Miksi et tajua, että ihmiset ovat luonnostaan

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:27"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:13"]

Tää on näitä mimmejä jotka tekee noita "älä tee 3 lasta" ja "olen mummu joka haluaa lapsen lapsia"

Ei henkistä kapasiteettia ole kellään sen enempää kuin toisilla,elämä opettaa ja toisilla rankempaa kuin toisilla.Ja kyllä ikä tekee viisaaksi,siksi musta on turha kuvitella että parikymppinen likka jostain jotain tajuais vaikka susta siltä nyt tuntuu..kato sulla on vielä murrosikä ja silloin tuntuu siltä että tietää maailmasta kaiken!Ihan normaalia beibe mutta koita nyt pysyä nahoissas ja oppia vielä vähän nöyryyttä!;)

[/quote]

Ei ikä pelkästään tee ketään viisaammiksi, sillä parikymppinen joka on tietoisesti henkisesti kehittänyt itseään, niin hänellä on tietoisuuden taso korkampi kuin nelikymppisellä, joka on vain elänyt, ei kuitenkaan tiedostanut.

Ja tottakai on luonnostaan erilaiset tasot, voipi jopa olla niin, että sielumme ovat täysin eri kehitysvaiheissa eri ihmisten kesken, toiset pääsevät päämäärään nopeammin kuin toiset. Eri kehitysvaiheista johtuu juuri se, että toinen kaksikymmpinen voi olla huithapeli, toinen jo todella korkealla tietoisuuden tasolla. Sen takia pelkkään ikään perustuva arvio henkilön tietoisuuden tasosta menee harhaa. ap

[/quote]

Tietoisuuden tasoja??Oikeesti beibe??Kuule tää elämä tuleen heittään sulle naamalle viä niin paljon tietoisuuden tasoja että hukut niihin.Ei täälä tolla pärjää voin sanoa,kuule kotiin kasvamaan ja sitä nöyryyttä ja älä oo noin olevinas pikkutyttö!;)
[/quote]

Hokee beibeä ja puhuu nöyryydestä. Nolottaako?

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:19"]

Tapasin kerran 18v tytön joka vaikutti minuakin fiksummalta vaikka oli minua yli kymmenen vuotta nuorempi. Jutut olivat syvällisempiä kuin minulla ja käytös aikuismaisempaa. Ajan kanssa kuitenkin huomasin tytön olevan äärimmäisen ylimielinen juurikin tämän takia että hänen oli kehuttu olevan niin fiksu ja aikuismainen ikäänsä nähden. Hän kohteli muita nyrpeästi ja alentuvasti. Ja lopulta tuli esille tämä hänen todellinen ikänsä kun sai jonkun kauhean ja draaman täyteisen kiukkukohtauksen jostain aivan naurettavasta syystä.

[/quote]

Minulla on myös ollut vaihe, jolloin turhautti kun en tuntenut juurikaan kaltaisiani ihmisiä, jotka olisivat ajatelleet muutakin kuin ryyppäämistä, tai ainakaan osoittaneet ajattelevansa jotain syvällistä joskus.
Olen varmaan silloin vaikuttanut ylimieliseltä ja vaikken saanut julkisia kiukkukohtauksia, sisälläni kyllä kiehui usein.
Kun tutustuin muihin nuoriin, mutta vanhasieluisiin ihmisiin, rauhoituin aika paljon ja kaikesta tuli helpompaa. 

Musta on myös jännä, kuinka oikeaa aikuisena olemisena pidetään sellaisena, että on rauhallinen, vakava, sulkeutuu neljän seinän sisälle pohdiskelemaan ja lukee vain tietokirjoja. Miksei yhtä lailla rempseä, sosiaalinen, menevä ja puhelias voisi olla aikuinen? Ei energinen luonne tarkoita aina sitä, että on vastuuton. Myös ainakin osa meistä sosiaalisista pohtii paljon asioita ja mä ainakin olen energisyyden lisäksi herkkä luonteeltani. Minun kanssa voi käydä hyvinkin syvällisiä keskusteluita ja jutella mistä vaan, vaikka olenkin sosiaalinen ja menevä.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 04:52"]

