nöyryyttävä tilanne, jossa olet ollut

Paras ystävä ei kutsunut minua häihinsä. No, on nykyään entinen ystävä.

Minulle nöyryyttävin tilanne oli melko klassinen tapahtuma: pieraisin ruokapöydässä. Olin seurustellut silloisen poikakaverin kanssa noin reilun vuoden enkä ollut ikinä edes käynyt #2 hädällä vessassa hänen luonaan. Istuimme ruokapöydässä poikakaverini ja hänen isänsä kanssa, juttelimme niitä näitä ja minua alkoi pierettää. Pystyn yleensä pieraisemaan äänettömästi, joten annoin mennä- paitsi että tällä kertaa siitä lähti kyllä ihan törähdys. Sillä hetkellä tuntui että vatsasta tippui pohja ja aika pysähtyi. Olin muistaakseni 17-v ja sen ikäiselle itselleni tämä oli lähestulkoon maailmanloppu. :D Kukaan ei reagoinut mitenkään, poikakaverin isä oli kertomassa jotain tarinaa ja kertoi sen loppuun naama peruslukemilla, kumpikaan ei edes vilkaissut minuun. Jälkeenpäin tuli huomattua että poikakaveri perheineen oli melko vapaamielistä sakkia; poikakaveri piereskeli häpeilemättä kotonaan jos siltä sattui tuntumaan, perheen isä oli kesäisin kotona käytännössä aina pelkät bokserit päällä ja perheen äiti kulki suihkuun aina alasti ja suihkun jälkeen kampasi tukan ym. alasti kylpyhuoneen ovi auki. Olivat tietysti asiallisia jos oli vieraita, mutta minut laskivat siis ihan osaksi perhettä, jonka edessä ei tarvinnut nolostella tai olla sen kummemmin häveliäskään. 

Minulle ei suuria noloja ole sattunut. Paitsi se klassinen vessajuttu ulkomailla. Halpa hotelli, missä kävin aamupaskalla ja pönttö ei tietenkään toiminut. Sellainen vanhanaikainen ylhäältä vedettävä. Rynkytin ja rynkytin ja ei vettä, ei mitään. Kutsuin siivoojan käytävältä avuksi ja osoitin sormella pönttöä. Siivooja katsoi minua pitkään ja nykäisi terävästi narusta ja kas, pönttö veti nätisti ja paska solahti putkistoon.

Silloin nolotti.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella jokaisen oli pakko osallistua koulun hiihtokilpailuihin ja kesällä vähintään kolmeen lajiin yleisurheilukilpailuissa. Olin aina joko viimeinen tai toiseksi viimeinen.

Meillä oli myös tämä tapa yleisurheilukisoissa. Oli vielä muista kouluista oppilaita paikalla.. Todella mieltä ylentävää, kun pari tyttöä esimerkiksi korkeushyppyä sitten suoritti itku kurkussa.. :/

Nöyryyttävintä on ollut/on pitkään jatkunut työpaikkakiusaus. Yksi sen muodoista on se, että useaan kertaan on kielletty eri ihmisiä puhumasta kanssani tai minua puhumasta. Olen jo tottunut tilanteeseen, joskus itkettää kieltämättä. 

Toinen suuri nöyryytys oli se kun mies, johon olen ihastunut, kohteli minua aika tylysti seurueessa, muille oli ystävällinen.  Ei sitä varmaan muut huomanneet, minä vaan tunsin itseni ihan tyhmäksi ja torjutuksi. Aikaisemmin oli antanut ymmärtää, että hänellä olisi tunteita minua kohtaan. Tämä sattui enemmän kuin tuo työpaikkajuttu. 

Olin entisellä työpaikalla kaupassa kassalla, vieressä muutamia työkavereita ja kassalleni tuli vanha tuttu jota en ollut nähnyt muutamaan vuoteen. Hän jotenkin oudosti katsoi ensin minua ja mahaani ja sitten onnitteli naimisiinmenosta ja "kun teille on näköjään vauvakin tulossa". Juu ei ollut! Aivan kamalaa, kaikki meni hiljaiseksi ja minä soperran jotain että ei meille vielä...

