Ylireagoinko? Mummu kutsui sukujuhlissa tyttarensa lapsen ja koko perheen kylailemaan, mutta ei pojan lapsia, jotka kuuntelivat vieressa toisille esitettya kutsua?

kerran sen voi sanoa niille usein nähdyillekin lapsille. -ap

ja pojasta ei juuri ole havaintoa, ellei pyydetä lapsenvahdiksi, niin ei ole ihme, jos anoppi alkaa suhtautua lapsiinsa eri tavalla!



Ehkä hän arvelee, että haluatte itse pitää etäisyyttä ja sen vuoksi ei teitäkään niin usein kutsu kylään.

Mummu arastelee pyytää teitä, tai ei ehkä " osaa" kutsua virallisesti, kun ei tyttärensäkään perhettä tarvitse kutsua. Toivoo varmasti, että menisitte kutsumatta käymään. Ajattelee olevansa vaivaksi, jos pyytelee.

Siis ikinä. Me vain menenmme sinne, soitamme (tai siis mies soittaa) että olemme silloin ja silloin tulossa. En todellakaan istusi kotona odottamassa, että meidät KUTSUTTAISIIN mummolaan. Oletan, että mummo ja vaari ilmoittavat, jos ei sovi tulla.



Että olisko ap tästä kyse, eli mummon on helpompi kutsua tyttären perhettä käymään, jos he kerran muutoinkin käyvät siellä paljon? Siis mummo tietää, että he haluavat kyläillä. Teitä ei viitsi pyytää, jos ette osoita tavallisestikaan kiinnostusta siellä käymiseen.

Anopit suhtautuvat varmasti miniöihin samalla varauksella kuin miniät anoppeihin. Vävypojat ovat kuitenkin miehiä ja näin heidän kanssaan ei yleensä tule riitoja lastenlasten hemmottelusta tai oikeasta tavasta tiskata :)



Niinpä tyttären perheeseen saattaa olla helpompi pitää yhteyttä, tytär kun tietää tasan tarkkaan, miten äiti huusholliaan hoitaa ja hänen apuaan ruoanlaitossa ja siivouksessa on helppo ottaa vastaan. Tyttären perhe tulee vain pistäytymään, mutta kun pojan perhe tulee käymään, on se anopille enemmänkin " vierailu" . Miniää ei niin helposti päästetä auttelemaan ja näin anoppi saattaa tuntea olevansa vieraita passaamassa, vaikka onkin oma poika ja pojan vaimo kyseessä.



Itse en ainakaan anoppilassa juurikaan uskaltaudu keittiöön auttamaan, kun taas kotonani olen ilman muuta äitini apuna ruokia laittamassa. Välillä ihan hävettää, mutta tapaamme anopin kanssa sen verran harvoin, että en ole saanut kovin läheisiä välejä luotua. Jos yritän tarjota apua, kuitataan se yleensä painokkaalla " no eihän sinun nyt tarvitse, kyllähän tämä tästä" -kommentilla. Nyt kun tuli puheeksi, niin pitänee minunkin miettiä kumpi sitten onkaan enemmän epäkohteliasta: olla passattavana vai mennä avuksi kiellosta huolimatta...

tai sitten on hirmu tiukkoja milloin pitää mitäkin tehdä, mitä saa suuhun laittaa (allergiat on eri juttu) ja minkä väriset sukat pitää millä kellonajalla laittaa. Menee elämä sekaisin jos ei lapsi nuku klo 12:00 minuutilleen ja tasan 2 tuntia. Ja aina ollaan kun olis sitruunaa imeskelty. Ei siinä anoppi aina uskalla mitään tehdä. En sano, että ap olis samanlainen.



Kuitenkin ap:n lapset näkevät mummua usein ja mummu hoitaa ja lahjojakin saadaan. Jos nyt ei summittaisesti kylään kerran kutsuttu, niin aika pienestä taas hermostuttiin. Kutsu itsesi kylään jos kerran haluat mennä.

vaikka asuu 10 km päässä. Meidän lapset ainoat lapsenlapset. Mutta niin makaa kuin petaa, maatkoon sitten yksn vanhainkodissa