Lue keskustelun säännöt.
Sohaisen varmaan johonkin ampiaispesään... anopeista
11.02.2022 |
Oma anoppini on ihan tavallinen nainen. Onhan hän erilainen kuin esimerkiksi äitini tai tätini, ja tietysti monet asiat ovat eri tavalla hänen päässään kuin minun. Varmaan pieniä ärtymyksen hetkiä meillä on puolin ja toisin. Mutta hän on rakastava mummo, välittää meidän perheestä ja on myös ollut avuksi.
Kavereita kuunnellessani olen kyllä huomannut, että ne kaverit ja tutut joilla on omasta mielestään kauheat anopit ja sietämättömät anopit ja ties mitkä hirviöanopit ovat kyllä ihan itse myös aika ehdottomia, itsekkäitä, sosiaalisesti hankalia, mustavalkoisia ja anteeksi vaan, lapsellisia. Enkä tällä avauksella tarkoita, etteikö ne heidän anopit ehkä oikeasti olekin kamalia, mutta mietin vaan, että ne anoppien pojat, päätyykö ne aina suhteeseen juuri omaa äitiään muistuttavan naisen kanssa? Kun mun parhailla ystävillä, luonnikkaita ihmisiä kun ovat, on ainakin ihan justiin tavallisen mukavan anopit, kuten omakin anoppini on.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen aloitus.
Samaa tasoa kuin ne lässyttäjät jotka tunkee rajattomista sukulaisista kertovaan ketjuun jankuttamaan että ei he ole rajattomia.
Ja silmin nähden ahdistuu kun ne rajattomista sukulaisista kärsivät keskustelee vertaistuen kanssa.
Mitä ihmettä koko asia kuuluu niille, joita asia ei kosketa?!!!?
OIkein nauratti tää kommentti.
tää niin todistaa aloituksen esiintuoman tilanteen todeksi.
Kahelit anopit, kahelit miniät. Mihinkä se anopin poika olisi muuhun tottunutkaan. Täysjärkisen äidin kanssa kasvanut mies osaa hakea täysjärkisen vaimonkin.
Jos olet ollut tekemisissä vain täysjärkisten kanssa, et ymmärrä mitään noista tilanteista, kun rajattomien ihmisten edesottamuksista keskustellaan. Tavalliselta ihmiseltä kun menee pitkäksi aikaa sormi suuhun yrittäessään tulla toimeen rajattoman ihmisen kanssa, ja noita keskusteluja voi ymmärtää vasta kun saa sormen pois suustaan. Joten sinä todistat vain oman maailmankuvasi suppeudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah, onneksi päästiin idiootista anopista eroon:D
Minulla on tosi mukava anoppi. Hänkin pitää minusta. Mutta ei hän käyttäydykään niin kuin nuo rajattomat tyypit. Sellaista en sietäisi (tosin vielä vähemmän sietäisi mieheni). Varmasti on hankalia miniöitäkin, tietysti on, mutta kyllä noissa ketjuissa useimmiten aloittajana on liian kiltti ihminen, joka ei osaa/uskalla pitää puoliaan.
Mulla on ihan ok anoppi. On asioita joista ei todellakaan olla samaa mieltä mutta ei niistä tarvitse alkaa väittelemään ja puolia joista en pidä mutta tunne on varmasti molemminpuoleinen. Kukapa meistä täydellinen olisi.
Mukava ihminen silti on ja nähdään säännöllisen epäsäännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen aloitus.
Samaa tasoa kuin ne lässyttäjät jotka tunkee rajattomista sukulaisista kertovaan ketjuun jankuttamaan että ei he ole rajattomia.
Ja silmin nähden ahdistuu kun ne rajattomista sukulaisista kärsivät keskustelee vertaistuen kanssa.
Mitä ihmettä koko asia kuuluu niille, joita asia ei kosketa?!!!?
OIkein nauratti tää kommentti.
tää niin todistaa aloituksen esiintuoman tilanteen todeksi.
Kahelit anopit, kahelit miniät. Mihinkä se anopin poika olisi muuhun tottunutkaan. Täysjärkisen äidin kanssa kasvanut mies osaa hakea täysjärkisen vaimonkin.
Jos olet ollut tekemisissä vain täysjärkisten kanssa, et ymmärrä mitään noista tilanteista, kun rajattomien ihmisten edesottamuksista keskustellaan. Tavalliselta ihmiseltä kun menee pitkäksi aikaa sormi suuhun yrittäessään tulla toimeen rajattoman ihmisen kanssa, ja noita keskusteluja voi ymmärtää vasta kun saa sormen pois suustaan. Joten sinä todistat vain oman maailmankuvasi suppeudesta.