Musta on myös jännä, kuinka oikeaa aikuisena olemisena pidetään sellaisena, että on rauhallinen, vakava, sulkeutuu neljän seinän sisälle pohdiskelemaan ja lukee vain tietokirjoja. Miksei yhtä lailla rempseä, sosiaalinen, menevä ja puhelias voisi olla aikuinen? Ei energinen luonne tarkoita aina sitä, että on vastuuton. Myös ainakin osa meistä sosiaalisista pohtii paljon asioita ja mä ainakin olen energisyyden lisäksi herkkä luonteeltani. Minun kanssa voi käydä hyvinkin syvällisiä keskusteluita ja jutella mistä vaan, vaikka olenkin sosiaalinen ja menevä.

[/quote]

Ihmettelen samaa. Olen aina ollut pohtivaa tyyppiä ja jouduin olosuhteidenkin pakosta itsenäistymään varhain, mitään sekoilua en ole harrastanut siinä mielessä, että olisin sössinyt asiani tms. Terveyteni on aina ollut heikonlainen, joten olen joutunut nuoresta alkaen sopeutumaan aika kitkeriinkin luopumisiin, kun sairaudet ovat rajoittaneet mahdollisuuksia. Olen kuitenkin elänyt todella paljon: ollut erilaisissa ihmissuhteissa, ystävystynyt mitä erilaisimpiin tyyppeihin, rakastunut hullusti, asunut useammassa maassa... Olen myös teininä sekoillut kännissä ja muutenkin tehnyt ns. normaaleja teinijuttuja. Edelleen olen hyvin utelias, sosiaalinen ja valmis kaikenlaiseen epäsovinnaiseen (ei tarkoita kännissä sekoilua vaan kaikkea mahdollista muuta). Se ei mitenkään poista kykyäni nähdä asioita moniulotteisesti tai pohtia niitä laaja-alaisesti.

Enemmänkin ihmettelen sitä, mistä se suunnaton elämänkokemus kumpuaa 17-vuotiaana, jos ei ole kokenut eikä tehnyt oikeastaan mitään eikä aiokaan. En tuomitse, ja uskon että osa ihmisistä on kypsiä ikäisikseen, mutta aidosti laaja-alaisen perspektiivin saaminen asioihin usein vaatii sitä, että näkee myös, miten omat ja toisten ylevät tarkoitusperät karahtavat karille ja kaiken joutuu laittamaan uusiksi. Vastoinkäymiset eivät kasvata, jos niistä ei halua kasvaa, ei sekään ole mikään automaatti, mutta elämän diversiteettiä on todennäköisesti helpompi ymmärtää, jos sen kanssa on tekemisissä. Kuten nyt sitä, että sosiaalinen ja vilkas ihminen voi olla erittäin herkkä ja kykenevä empatiaan ja mielekkääseen keskusteluun ja että ne "sekoilevat teinit" eivät ole yhtä masssaa, jolla ei olisi kapasiteettia ajatteluun.  

69 oli 40-vuotias nainen, unohtui mainita.

Miksi sinä et tajua, että n. kaikki teinit/lapset pitävät itseään ikäisiään kypsempinä :D

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:00"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:56"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:50"] Toikin että bilettäminen käsitetään ei-syvällisyydeksi... Näin nelikymppisen näkökulmasta mun bilettäminen oli just sitä syvällisyyteen pyrkimistä. Juotiin viinaa että uskallettiin puhua syvällisiä asioita. Siitä miten syvällisiä ne jutut loppuillasta oli voi tietysti olla montaa mieltä, mutta kyllä mun kaveripiirissä viinan juonnilla pyrittiin ennen kaikkea estojen purkamiseen ja siitä seuraaviin kiinnostaviin keskusteluihin eikä niinkään mihinkään miesten metsästykseen ja yleiseen örveltämiseen jne. Kun on lapsuudenkodissa oppinut pullottamaan kaiken sisälleen eikä mitään filosofisia eväitä elämään saatu, opiskelijabileiden keskustelut oli tässä mielessä todella terapeuttisia. [/quote]


Öööhh...näitä keskusteluja voi käydä kyllä ihan selvin päin. Se on sitä henkistä kasvua. Ei sitä, että sönköttää kännissä muiden kännisten kanssa. Oikein av:n henkinen kasvu, kossua ja sympatiaa. [/quote] Tottakai voi, varsinkin jos on tottunut sellaiseen. Mä totuin kotona siihen että mitään en voinut omista asioistani kertoa ilman jonkinasteista draamaa ja kohtausta. Vanhemmat oli henkiseltä tasoltaan itsekin kuin lapsia. Kouluajatkin vain hengasin kaveriporukoiden laitamilla osaamatta antaa itsestäni oikein mitään. Vasta yliopistossa opin puhumaan muille ihmisille ja alkoholilla oli oma osansa siinä. Se antoi oikeutuksen tavallaan mokata ja vapautti sillä lailla.

