sain esikoiseni 36v. Ihan hyvä ikä hankkia lapsia. Nyt tuo on aloittanut koulun ja tälläkin hetkellä on pitämässä seuraa naapurissa kaverilleen, jonka vanhemmat ovat töissä, itse olen lomalla.

Mnesti olen jälkikäteen ajatellut, että luojan kiitos en hankkinut lapsia kesken opisekeluiden tai aivan työelämän alussa, 30+ oli aikaa rauhoittua kotiin,ei tarvinnut enää juosta maailmalla.

No, se haaveilu ei ainakaan johda mihinkään. Jos haluaa vauvan, sitä ei saa kuin yrittämällä, tai sitten pitää selvittää ajatukset siihen malliin, että ei sitä halua. Mutta haaveilu todellakin on typerää.

Itse olen tehnyt lapset 36- ja 38-vuotiaana, olin myös ajatellut että ehkä en halua lapsia kenenkään kanssa. Sitten tuli mies, jonka kanssa halusinkin, niin ei siinä paljon kannattanut haaveilemaan jäädä enää tuossa iässä, vaan piti käydä tositoimiin välittömästi.

Sain ekan 34-vuotiaana ja tokan nyt kun olen 38. Molemmat saivat alkunsa heti kertalaakista ja raskaudet helppoja. Onko 37 nykyään mikään ihme? Ainakin usea opiskelu- ja työkaveri saanut lapsia tässä iässä. Samoin asuinalueellemme noin 35-vuotias odottaja varmaan se tyypillisin.

Antaa palaa vaan. Mä sain lapset 31 ja 33 vuotiaina, ja haaveilen vielä yhdestä. Olen nyt 40.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 12:35"]

Yksi huono puoli on ainakin se että sisaruksilla on noin iso ikäero eli esikoisellasi ei välttämättä pääse syntymään niin läheistä suhdetta pikkusisarukseensa...

[/quote]

Ei sitä suhdetta pääse syntymään lainkaan, jos ei sitä pikkusisarusta ole. Ja ei kait sitä vauvaa sille esikoiselle tehdä vaan ihan itselleen???

Anna mennä AP, jos muut asiat ovat kunnossa. Saat nauttia vauva-ajan ihan uudelleen ja todennäköisesti nautit siitä nyt ihan erilailla kuin joskus teininä =)

Anni Sinnemäki teki juuri noin! Ekan lapsen sai 16v, tokan joskus just 36v tai jotain, en muista tarkkaan

Olen itse 36 ja raskaana. Vanhemmat lapset jo koululaisia, muttei kuitenkaan läheskään aikuisia.

Itsekin olin iltatähti. Olin myös huomattavasti vanhempien sisarusteni silmäterä. Sisarukset muuttivat kotoa omilleen kun olin alle kouluikäinen/ ensimmäisillä luokilla.

Naapurini sanoi joskus, että ainoa asia jota hän on katunut on tekemättä jääneet lapset.

Teidän tilanteessanne varmaan jättäisin ehkäisyn pois ja antaisin lapsen tulla jos on tullakseen.

Yksi huono puoli on ainakin se että sisaruksilla on noin iso ikäero eli esikoisellasi ei välttämättä pääse syntymään niin läheistä suhdetta pikkusisarukseensa...

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka aloittavat koko rumban alusta. Eli olet juuri saanut esikoisen omilleen ja nyt aloitatkin nollasta uuden vauvan kanssa. Ja siinä vierähtääkin seuraavat parikymmentä vuotta. Itse en alkaisi.

Jos vauvan haluatte niin eikun yrittämään :) Tulee tai ei tule, mutta ainakaan et jää katumaan ettette edes yrittäneet!

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 12:35"]

Yksi huono puoli on ainakin se että sisaruksilla on noin iso ikäero eli esikoisellasi ei välttämättä pääse syntymään niin läheistä suhdetta pikkusisarukseensa...

[/quote]

Tähän vastaa nro 2, että ei välttämättä mutta yhtä hyvin voi syntyä. Ainakin meillä on tosi läheiset välit. Ja mikä ihaninta myös sisarusten lasten kanssa, jotka ovat lähempänä omaa ikääni kuin sisarukseni.

Olen 39 ja haaveilen vauvasta. Synnytinkin mutta lapsi kuoli kohtuun. Uusi raskaus haaveena. Joten antakaa mennä vaan. Ikinä ei tiedä miten käy

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 12:36"]En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka aloittavat koko rumban alusta. Eli olet juuri saanut esikoisen omilleen ja nyt aloitatkin nollasta uuden vauvan kanssa. Ja siinä vierähtääkin seuraavat parikymmentä vuotta. Itse en alkaisi.
[/quote]

Jos se toinen lapsi sattuu olemaan juuri sitä mitä on aina toivonut, niin miksi se pitäisi jättää tekemättä? Kaikki ei pidä lapsia pelkkänä maanvaivana.
.
Ap:lle: anna mennä! Äitini sai minut 39-vuotiaana ja ainoa sisarukseni on 9 vuotta vanhempi. Minulla oli onnellinen lapsuus enkä koskaan ole ajatellut vanhempiani liian vanhoiksi. Nyt kun lähenen 25 ikävuotta ja minulla on pieni lapsi, on mukavaa kun vanhempani ovat jäämässä eläkkeelle ja voivat viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa.
.
Jos jotain pientä voisin muuttaa lapsuudessani, niin olisin halunnut toisenkin sisaruksen pienemmällä ikäerolla. Veljen kanssa emme ole kovin läheisiä, mutta teillä tilanne voisi olla vähän erilainen kun lapsen isosisarus voi ottaa ikään kuin vanhemman roolin ja olla siinä mielessä hyvinkin läheinen.

Olen 42 ja vauva on 6kk. Uusi mies minullakin ja ihanaa on. Anna mennä vaan ei kannata kauaa enää miettiä.

Olen 37 ja odotan nyt kolmatta lastani. Kaksi vanhempaa ovat alakouluikäisiä ja edellisestä avioliitostani. Nykyinen kumppanini on lapseton, ja kyllä minäkin olin ajatellut, ettei lisää lapsia enää olisi tulossa. Tunsin itseni liian vanhaksi siihen, vaikka samanikäiset ystävät ovat juuri näinä vuosina tehneet niitä ensimmäisiä ja toisia lapsiaan. 

Mies kuitenkin otti asian puheeksi ja kun asiaa hetken sulattelin niin se ei tuntunutkaan enää niin mahdottomalta. Oletin kyllä, että ikä on tehnyt tehtävänsä ja tokkopa sitä niin helposti enää raskautuu. No, ekasta yrityksestä varmaan tärppäsi ja tässä sitä nyt ollaan :) Lapsetkin odottavat uutta tulokasta innolla, alkujärkytyksestä toivuttuaan.

Mies puhuu jo, että sitten tehdään vielä toinenkin yhteinen lapsi :D En ole kokonaan torpannut sitäkään ajatusta...

Muija oli 36v kun saatiin eka lapsi.