Minulla on rajaton äiti mutta kyllä minutkin yllätti anoppi joka tunkee sunnntaiaamuna ovesta kuudelta ja alkaa paukutella keittiön kaapåien ovia kun poikansa näkee nälkää.
Tempaukset niin typerryttäviä ettå niitä ei vaan edes hahmota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin olla mukava alusta lähtien, mutta minkä minä sille voin, ettei anoppi koskaan hyväksynyt. Esimerkiksi valokuvista, joita otettiin hänen 60-v. juhlissaan, hän käski minut pois koska en ole sukua. Lapsi syntyi ja anoppi hoki tälle, ettei äitiä enää tarvita mihinkään kun sinä olet nyt syntynyt. Kerran ei antanut vauvaa minulle mukaan, kun olin lähdössä anopilta kotiin, mistä puhkesi ilmiriita. Jotenkin hätäännyin kun toinen pitää vauvaa sylissään ja sanoo että sinä voit lähteä, mutta lapsi jää hänelle. Kyseessä ei ollut mikään vitsi, vaan anoppi itki suureen ääneen menettävänsä rakkaan lapsen, kun otin väkisin vauvan häneltä pois ja äkkiä ulos talosta. Meni kyllä ajatukset pitkäksi aikaa sekaisin.
Tämäkin episodi oli minun vikani, ja vaikka pyysin anopilta anteeksi että kiivastuin, välit menivät siinä. Erikoinen tilanne pyytää anteeksi kun toinen ei anna lastasi takaisin, mutta pahoittelin silti. Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja olen pidetty ihminen, paitsi tämän yhden kohdalla.
Niin, sinun anoppisi on siis juuri tuossa äsken mainittu rajaton ihminen. Jos et olisi arka ihminen, tuossa tilanteessa olisi pitänyt ilmoittaa että laskee vauvan sängylle ja siitä tämän ottaa hänen poikansa ja laittaa kaukaloon tai soitat poliisin. Se olisi ollut anopille henkisesti helpompaa kuin antaa vauva sinulle, ja tuossa vauvaa olisi voinut sattua. Luultavasti silti miehesi ei olisi osannut tuossa tilanteessa toimia turvallisesti hänkään. Et sinä ylireagoinut, vauvaa ja äitiä jos lähtee erottamaan, siinä voisi hätäisempi tehdä vaikka ja mitä.
Uskon, että valtaosa miniöistä kuitenkin yrittää tulla anoppinsa kanssa toimeen. Ei uskalla tai halua ihan heti sanoa asioista. Sen takia tulee noita hankala anoppi -vertaistukiketjuja, että ärsyyntyykö itse turhasta vai miten muut kokevat asian..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin olla mukava alusta lähtien, mutta minkä minä sille voin, ettei anoppi koskaan hyväksynyt. Esimerkiksi valokuvista, joita otettiin hänen 60-v. juhlissaan, hän käski minut pois koska en ole sukua. Lapsi syntyi ja anoppi hoki tälle, ettei äitiä enää tarvita mihinkään kun sinä olet nyt syntynyt. Kerran ei antanut vauvaa minulle mukaan, kun olin lähdössä anopilta kotiin, mistä puhkesi ilmiriita. Jotenkin hätäännyin kun toinen pitää vauvaa sylissään ja sanoo että sinä voit lähteä, mutta lapsi jää hänelle. Kyseessä ei ollut mikään vitsi, vaan anoppi itki suureen ääneen menettävänsä rakkaan lapsen, kun otin väkisin vauvan häneltä pois ja äkkiä ulos talosta. Meni kyllä ajatukset pitkäksi aikaa sekaisin.
Tämäkin episodi oli minun vikani, ja vaikka pyysin anopilta anteeksi että kiivastuin, välit menivät siinä. Erikoinen tilanne pyytää anteeksi kun toinen ei anna lastasi takaisin, mutta pahoittelin silti. Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja olen pidetty ihminen, paitsi tämän yhden kohdalla.
Niin, sinun anoppisi on siis juuri tuossa äsken mainittu rajaton ihminen. Jos et olisi arka ihminen, tuossa tilanteessa olisi pitänyt ilmoittaa että laskee vauvan sängylle ja siitä tämän ottaa hänen poikansa ja laittaa kaukaloon tai soitat poliisin. Se olisi ollut anopille henkisesti helpompaa kuin antaa vauva sinulle, ja tuossa vauvaa olisi voinut sattua. Luultavasti silti miehesi ei olisi osannut tuossa tilanteessa toimia turvallisesti hänkään. Et sinä ylireagoinut, vauvaa ja äitiä jos lähtee erottamaan, siinä voisi hätäisempi tehdä vaikka ja mitä.
