Apua masennukseen ja ahdistukseen muualta, kuin lääkkeistä?
Olen ollut helposti masentuva ja ahdistuva niin kauan, kuin jaksan vain muistaa. Ensimmäiset muistot ala-asteelta, jolloin äitini kiikuttikin minut psykologin juttusille todella rakkaan läheisen kuoltua.
Seuraavat muistot ovat yläasteelta, jolloin masennus ja ahdistuneisuus olivat todella pahana. Oli myös ongelmia syömisen kanssa ja olin todella rikki. Pääsin ongelmista yli yksin ilman terapeuttia tms. kellekkään puhumista. Aloin juomaan enemmän ja enemmän pahaan olooni.
Nyt olen käynyt kolmisen vuotta psykologin juttusilla 1-2 kertaa viikossa. Välillä olo menee niin pahaksi, että olen soittanut psykologilleni, joka on antanut muuteman rauhoittavan. Masennuslääkkeitä en ole koskaan halunnut, koska kaikki tärkeät ihmiset (mm. kummini, joka on lääkäri) ovat sanoneet, että ovat enemmän haitaksi. Minulla on diagnosoitu sekä masennus, että ahdistuneisuushäiriö.
Onko mitään kotikonsteja millä tämän elämän saisi helpommaksi. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat järjettömän isoilta, eikä tunnelin päässä näy ollenkaan valoa.. Nyt on monta viikkoa mennyt pelkkään alamäkeen, joten olen alkanut juomaan enemmän. Lähes joka päiväistä tissuttelua, kun tuntuu, etten muuten selviä. Nyt olen ollut muutaman päivän juomatta ja ahdistus sen kuin pahenee.
Olen yrittänyt syödä ja nukkua kunnolla. Olen käynyt lenkeillä ja yrittänyt tehdä mieluisia juttuja. En tiedä mitä enää tehdä.
Auttaisiko blogin kirjoitus, jos pelkästään itseäni varten sitä kirjoittaisin? Onko muita vinkkejä, vaikka ihan pidemmäksikin aikaa. Harrastus löytyy, mutta rahatilanne estää säännöllisen harrastamisen. Toivon, etten saisi täällä enää paskaa niskaan. Pakko välillä purkautua, jos vaikka helpottaisi.
Kommentit (38)
Itse aloin harrastaa pitkiä pyörälenkkejä, kun asuinkaupunkini ruuhkaiset lenkkipolut ahdistivat. Äsken kauppareissullakin ahdisti, kun joutui olemaan niin lähellä muita kesäisesti pukeutuneita ihmisiä. Luonnon rauhaan pääseminen ja fyysinen rasitus sen sijaan tuntuu ihanalta, vaikkei siitäkään tässä alakulossa pitkäkestoista iloa saa. Yksinäiset illat kotona tosiaan ovat toisinaan kamalia - koeta kestää. T:4
Ydinkesksutasta pääsee julkisilla liikennevälineillä luontoon.
Olen pitkällä sairauslomalla syövän vuoksi ja fyysisesti heikossa kunnossa. Ikävystyn, jos olen koko ajan kotona, joten matkustan bussilla johonkin kaupunginosaan tai rannalle ja kiertelen jonkin aikaa. Bussilla takaisin kotiin. Voin paljon paremmin.
Kirjoittaminen auttaa. Kirjoita vaikka tietokoneelle ja lukitse tekstisi. Luet tekstejäsi vain itse. Kirjoita joka päivä muistiin kolme tai viisi mukavaa asiaa, jotka ovat tapahtuneet päivän aikana. Muistiinpanoilla on merkitystä mielialasi kannalta.
Iäkäs isäpuoleni tuli aggressiiviseksi sairastuttuaan Alzheimeriin. Hän sai hyvän mielialalääkityksen ja on nykyisin todella mukava mies. Mielialalääkitys ei auta kaikilla, mutta monille pillereistä on todellista hyötyä. Suosittelen, että puhut lääkärisi kanssa asiasta.