Ulkomailla oltiin miehen kanssa oluella, en yleensä juo olutta niin meni maha sekaisin. En olisi millään ehtinyt hotellille joten piti mennä baarin ainoaan vessaan (kehitysmaa kyseessä) ja jäätävät ripulit pönttöön. Vessa ei tietenkään vetänyt kuin aina pienen "hörpyn" kerrallaan ja sitten kesti minuutti-pari että säiliö täyttyy. Olin siellä varmaan 20min ja kun lopulta sain paskat alas pöntöstä niin menin sanomaan miehelle että NYT lähdetään.

Olin alkanut seurustella mieheni kanssa ja söin hänen perheensä kanssa. Olin juuri laittanut ruokaa suuhun, kun joku kertoi hauskan jutun ja mun nenästä lensi lihapala keskelle pöytää :D Vähän samanlainen tapahtui miehen kavereiden kanssa, ekalla tapaamisella juhlissa vaahtosi kuoharit nenästä ulos kun alkoi naurattaa kesken hörpyn.

Olin tulossa yöllä baarista kotiin ja seisoin taksijonossa. Takanani ollut miesjoukko alkoi arvostella kovaan ääneen ulkonäköäni ja nauroivat etteivät panisi edes pussi päässä. Kaikki varmasti kuulivat, enkä pystynyt jäämään siihen jonottamaan vaan kävelin pakkasessa kotiin 5km.

Joku yläasteen tanssitunti luokan epähalutuimpana tyttönä. Se häpeän määrä, kun joutui viimeisenä haetuksi vastenhakoisen pojan toimesta. Ja kyseisellä tunnilla oli kuitenkin parikin kaveripoikaa mukana, mutta antoivat kärsiä tämmöisestä nöyryytyksestä. Enää ei hävetä tuo kokemus, vaan enempikin ärsyttää noiden omien kavereideni nössöys ja väliinpitämättömyys.

Tämän lisäksi potin nöyryyttävistä kokemuksistani vie yksi Ruotsin laivan reissu, jolloin päädyin käyttämään isoon hätääni rikkinäistä wc-pönttöä. Tajusin tuon liian myöhään, enkä kehdannut jättää sitä jöötiä muiden tuijoteltavaksi. Reilusti wc-paperia sekä roskiksesta pussi, ja avot. Eikun kopista ulos pakettia roskikseen tiputtamaan. Ikävä kyllä sillä välin kun olin sotasuunnitelmaani miettinyt niin olikin iskenyt jonkin sortin ruuhka-aika. Ja vaikka kuinka salavaivihkaa yritin tiputtaa paketin roskiin, niin kyllähän porukka sen huomasi. Sekä varmasti arvasi mistä kyse, koska olinhan varoittanut kopista poistuestani heitä rikkinäisestä wc:stä. Tämä hävetti, mutta nauratti jo silloin. Nykyisin pelkästään naurattaa.

On näitä nöyryyttäviä kokemuksia muitakin, mutta laitoin nytten ne pahimmat, toivon mukaan joku näistä jotain irti sai. Vaikka mielihyvän siitä, että ainakaan itselle ei noin ole käynyt.

No tämä ei varmaankaan ollut minulle yhtä nöyryyttävää kuin kertomuksen toiselle osapuolelle, mutta nolotti minuakin.



Sanottakoon aluksi, että olen todella huono pidättämään naurua.

Mutta minä, sekä kaksi poikapuolista kaveriani (joista toinen oli ja on minuun omien sanojensa mukaan ihastunut) makoilimme kaverini sängyllä. Yhtäkkiä se pojista, joka tykkää minusta, pierasi (lol). Se oli selvästikin hänelle tosi noloa ja poika yritti olla sanomatta mitään tilanteeseen liittyvää. Minua nauratti, mutta onnistuin tukahduttamaan sen, kunnes se toinen kaverimme sanoi suunnilleen ja lyhennettynä, että "X pieras! Hyi!".

Tässä vaiheessa repesin täysin. Nauroin varmaan 10 min, vaikkei tilanteessa jälkeenpäin ajateltuna ollut mitään hauskaa. Toinen poika nauroi myös, mutta se joka pieraisi oli ihan hiljaa ja punainen. En pystynyt edes pyytämään anteeksi nauramistani, mutta yritin kovasti lopettaa sillä en ole tahallaan ilkeä. Ja siis minulle noloa/nöyryyttävää tässä oli se, että vaikutin todella paskalta ja lapselliselta tyypiltä joka nauraa muille (ja yritin nimenomaan käyttäytyä mahd. asiallisesti).