Mies ei ollut mukana. Hänellä oli pitkät työpäivät ja anoppi usein suri, että olisi mukava nähdä vauvaa enemmän. Kävin anopin luona ilman miestäkin, vaikka anoppi ikävästi minua kohtelikin. Ajattelin, ettei meidän välit saa estää isovanhempisuhteen kehittymistä, annoin anopin olla vauvan kanssa aika vapaasti ja paljon. Hän päätteli siitä ilmeisesti, että hänestä olikin nyt tullut lapsen äiti. Olin liian kiltti.
Vauva ei ollut vaarassa tilanteessa, vaikka se hurjalta kuulostaakin kirjoitettuna. Käskytin anoppia päästämään irti vauvasta ja samalla otin lapsesta kiinni. Ja kyllä hän irrotti otteensa kun karjaisin vähän lujempaa. Vauvaa ei sentään kiskottu kuin räsynukkea eri suuntiin. Ja joo, olisi pitänyt varmaan uhata poliisilla ja pysyä rauhallisena, mutta siinä otti vaisto vallan.
Mun siskolla on hirviöanoppi, täysin rajaton, juuri samanlaista käytöstä kuin mitä noissa toisissa ketjuissa kerrotaan.
Oman anoppini anoppi oli myös kunnon ihmishirviö, sen ovat ääneen sanoneet muutkin sukulaiset, hänen terrorinsa kun ylsi pitkälle. Vasta kuolemansa lopetti piinan. Oma anoppini totesikin, että on helppoa olla hyvä anoppi, tekee vain aivan kaiken täysin päinvastoin kun omansa teki. Hän on ns. iso persoona mutta ei pahalla tavalla, ja kun sanon jämäkkä, niin tarkoitan sanan parhaassa merkityksessä. Luotettava, hyvissä väleissä omiensa ja lastenlastensa kanssa, on auttanut paljon mutta ei tuppaudu eikä uhriudu. Hyvin vahva nainen, ja arvostan häntä kyllä kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin anopin kanssa toimeen ensimmäiset 7 vuotta oikein hyvin. Jos joku olisi sanonut että tilanne muuttuu täysin kun toinen lapsi syntyy en olisi uskonut koskaan.
Mutta niinpä vain muuttui, ensimmäinen lapsi on anopille ainoa oikea ja kuopus täysin yhdentekevä. Me emme arvota lapsiamme mutta anoppi ( joka on asunut eri maassa viimeiset 5 vuotta eikä siis ole meidän arjessa millään tavalla ) pystyy silti kertomaan miten esikoinen kuulemma haluaa muuttaa pois ja pidämme häntä eri arvossa.
Meillä on tiivis perhe ja minä en hakua eripuraa. Tykkään perheestääni ja lapsistani.
Minulla meni kuppi nurin kun koko ajan moittii poikaansa. Joka on aivan mahtava isä.
Mieheni on katsellut alkoholinkäyttöä ja tappeluita lapsuuteensa ja sitten kehdataan tulla arvostelemaan meidän tavallista tylsää elämää.
Nykyään minulla on niin ihana anoppi, etten parempaa voisi toivoa. Ei mikään lapsenlikka vaan minun ystäväni ja hyväsydäminen ihminen. Hauskaa seuraa :)
Entinen anoppi oli todellakin hirviö. Käski jättää vauvan yksin huoneeseen, jotta se oppii olemaan. Hän myös herätti minut keskellä yötä ja haukkui minut, "jumalattoman naisen". Huh huh. En vihannut häntä, mutta en halunnut tuon jälkeen pitää yhteyttäkään.
Yritin olla mukava alusta lähtien, mutta minkä minä sille voin, ettei anoppi koskaan hyväksynyt. Esimerkiksi valokuvista, joita otettiin hänen 60-v. juhlissaan, hän käski minut pois koska en ole sukua. Lapsi syntyi ja anoppi hoki tälle, ettei äitiä enää tarvita mihinkään kun sinä olet nyt syntynyt. Kerran ei antanut vauvaa minulle mukaan, kun olin lähdössä anopilta kotiin, mistä puhkesi ilmiriita. Jotenkin hätäännyin kun toinen pitää vauvaa sylissään ja sanoo että sinä voit lähteä, mutta lapsi jää hänelle. Kyseessä ei ollut mikään vitsi, vaan anoppi itki suureen ääneen menettävänsä rakkaan lapsen, kun otin väkisin vauvan häneltä pois ja äkkiä ulos talosta. Meni kyllä ajatukset pitkäksi aikaa sekaisin.
Tämäkin episodi oli minun vikani, ja vaikka pyysin anopilta anteeksi että kiivastuin, välit menivät siinä. Erikoinen tilanne pyytää anteeksi kun toinen ei anna lastasi takaisin, mutta pahoittelin silti. Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja olen pidetty ihminen, paitsi tämän yhden kohdalla.