Kirjojen lukemista tosiaan on tutkittu, ja siitä voi olla paljonkin apua. Ruokavaliollakin voi saada ihmeitä aikaan!
Aikoja sitten on todistettu että vartti metsässä luonnon keskellä vastaa puolen tunnin terapiaistuntoa.
Pidä huolta sosiaalisista suhteista.
Yksi vois tietty olla luonnossa kävelyn lisäksi että lopettaisi sen vellomisen niissä jutuissa joita on tapahtunut vuosia sitten ja keskittyä hyvään ja tulevaan. Miettiä aamulla ensimmäiseksi mitä kivaa aikoo tänään itse itselleen tehdä; on se sitten hyvä jalkahoito kotona tms. Ja myös tekee sen. Ei siis mitään "tänään siivoan vaatehuoneen!" koska se nyt on niin kammottavaa hommaa joka vaan ottaa päästä jos se jää kesken. Muutenkin se sellainen vaatii oikean mielialansa ja inspiraation.
Kirjoittaminen on myös hyvä keino purkaa tuntojaan, eikä sen tarvitse olla mikään blogi. Eikä edes ehkä kannata olla mikään blogi koska aina löytyy niitä jotka heittävät negatiivisia kommentteja ja ilkeilevät ilosta, joka ei siis sun kohdalla ole yhtään hyvä ja rakentava juttu.
Mutta siis pieniä juttuja ensin. Eikä mitään sellaista mihin tarvitaan ehdottomasti toinen ihminen. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi sinua oikeasti onnelliseksi tehdä ja se on päätöksestä kiinni; päättääkö katsoa eteenpäin vai ei.
Päätä iloita pienistä asioista, istu vaikka näin kesällä jossain puiston penkillä ja tarkkaile kukkia, lintuja, pilviä, ohi kiitäviä ihmisiä. Ei hienous aukene ehkä ihan heti, mutta älä luovuta.
Ja ne viinapullot pois.
mistä nuo tunteet johtuu? voisiko olla, ettei masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta ole lapsena osattu kohdata turvallisella tavalla, ja sitten nuo tunteet on pahentuneet?
liikunta on se keino, joka omaan elämänlaatuuni vaikuttaa eniten. pilates, juoksu, kävelylenkit. pilates antaa aikaa keskittyä itseensä ja saada oma keho ja mieli rauhalliseksi, juoksu taas tuo hallinnan tunteen kun jaksaa. ja varmaan endorfiinit vaikuttaa myös.
neulominen. tuo flow-tilaan. tässä on vain se, että on löydettävä kivoja ohjeita. suosittelen kalastajan vaimon neuleohjeita, ne ovat yksinkertaisia, jos osaat jo perusasiat. jos et, niin pyydä jotain sukulaista opettamaan, miten luodaan silmukoita ym. että pääset alkuun. neulominen on tutkitusti rentouttavaa.
uskoisin, että on aika olennaista, ettei jää vellomaan niihin tunteisiin, vaan kun aikaa tuntua pahalta, niin tekee jotain. esim. lähtee kävelylenkille. onko sinulla koiraa? olisiko mahdollisuuksia pitää koiraa?
alkoholin suosittelen jättämään, se pahentaa vain tilannetta.
Listaa päivittäin asioita, joista olet kiitollinen. Niiden ei tarvitse olla isoja juttuja. Kiitollisuus lisää onnellisuutta.
Mindfulnes auttaa tutkitusti. suomen mielenterveysseuran sivuilla on helppoja harjoituksia.
Eihän psykologi voi mitään rauhoittavia antaa, kun ei ole lääkäri.
Minä olen kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta, unettomuudesta ja alkoholismista. En osaa varmasti sanoa, mikä näistä oli muna ja mikä kana, mutta aika useinhan nuo neljä kulkevat yhdessä.
