Lue keskustelun säännöt.
Pienen lapsen äiti - miten toimisit tässä nolossa tilanteessa?
23.06.2015 |
Olet vaatekaupan kassalla maksamassa, esikouluikäinen (noin) lapsesi mukana. Kassan vieressä on näytillä pieniä myyntiartikkeleita, mukaan lukien kynsilakkoja. Lapsesi ottaa yhden, pudottaa sen lattialla, väriä roiskuu tiskiin ja housuillesi. Miten reagoit?
a) pyytelet anteeksi, torut kovasanaisesti lastasi. Pyydät paperia ja siivoat jälkesi, maksat lapsesi rikkoman kynsilakan.
b) pyytelet anteeksi, pyydät paperia ja siivoat jälkesi. Maksat lapsesi rikkoman kynsilakan.
c) pyydät anteeksi, mutta et tarjoudu maksamaan tai siivoamaan. Mitäs sijoittavat tuommoisia kassalle, jossa lapset saattavat ne saada käsiinsä.
d) ilmoitat vahingosta ja alat torua lastasi, kun on liannut sinun housusi. Jos myyjä kehtaa kysyä maksua lakasta, suutut.
Tämä on tositilanne Myyrmannin Gina Tricot -myymälästä. Minusta tuo kuvastaa äidin asennetta lastenhoitoon ja lapsiin noin laajemminkin.
Kommentit (25)
B, mutta kynsilakka ei taida lähteä paperilla. Turun lastani, en yleensä kovaäänisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikoin itse kaupassa pilttipurkin. Ilmoitin lihatiskin henkilökunnalle asiasta, eivät halunneet maksua ja halusivat siivotakin itse. Jäi hyvä mieli, käytän kauppaa jatkossakin ;). Itseasiassa, rikkoutuneen lasin siivoaminen on kauppiaan homma, koska vakuutukset.
B. Torun myös lasta, mutta en kovaäänisesti. Ulkona, autossa tai kotona otan puheeksi ja painotan, että kaupassa ei saa koskea mihinkään ilman lupaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
B, vahinkoja sattuu. kovaääninen toruminen kuten A:ssa ei tuossa tilanteessa toisi kuin pahan mielen. Riittää että sanon että jatkossa varovaisesti kaupan tavaroiden kanssa, eikä kosketa lasisiin tai helposti särkyviin esineisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan, vaikka äiti en (ainakaan vielä) olekaan. Vaihtoehto A kuulostaa minusta oikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella olisi jo ilman torumistakin riittävän paha mieli tuosta. Yhdessä siivottaisiin ja maksaisin kynsilakan.
A. Mutta en erityisen kovasanaisesti toruisi, kuitenkin oli vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että tositilanteessa äidin valinta oli D.
Ehdottomasti B. Lisäksi vielä lohduttaisin lasta jonka tiedän ottavan tuommoiset tilanteet raskaasti.
Kotona sitten tilanteen rauhoituttua puhuttaisiin että kaupassa ei kosketa mihinkään.
En mitään noista. Lapseni on opetettu jo pienestä pitäen ettei mitään maksamatonta hypistellä kaupassa
Heh, näin arvelinkin. Hyvä. Itsekin ottaisin varmaan b-vaihtoehdon, sanoisin toki rauhallisesti, että ei saa ottaa tavaroita, joita ei osteta. Lapsen valvontavastuu on kumminkin aikuisella, eli minulla, ensisijaisesti siis virhekin on omani.
Mutta tiedättekös, todellisessa tapauksessa äiti valitsi vaihtoehdon d. Olin siinä kakkosena jonossa teini-ikäisen tyttäreni kanssa, ja tuo 15-vuotiaani otti jälkikäteen asian esille ja ihmetteli minulle, että olipa hoopo nainen, kun ei edes anteeksi pyytänyt, saati että olisi tarjoutunut korvaamaan tuotteen.
Myyjänä en varmasti ottaisi siitä parin euron lakasta hintaa, mutta huomasin, että tositapauksen myyjä oli vähän hämmentynyt asiakkaan käytöksestä. Mielestäni syystäkin.
ap
En kyllä tasan maksaisi kynsilakkaa. Kauppa laittaa sen hävikkiin, mitä syntyy aina erilaisista syistä. Myyjä siivoaa kaupan pinnat, minä putsaan omat vaatteet. En toruisi vaan sanoisin, että vahinkoja sattuu. Ei lapsi sitä tahallaan tehnyt.
Kaupassa työskentelevä, joka ymmärtää tilanteen.
B