[/quote]


Eli myönnät, että aikuisia on henkiseltä tasoltaan erilaisia? Jos kolmekymppinen voi olla lapsi henkiseltä tasoltaan, voi myös 17-vuotias olla aikuinen.
[/quote]
Ei seitsemäntoistavuotias ole vielä aikuinen milloinkaan vaikka siltä tuntuisi. Sen sijaan vanhempi voi edelleen olla lapsellinen tai ei koskaan kasvaa tavallaan kunnolla aikuiseksi. Aivojen kehitys tulee päätökseensä vasta 25-vuotiaana, siinä on yksi ihan fysiologinen raja-arvo.

Juuri näin, olen aivan samaa mieltä parin viime kommentoijan kanssa.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:01"]

eri tasoilla jo syntyessään? Siksi on väärin sanoa, että esim 20-v ei voisi olla oikeasti aikuinen, kun osa on sitä jo 17-vuotiaana. Osa taas ei ole kolmekymppisenäkään. Ihmisten henkinen kehitys on todella erilaista. Itse olen ollut lapsesta asti ns vanha sielu, en ole viihtynyt ikäisteni joukossa. En ole koskaan viettänyt ns normaalia nuoruutta, sillä en ole kaivannut sitä. Tykkään lukea. Vapaa-ajalla luen kirjoja, leivon, katselen dokumentteja. Meillä on erilainen henkinen kehitys, siksi on väärin leimata ihminen vain ikänsä perusteella.

[/quote]

Nyt vähän sekoitat asioita. 17-vuotias voi olla kypsä ja vastuullinen, mutta ei aikuinen. Aikuisuuteen kuuluu mielestäni myös elämänkokemus. Sitä harvemmin on vielä kotona asuvalla lukiolaisella. Se tulee iän myötä, myös vastuuttomille.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 01:29"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:25"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:13"]

Ja alkuperäinen ajatus on täysin unohdettu. Toistan sen vielä. Ihmisen fyysisestä iästä ei voi päätellä, kuinka aikuinen hän on, sillä jokainen kehittyy omaa tahtiaa. Osa on jo valmiiksi edellä henkisessä kehityksessän, osa tulee jäljessä. Sen takia joku voi olla aikuinen jo 17-vuotiaan ja joku toinen 30-vuotiaana. Näin se vain on. Jokainen aikuistuu omaa tahtiinsa. ap

[/quote]

No juuri tästä asiasta mä en ole sinun kanssasi ihan samaa mieltä. En ole sanonut, että kenenkään pitäisi dokata vasten tahtoaan tai ylipäätään vaikka haluaisikin, mutta ei se tee kenestäkään epäkypsempää, että elää normaalia (huom. sinun itsesi normittamaa) elämää. Minun korviini nyt et vaan satu kuulostamaan mitenkään erityisen kypsältä, siinä kaikki. Kukaan ei ole aikuinen 17-vuotiaana.

Voit tietysti määritellä, mikä mielestäsi on aikuinen, ehkä se jotenkin selventää.