Alkoholismi meni lopulta sille tasolle, että join vähintään pullollisen viinaa joka päivä vain pystyäkseni olemaan. Juomisen lopettaminen ei todellakaan tuntunut mahdolliselta, koska olo ilman viinaa oli niin kammottava. Loppujen lopuksi se päättyi siihen, että fyysinen terveys romahti ja päädyin viikoksi sairaalaan. Siellä sai sitten pameja, joiden avulla vierotusoireista tuli siedettävät ja niistä pääsi yli. Samalla sitten alkoholismini paljastui perheelleni ja sain heiltä korvaamatonta tukea siitä selviytymiseen, mitä en ollut aikaisemmin kehdannut pyytää.
Sanoisin, että juominen noihin ongelmiin on pakko lopettaa ja se on pakko lopettaa välittömästi. Tuossa ei ole mitään muuta tietä, kuin täysimittainen alkoholismi, koska et selkeästi nytkään pysty olemaan juomatta. Vaikka määrät olisivat vielä suhteellisen pieniä, ne tulevat varmasti nousemaan toleranssien kasvaessa. Jos pystyt lopettamaan vielä itse, niin hyvä, mutta älä epäröi hakeutua esim. katkolle. Sieltä saat lääkityksen, joka auttaa pahimmasta yli.
Itse olen syönyt aikanaan masennuslääkkeitä sekä tarvittaessa otettavia ahdistuslääkkeitä. Eiväthän ne välttämättä ole mikään loistava pitkäaikaisratkaisu, mutta voivat auttaa saamaan taas elämästäsi kiinni. Itselle urheilu on ollut se pysyvämpi keino päästä parempaan elämäntilanteeseen. Jonkin aikaa piti kyllä alkuun painaa ihan tahdonvoimalla, mutta jonkin ajan päästä, se alkoi tuntumaan oikeasti hyvältä. Treeni auttaa pitämään negatiiviset ajatukset kurissa minulle apu on tullut nimenomaan kovasta treenaamisesta eikä rauhallisista kävelyistä, joita jotkut suosittelevat. Kokeile, mikä on sinulle oikea tapa.
Kerropa sille tädillesi koko tarinasi ja katso, mitä hän siinä tapauksessa suosittelee. Tuskinpa hänkään pitää itselääkintää viinalla masennuslääkitystä parempana ratkaisuna.
Liikunta tai kävely talvisen metsän keskellä piristää.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta, unettomuudesta ja alkoholismista. En osaa varmasti sanoa, mikä näistä oli muna ja mikä kana, mutta aika useinhan nuo neljä kulkevat yhdessä.
Alkoholismi meni lopulta sille tasolle, että join vähintään pullollisen viinaa joka päivä vain pystyäkseni olemaan. Juomisen lopettaminen ei todellakaan tuntunut mahdolliselta, koska olo ilman viinaa oli niin kammottava. Loppujen lopuksi se päättyi siihen, että fyysinen terveys romahti ja päädyin viikoksi sairaalaan. Siellä sai sitten pameja, joiden avulla vierotusoireista tuli siedettävät ja niistä pääsi yli. Samalla sitten alkoholismini paljastui perheelleni ja sain heiltä korvaamatonta tukea siitä selviytymiseen, mitä en ollut aikaisemmin kehdannut pyytää.
Sanoisin, että juominen noihin ongelmiin on pakko lopettaa ja se on pakko lopettaa välittömästi. Tuossa ei ole mitään muuta tietä, kuin täysimittainen alkoholismi, koska et selkeästi nytkään pysty olemaan juomatta. Vaikka määrät olisivat vielä suhteellisen pieniä, ne tulevat varmasti nousemaan toleranssien kasvaessa. Jos pystyt lopettamaan vielä itse, niin hyvä, mutta älä epäröi hakeutua esim. katkolle. Sieltä saat lääkityksen, joka auttaa pahimmasta yli.