Varmaan kiva sille pojalle, kun ensin vahingossa pierasee ja sitten ihastus nauraa vieressä katketakseen :/

Lapsen ekassa koulun joulujuhlassa yli puolet isistä oli jo mulle tuttuja petipuolelta parin vuoden sisältä. Pikkupaikkakunnan iloja! Kiva niitä vaimojakin sitte katella... Ehjä täydellinen liitto vähintään 7 vuotta...

Yläasteaikana ehdottomasti se, että kuukautisvuoto tuli housuista läpi, vaikka oli pari tuntia sitten vaihtanut yösiteen ja imukykyisimmän tamponin. Myöhemmin aloin pitämään varahousuja mukana.

Toinen nöyryyttävä juttu oli se, että kävin kakkosasialla suht tuoreen poikaystävän luona. Tavaraa tulikin niin paljon, että pönttö meni tukkoon. Poikakaverin kotiin oli tulossa pikapuolin kyläilijöitä, ja koska en saanut tukosta itse hoidettua niin piti nolona pyytää poikakaveri apuun.Hän sai onneksi tukoksen hoidettua juuri ennen kuin vieraat saapuivat 😀

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei suuria noloja ole sattunut. Paitsi se klassinen vessajuttu ulkomailla. Halpa hotelli, missä kävin aamupaskalla ja pönttö ei tietenkään toiminut. Sellainen vanhanaikainen ylhäältä vedettävä. Rynkytin ja rynkytin ja ei vettä, ei mitään. Kutsuin siivoojan käytävältä avuksi ja osoitin sormella pönttöä. Siivooja katsoi minua pitkään ja nykäisi terävästi narusta ja kas, pönttö veti nätisti ja paska solahti putkistoon.

Silloin nolotti.

Se oli selvää, että tämä urbaani legenda ilmestyisi ennemmin tai myöhemmin tähän ketjuun. Et sitten mitään omaperäisempää edes viitsinyt harkita?

Olin nousemassa ensimmäistä kertaa suuremman suuremman kaupungin, Turun paikallisbussiin. Tervehdin kuskia - en saanut vastausta. Ojensin kuskille kolikoita, koska en tiennyt, ettei niitä anneta käteen vaan ne laitetaan siihen tasolle. Kuski katsoi minua pitkään vihaisella ilmeellä ja löi sitten kämmenellään sitä tasoa, jolloin ymmärsin, että raha pitää laittaa siihen. Kuski otti rahan siitä, kirjaimellisesti löi kuitin käteeni ja huokaisi teatraalisesti ja kaasutti heti niin, että olin heilahtaa nurin.

Samalla kerralla ylitin vahingossa suojatien pyöräilijöiden puolelta, jolloin minut takaa ohittava pyöräilijä huusi "Ei vittu! Tää on pyörille!" ja mulkaisi vihaisesti.

Nim. Maalainen

Kun olisikin tapahtunut ala-asteella! Lukion ekalla muutamia vuosia sitten ähersin matikan tehtäviä.. Olen aina ollut huono matikassa ja kyseisenä päivänä olin muutenkin turhautunut. Viittasin opettajaa apuun, mutta hän ei huomannut ja lopulta suustani lipsahti kunnon "ÄITI!" -huuto :D Olen siis vuoden -14 ylioppilas, samainen opettaja kävi juhlissani ja jaksoi nauraa koko suvun edessä tota :D

- liikuntatuntien jaot, jossa viimeisenä seisoimme luokan läski ja minä

- laulukoe, joka oli pakko laulaa luokan edessä. Vaikka oli kympin ääni

- räjähdysmäiset menkkojen alkamiset pari kertaa elämässä tyyliin alushousut, sukkahousut ja housut verestä märät koko takapuolen kohdalta

- treffeillä liiasta alkoholista seurannut yhtäaikainen oksentaminen ja ripuli (onneksi pönttö ja lavuaari ovat yleensä vierekkäin)

Jälkimmäisen muistelu sai jo nauramaan. Oikeasti kaikki nolot tilanteet naurattaa jälkikäteen. Jopa ne liikuntatunnitkin.

Luin kerran amerikkalaisnaisen "häpeätarinan". Oli ekaa kertaa tapaamassa miehen vanhempia. Hirveä pissahätä ja piti ryhtyä syömään illallista. Sanoi, että pitää käydä puuteroimassa nenä ja meni vessaan, tai luuli menevänsä. Kyse oli isosta hienosta talosta, ja "vessa" olikin sellainen huone, jossa oli vain lavuaari eli käsien pesua ja sitä puuterointia varten tila. Hirveä pissahätä joten päätti epätoivoissaan kiivetä lavuaarin päälle pissalle.