[/quote]

Kyllä jotkut ovat aikuisia 17-vuotiaana. Eivät enää siitä aikuistu, vaan ovat jo kypsiä, kehittyneitä, aikuisen vastuun ottavia. Toiset eivät ole 30-vuotiaanakaan. Kai sentään ymmärrät ja hyväksyt, että ihmiset kypsyvät eri tahdissa? Se, että joku on aikuinen jo 17-vuotiaana, ei mitenkään vähennä sun arvoasi, vaikka et olisi itse ollutkaan aikuinen vielä silloin. Jokaielle on se oma tahti :) Antaa kaikkin kypsyä omaan luonnolliseen tahtiinsa. Ei siinä ole mitään kauheaa, että joku kypsyy aikaisemmin ja joku myöhemmin.  ap

[/quote]

En todella ollut 17-vuotiaana aikuinen eikä sitä ole ollut kukaan tuntemistani ihmisistä. Voisin ehkä paremmin ymmärtää sinua, jos avaisit enemmän omaa aikuisuuden käsitettäsi.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:19"]

Tapasin kerran 18v tytön joka vaikutti minuakin fiksummalta vaikka oli minua yli kymmenen vuotta nuorempi. Jutut olivat syvällisempiä kuin minulla ja käytös aikuismaisempaa. Ajan kanssa kuitenkin huomasin tytön olevan äärimmäisen ylimielinen juurikin tämän takia että hänen oli kehuttu olevan niin fiksu ja aikuismainen ikäänsä nähden. Hän kohteli muita nyrpeästi ja alentuvasti. Ja lopulta tuli esille tämä hänen todellinen ikänsä kun sai jonkun kauhean ja draaman täyteisen kiukkukohtauksen jostain aivan naurettavasta syystä.

[/quote]

Itseä älykkäämpi ja sivistyneempi ihminen tuntuu monen mielestä olevan ylimielinen, koska harva haluaa myöntää olevansa toista tyhmempi. Toisaalta taas sen älykkäämmän näkökulmasta tyhmemmät ihmiset alkavat ajan myötä tuntua rasittavilta, kun he eivät näytä ymmärtävän yksinkertaisiakaan asioita tai ainakin ymmärtäminen vaatii kohtuuttomasti aikaa ja selittämistä, joten seurauksena saattaa olla epämiellyttävää käytöstä. Kuten itsekin sanoit, tyttö oli 18-vuotias, joten ehkä älykkyydestä huolimatta kypsymättömyyskin on sallittua.

Itse olen ollut aina ap n kaltainen pohdiskeleva introvertti.Joskus nuorena minua kehotettiin rällästämään kuten muutkin,tai kiinnostumaan muodista.Oma juttuni on vain erilainen.Henkinen kypsyys tosin joutuu koetukselle kun saa lapsia ja naapurinkin lapset tulevat meille hillumaan.Ei aina kauhean viisasta ole minunkaan käytökseni tässä rumbassa.Lisäksi vanhemmiten ihailen sosiaalista taitavuutta,että joku jaksaa olla ystävällinen ja hänellä on paljon ystäviä.Viisautta vaatii sekin.Itse ärryn sukulaisista ja anopista ja vetäydyn poterooni.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:05"]

Miksi sinä et tajua, että n. kaikki teinit/lapset pitävät itseään ikäisiään kypsempinä :D

[/quote]

Mutta ei se ole sitä, että pitää itseään kypsempänä. :) Vaan siitä on kypsempi, ihan muidenkin mielestä. Suurin osa kolmekymppisistä pitää itseään aikuisenal, vaikka heistäkin osa ei ole. Vaan heitä aikuisempia on ne muutamat 17-vuotiaat. ap

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:09"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:00"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 12:53"] [quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:56"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 11:50"] Toikin että bilettäminen käsitetään ei-syvällisyydeksi... Näin nelikymppisen näkökulmasta mun bilettäminen oli just sitä syvällisyyteen pyrkimistä. Juotiin viinaa että uskallettiin puhua syvällisiä asioita. Siitä miten syvällisiä ne jutut loppuillasta oli voi tietysti olla montaa mieltä, mutta kyllä mun kaveripiirissä viinan juonnilla pyrittiin ennen kaikkea estojen purkamiseen ja siitä seuraaviin kiinnostaviin keskusteluihin eikä niinkään mihinkään miesten metsästykseen ja yleiseen örveltämiseen jne. Kun on lapsuudenkodissa oppinut pullottamaan kaiken sisälleen eikä mitään filosofisia eväitä elämään saatu, opiskelijabileiden keskustelut oli tässä mielessä todella terapeuttisia. [/quote]


