Lue keskustelun säännöt.
Sohaisen varmaan johonkin ampiaispesään... anopeista
11.02.2022 |
Oma anoppini on ihan tavallinen nainen. Onhan hän erilainen kuin esimerkiksi äitini tai tätini, ja tietysti monet asiat ovat eri tavalla hänen päässään kuin minun. Varmaan pieniä ärtymyksen hetkiä meillä on puolin ja toisin. Mutta hän on rakastava mummo, välittää meidän perheestä ja on myös ollut avuksi.
Kavereita kuunnellessani olen kyllä huomannut, että ne kaverit ja tutut joilla on omasta mielestään kauheat anopit ja sietämättömät anopit ja ties mitkä hirviöanopit ovat kyllä ihan itse myös aika ehdottomia, itsekkäitä, sosiaalisesti hankalia, mustavalkoisia ja anteeksi vaan, lapsellisia. Enkä tällä avauksella tarkoita, etteikö ne heidän anopit ehkä oikeasti olekin kamalia, mutta mietin vaan, että ne anoppien pojat, päätyykö ne aina suhteeseen juuri omaa äitiään muistuttavan naisen kanssa? Kun mun parhailla ystävillä, luonnikkaita ihmisiä kun ovat, on ainakin ihan justiin tavallisen mukavan anopit, kuten omakin anoppini on.
Kommentit (52)
Samaa olen ajatellut ja ristinyt käteni, että onneksi en ole anoppi naiselle. Pelottaisi olla naiselle anoppi. Olen anoppi yhdelle miehelle; mukavalle, kohtelialle, meitä ja tytärtämme arvostavalle. Mulla on käynyt tuuri tai sitten....olisiko se niin, että metsä vastaa, miten sinne huudetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ajatellut ja ristinyt käteni, että onneksi en ole anoppi naiselle. Pelottaisi olla naiselle anoppi. Olen anoppi yhdelle miehelle; mukavalle, kohtelialle, meitä ja tytärtämme arvostavalle. Mulla on käynyt tuuri tai sitten....olisiko se niin, että metsä vastaa, miten sinne huudetaan?
Minä olen anoppi naiselle enkä tietenkään tiedä, mitä hän minusta kavereilleen tai nimettömänä jossain palstalla puhuu, mutta vaikea kuvitella, että hirviönä pitäisi. Tapaan häntä pari-kolme kertaa vuodessa, poikaani tapasin ennen useammin mutta nyt kun he asuvat kauempana niin hänenkin kanssaan vain soittelen silloin tällöin ja tapaamme harvoin. En puutu heidän asioihinsa, autan kyllä jos pyydetään ja pojalta kysyn joskus, tarvitsevatko apua (esim. kun muuttivat niin tarjouduin ostamaan heille muuttosiivouksen).
Mitä ne hirviöanopit ylipäänsä tekevät, mikä heistä tekee hirviöitä?
Täällä on tapana kertoa vain niistä hirviöistä koska ihmiset rakastavat lukea mitä kamalimmista tapauksista ja myös kertoa niistä. Eihän hyvin käyttäytyvissä kunnon ihmisissä ole mitään kiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ajatellut ja ristinyt käteni, että onneksi en ole anoppi naiselle. Pelottaisi olla naiselle anoppi. Olen anoppi yhdelle miehelle; mukavalle, kohtelialle, meitä ja tytärtämme arvostavalle. Mulla on käynyt tuuri tai sitten....olisiko se niin, että metsä vastaa, miten sinne huudetaan?
Oletko se metsä vai vai huutaja? Anopeilla on usein kovin erilaiset kriteerit miniöilleen ja vävyilleen. Äitini kohteli ex minäänsä tylysti, vävyään taas kovin kiltisti.
Mun ex-anoppi on ihana ihminen. Hyväsydäminen, auttavainen ja ystävällinen. Hän on tätä kaikkea yhä, vaikka erosin hänen pojastaan. Pakko tunnustaa, että erotessamme mietin ehkä liikaakin anopin tunteita ja siksikin eropäätöksen tekemisessä meni melko pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen anoppi, vävylle ja miniälle, molempia rakastan yhtä paljon kun itsetekemiäni.