Lopputuloksena lavuaari ei kestänyt naisen painoa kun ei se siihen tarkoitukseen oltu tehtykään, irtosi seinästä, rojahti eteenpäin, nainen löi päänsä lattiaan ja meni tajuttomaksi. Kaikki kauhuissaan oven takana, mikä hirveä ääni, onko nainen kunnossa? Ovi murrettiin auki ja nainen makaa siinä taju kankaalla, mekko vyötäröllä ja pikkarit nilkoissa.

Seurustelu jatkui tämänkin jälkeen eli KAIKESTA VOI SELVITÄ. Tosin asiasta ei koskaa puhuttu myöhemmin..

Isäni syntymäpäivillä söin kermakakkua, vaikka ei olisi pitänyt (mulla on ihan lääkärissä todettu laktoosivamma ja kerma on pahinta). Vatsani turposi ilmapalloksi ja yksi tuttu siellä isoon ääneen kysyi, että milloinka on laskettu aika. Olin tuohon aikaan muutoin aika hoikka. 

Laulukokeet olivat sitä tosiaan aina, olen surkea laulaja. Mulla ei edes voi olla lauluääntä äänijänteissä olevan vian vuoksi. 

Ekaluokkalaisena Pikkutyttönä otin muka äitini takin helmasta kiinni ja sanon, että tänään on koulussa maksamakkaraa, minä en halua kouluun syömään (koulu alkoi kymmeneltä ja olin äidin kanssa kaupassa ennen sitä). Nainen, jolla oli täsmälleen samanlainen takki kuin äidilläni, katsoi vihaisesti ja sanoi, että minä en ole äitisi. 

Olin leffavuokraamossa hakemassa irtareita koko perheelle, muut odotti autossa. Siinä kauhoessa kaksi nuorta miestä käveli ohi ja ensimmäinen sanoi 'älä ota niin paljon ettet tule lihavaksi'. Jälkimmäinen ilmoitti 'sehän on jo lihava'. Häkellyin niin, etten saanut sanaa suusta. Kyllä v**tutti.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin toi bussistoori kuulostaa uskomattomalta. Itse maksan usein 20€ setelillä ja koskaan ei ole ollut ongelmaa. Kuski ottaa eri pussukasta 10€ ja 5€ setelit ja siitä telineestä vaihtokolikot. Ei kestä kauaa ja kukaan ei nillitä. 20€ on kuitenkin pienin seteli minkä automaatista saa joten jos käteisellä maksaa niin ihan normitilanne.

Mulle kävi kerran samalla tavalla. Vähän pienempi kaupunki kyseessä. Bussikuski huusi kun maksoin 20 euron setelillä, joutui ottamaan vaihtorahat omasta bussistaan. Lippu maksoi sen 3 €. Myöhemmin luin vielä netistä että paikallisliikenteen kuskien ei ole pakko ottaa vastaan yli 10 € seteleitä siellä kaupungissa, eli vissiin siis ihan normia tollanen raivokohtaus 20 €:stä. Oli se kyllä nöyryyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Äidin on pakko kääntää aina kaikki keskustelut mun virheisiini. Kerran esim. äidin ystävä kertoi että tyttärensä on mennyt kihloihin ja äiti alkoi luetella mun vikoja, että "Tuo meidän "Inka" tuskin ikinä pääsee kihloihin asti kun sillä on se skolioosi ja akne." Äidin ystävä kysyi multa mitä opiskelen ja äiti vastasi mun puolesta, että "Harmi kun tuosta meidän tytöstä ei tuu mitään oikeaa kun siellä humanistisessa vaan jotain kieliä lukee". Niin joo ei, opettaja vain.

Sorry, sisäinen kyökkipsykologini heräsi tuota viestiäsi lukiessa, äitisi kuulostaa pahasti persoonallisuushäiriöiseltä, on mitä luultavimmin narsisti. Heillä on tapana vähätellä toisia ihmisiä, he ovat myös usein kateellisia toisten ihmisten ominaisuuksista, saavutuksista ja menestymisestä. Noita äitisi ikäviä kommentteja ei kannata olla kuulevinaankaan, anna niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tsemppiä!