Öööhh...näitä keskusteluja voi käydä kyllä ihan selvin päin. Se on sitä henkistä kasvua. Ei sitä, että sönköttää kännissä muiden kännisten kanssa. Oikein av:n henkinen kasvu, kossua ja sympatiaa. [/quote] Tottakai voi, varsinkin jos on tottunut sellaiseen. Mä totuin kotona siihen että mitään en voinut omista asioistani kertoa ilman jonkinasteista draamaa ja kohtausta. Vanhemmat oli henkiseltä tasoltaan itsekin kuin lapsia. Kouluajatkin vain hengasin kaveriporukoiden laitamilla osaamatta antaa itsestäni oikein mitään. Vasta yliopistossa opin puhumaan muille ihmisille ja alkoholilla oli oma osansa siinä. Se antoi oikeutuksen tavallaan mokata ja vapautti sillä lailla. [/quote]


Eli myönnät, että aikuisia on henkiseltä tasoltaan erilaisia? Jos kolmekymppinen voi olla lapsi henkiseltä tasoltaan, voi myös 17-vuotias olla aikuinen. [/quote] Ei seitsemäntoistavuotias ole vielä aikuinen milloinkaan vaikka siltä tuntuisi. Sen sijaan vanhempi voi edelleen olla lapsellinen tai ei koskaan kasvaa tavallaan kunnolla aikuiseksi. Aivojen kehitys tulee päätökseensä vasta 25-vuotiaana, siinä on yksi ihan fysiologinen raja-arvo.

[/quote]

Eli miellät kaikki 25-v:t ei aikuiseksi? Jännä juttu, sillä monet kolmekymppiset ovat lapsellisempia kuin monet alle 25-v:t. Myös jotkut 17-v:t ovat kypsempiä ja aikuisempia kuin kolmikymppiset. Aivojen kehitys ei kerro aikuisuudesta sinällään mitään :) Kai muuten tiesit, että paras ikä hankkia lapsia on siinä 18-20-vuotiina. Hedelmällisyys alkaa laskemaan aika nopeastikin. Joten pitää vain hyväksyä, että osa 17-vuotiaista on aikuisia, osa kolmekymppisistä ei ole. ap

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:01"]

eri tasoilla jo syntyessään? Siksi on väärin sanoa, että esim 20-v ei voisi olla oikeasti aikuinen, kun osa on sitä jo 17-vuotiaana. Osa taas ei ole kolmekymppisenäkään. Ihmisten henkinen kehitys on todella erilaista. Itse olen ollut lapsesta asti ns vanha sielu, en ole viihtynyt ikäisteni joukossa. En ole koskaan viettänyt ns normaalia nuoruutta, sillä en ole kaivannut sitä. Tykkään lukea. Vapaa-ajalla luen kirjoja, leivon, katselen dokumentteja. Meillä on erilainen henkinen kehitys, siksi on väärin leimata ihminen vain ikänsä perusteella.

[/quote]

Nyt vähän sekoitat asioita. 17-vuotias voi olla kypsä ja vastuullinen, mutta ei aikuinen. Aikuisuuteen kuuluu mielestäni myös elämänkokemus. Sitä harvemmin on vielä kotona asuvalla lukiolaisella. Se tulee iän myötä, myös vastuuttomille.

[/quote]

Kyllä 17-vuotiaalla voi olla paljonkin elämänkokemusta verrattuna esim 30-vuotiaaseen. Ihmisten elämät ei mene samaa rataa. Joku on jo nuorempana joutunut elämään samat asiat kuin joku vanhempana. Ikä ei kerro elämänkokemuksen määrää. Ja kuka sanoi, että ei aio kokea? Aikoohan rauhallinen ja introverttikin kokea, mutta eri lailla kuin rempseä.  ap

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:13"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 01:29"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:25"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:13"]

Ja alkuperäinen ajatus on täysin unohdettu. Toistan sen vielä. Ihmisen fyysisestä iästä ei voi päätellä, kuinka aikuinen hän on, sillä jokainen kehittyy omaa tahtiaa. Osa on jo valmiiksi edellä henkisessä kehityksessän, osa tulee jäljessä. Sen takia joku voi olla aikuinen jo 17-vuotiaan ja joku toinen 30-vuotiaana. Näin se vain on. Jokainen aikuistuu omaa tahtiinsa. ap

[/quote]

No juuri tästä asiasta mä en ole sinun kanssasi ihan samaa mieltä. En ole sanonut, että kenenkään pitäisi dokata vasten tahtoaan tai ylipäätään vaikka haluaisikin, mutta ei se tee kenestäkään epäkypsempää, että elää normaalia (huom. sinun itsesi normittamaa) elämää. Minun korviini nyt et vaan satu kuulostamaan mitenkään erityisen kypsältä, siinä kaikki. Kukaan ei ole aikuinen 17-vuotiaana.