Itse olen syönyt aikanaan masennuslääkkeitä sekä tarvittaessa otettavia ahdistuslääkkeitä. Eiväthän ne välttämättä ole mikään loistava pitkäaikaisratkaisu, mutta voivat auttaa saamaan taas elämästäsi kiinni. Itselle urheilu on ollut se pysyvämpi keino päästä parempaan elämäntilanteeseen. Jonkin aikaa piti kyllä alkuun painaa ihan tahdonvoimalla, mutta jonkin ajan päästä, se alkoi tuntumaan oikeasti hyvältä. Treeni auttaa pitämään negatiiviset ajatukset kurissa minulle apu on tullut nimenomaan kovasta treenaamisesta eikä rauhallisista kävelyistä, joita jotkut suosittelevat. Kokeile, mikä on sinulle oikea tapa.
Kerropa sille tädillesi koko tarinasi ja katso, mitä hän siinä tapauksessa suosittelee. Tuskinpa hänkään pitää itselääkintää viinalla masennuslääkitystä parempana ratkaisuna.
Kauanko olet pysynyt juomatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta, unettomuudesta ja alkoholismista. En osaa varmasti sanoa, mikä näistä oli muna ja mikä kana, mutta aika useinhan nuo neljä kulkevat yhdessä.
Alkoholismi meni lopulta sille tasolle, että join vähintään pullollisen viinaa joka päivä vain pystyäkseni olemaan. Juomisen lopettaminen ei todellakaan tuntunut mahdolliselta, koska olo ilman viinaa oli niin kammottava. Loppujen lopuksi se päättyi siihen, että fyysinen terveys romahti ja päädyin viikoksi sairaalaan. Siellä sai sitten pameja, joiden avulla vierotusoireista tuli siedettävät ja niistä pääsi yli. Samalla sitten alkoholismini paljastui perheelleni ja sain heiltä korvaamatonta tukea siitä selviytymiseen, mitä en ollut aikaisemmin kehdannut pyytää.
Sanoisin, että juominen noihin ongelmiin on pakko lopettaa ja se on pakko lopettaa välittömästi. Tuossa ei ole mitään muuta tietä, kuin täysimittainen alkoholismi, koska et selkeästi nytkään pysty olemaan juomatta. Vaikka määrät olisivat vielä suhteellisen pieniä, ne tulevat varmasti nousemaan toleranssien kasvaessa. Jos pystyt lopettamaan vielä itse, niin hyvä, mutta älä epäröi hakeutua esim. katkolle. Sieltä saat lääkityksen, joka auttaa pahimmasta yli.
Itse olen syönyt aikanaan masennuslääkkeitä sekä tarvittaessa otettavia ahdistuslääkkeitä. Eiväthän ne välttämättä ole mikään loistava pitkäaikaisratkaisu, mutta voivat auttaa saamaan taas elämästäsi kiinni. Itselle urheilu on ollut se pysyvämpi keino päästä parempaan elämäntilanteeseen. Jonkin aikaa piti kyllä alkuun painaa ihan tahdonvoimalla, mutta jonkin ajan päästä, se alkoi tuntumaan oikeasti hyvältä. Treeni auttaa pitämään negatiiviset ajatukset kurissa minulle apu on tullut nimenomaan kovasta treenaamisesta eikä rauhallisista kävelyistä, joita jotkut suosittelevat. Kokeile, mikä on sinulle oikea tapa.
Kerropa sille tädillesi koko tarinasi ja katso, mitä hän siinä tapauksessa suosittelee. Tuskinpa hänkään pitää itselääkintää viinalla masennuslääkitystä parempana ratkaisuna.
Kauanko olet pysynyt juomatta?
Kuutisen vuotta nyt. Ei se aina helppoa ole, mutta pirusti helpompaa, kuin juominen.
Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia.
Mitä häviät, jos kokeilet lääkkeitä?