Voit tietysti määritellä, mikä mielestäsi on aikuinen, ehkä se jotenkin selventää.

[/quote]

Kyllä jotkut ovat aikuisia 17-vuotiaana. Eivät enää siitä aikuistu, vaan ovat jo kypsiä, kehittyneitä, aikuisen vastuun ottavia. Toiset eivät ole 30-vuotiaanakaan. Kai sentään ymmärrät ja hyväksyt, että ihmiset kypsyvät eri tahdissa? Se, että joku on aikuinen jo 17-vuotiaana, ei mitenkään vähennä sun arvoasi, vaikka et olisi itse ollutkaan aikuinen vielä silloin. Jokaielle on se oma tahti :) Antaa kaikkin kypsyä omaan luonnolliseen tahtiinsa. Ei siinä ole mitään kauheaa, että joku kypsyy aikaisemmin ja joku myöhemmin.  ap

[/quote]

En todella ollut 17-vuotiaana aikuinen eikä sitä ole ollut kukaan tuntemistani ihmisistä. Voisin ehkä paremmin ymmärtää sinua, jos avaisit enemmän omaa aikuisuuden käsitettäsi.

[/quote]

Minä tunnen muutaman, jotka ovat olleet aikuisia jo 17-vuotiaana. Heillä on enemmän vastuunottokykyä, sitoutusmishalua kuin kolmikymppisillä. lisäksi tunnen monia 20-30-v joista ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa, että olisivat aikuisia. Niin se elämä heittelee, osa kypsyy aikaisemmin aikuisuuteen, osa myöhemmin. ap

Ja se, että ei voi myöntää, että joillakin 17-vuotialla sitä elämänkokemusta on rutkasti verrattuna kolmekymppisiin kertoo kyllä siitä, että ei tajua, miten erilaisia ihmisten elämät ja on miten erilaisia on ne haasteet jotka kunkin elämässä on. Kaikki ei synny kultalusikan kanssa, vaan elämä kohtelee karummin ja pitää kasvaa aikuiseksi nopeammin. ap

Aikuisuus siten kun minä sen käsitän positiivisena asiana, syntyy siitä että omat käsitykset ja elämänkatsomus on heittäneet muutaman kerran häränpyllyä. Huomaat nuoruuden mustavalkoisuuden jälkeen ettei asiat olekaan niin mustavalkoisia. Asiat mitä halusit ja mihin uskoit nuorena ei olekaan enää samoja. Jos pitää niistä itsepintaisesti kiinni koska ei halua olla väärässä, se ei ole aikuisuutta. 

Toikin että bilettäminen käsitetään ei-syvällisyydeksi... Näin nelikymppisen näkökulmasta mun bilettäminen oli just sitä syvällisyyteen pyrkimistä. Juotiin viinaa että uskallettiin puhua syvällisiä asioita. Siitä miten syvällisiä ne jutut loppuillasta oli voi tietysti olla montaa mieltä, mutta kyllä mun kaveripiirissä viinan juonnilla pyrittiin ennen kaikkea estojen purkamiseen ja siitä seuraaviin kiinnostaviin keskusteluihin eikä niinkään mihinkään miesten metsästykseen ja yleiseen örveltämiseen jne. Kun on lapsuudenkodissa oppinut pullottamaan kaiken sisälleen eikä mitään filosofisia eväitä elämään saatu, opiskelijabileiden keskustelut oli tässä mielessä todella terapeuttisia.

Se on hyvin hyvin hyvin vaikea asia myöntää että ihmisissä on tasoeroja, oli kyse sitten kauneudesta, älykkyydestä, ahkeruudesta, hauskuudesta, kypsyydestä tai mistä vaan.

Ei vaan millään haluta hyväksyä sitä asiaa, ja jankataan ja mutkutellaan.