Tyttären perheessä on vain yksi, nyt jo aikuinen, lapsi joten siellä minua ei ole niin paljoa tarvittu, poikani perheessä on nyt kolme pientä ja tänäänkin jätin hommani ja kävin muksujen kanssa kun heillä oli uuteen taloonsa liittyvä palaveri. Huomenna pojan perhe tulee minulle tekemään muutaman homman. Ihaninta mitä tiedän on nuo kolme pientä, sylissä istuivat tänäänkin ja oikein tunnen kuinka olen heille rakas ja se on maailman ihanin asia. Olen eläkkeellä ja luvannut tässä pikkulapsiaikana auttaa niin paljon kuin jaksan.
Kaikesta emme ole samaa mieltä, en edes omieni kanssa, mutta eipä meidän koskaan tarvitse riidellä, me joustamme puolin ja toisin ja kunnioitamme toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ajatellut ja ristinyt käteni, että onneksi en ole anoppi naiselle. Pelottaisi olla naiselle anoppi. Olen anoppi yhdelle miehelle; mukavalle, kohtelialle, meitä ja tytärtämme arvostavalle. Mulla on käynyt tuuri tai sitten....olisiko se niin, että metsä vastaa, miten sinne huudetaan?
Itse veikkaisin kyllä tuuria. Itsekin olen anoppi miehelle ja tulen toimeen vävyni kanssa. Tyttärelläni taas on anoppinsa kanssa vaikeampaa, koska anoppi veti herneen nenään siitä, että nuoripari ei lähtenytkään susirajan tuolle puolelle pientilan pitoon. Vaikea on luovia tilanteessa, jossa toiselle on olemassa vain yksi totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-anoppi on ihana ihminen. Hyväsydäminen, auttavainen ja ystävällinen. Hän on tätä kaikkea yhä, vaikka erosin hänen pojastaan. Pakko tunnustaa, että erotessamme mietin ehkä liikaakin anopin tunteita ja siksikin eropäätöksen tekemisessä meni melko pitkään.
Kiva kuulla, että on muitakin joilla välit exappivanhempiin säilyvät erosta huolimatta. Minullakin säilyi, tukivat minua kaikessa ja lapsemme olivat heidän elämänsä tärkein asia. Lapsilleni oli valtava rikkaus, että isovanhempiin oli hyvin läheiset välit. He ovat jo edesmenneitä mutta olen heille edelleen mielessäni kovasti kiitollinen. Lupasin heille, kun ero tuli, että elämässäni ovat etusijalla lapset, ja sen lupauksen aion pitää. Uutta puolisoa en ota omaisuuttani jakamaan, suurimman osan omaisuudesta olen saanut appivanhemmiltani lahjoituksina, ja se ei ole vähän se (euroissakaan).
Seurustelen toki, mutta naimisiin en enää mene, lapsillani on jo omat perheet.
Olen anoppi ja tykkään miniästäni. Hänkin tykkää minusta. Nyt en vaan pysty pidättämään itkuani, kun poika ja miniä eroaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellinen aloitus.
Samaa tasoa kuin ne lässyttäjät jotka tunkee rajattomista sukulaisista kertovaan ketjuun jankuttamaan että ei he ole rajattomia.
Ja silmin nähden ahdistuu kun ne rajattomista sukulaisista kärsivät keskustelee vertaistuen kanssa.
Mitä ihmettä koko asia kuuluu niille, joita asia ei kosketa?!!!?
Munkin anoppi on jees. On aika perinteistä ns. perheenäitityyppiä ja monessa asiassa vanhakantainen, mutta kunnioittaa mun ja meidän koko perheen rajoja ja oikeutta elää haluamallamme tavalla. Appi taas on hankalampi, haukkuu selän takana miten herraskainen miniä ei poikaansa ruoki, mut sekin tekee sen selän takana. Anoppi taas kehuu poikansa kokkaustaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on kamala anoppi. Mies ei ole hankala vaan pikemminkin liian pehmeä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen aloitus.
Samaa tasoa kuin ne lässyttäjät jotka tunkee rajattomista sukulaisista kertovaan ketjuun jankuttamaan että ei he ole rajattomia.
Ja silmin nähden ahdistuu kun ne rajattomista sukulaisista kärsivät keskustelee vertaistuen kanssa.
Mitä ihmettä koko asia kuuluu niille, joita asia ei kosketa?!!!?
Niin, miksikä itse tungit tähän ketjuun, jossa keskustellaan mukavista anopeista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ymmärrä miten voi olla niin rakastunut mieheen että suostuu jonkun vanhan akan haukuttavaksi, on ylipäätään sellasen kanssa tekemisissä,
vuosia ja vuosikymmeniä.
Ei vaan tajua että aikuinen ihminen ihan vapaaehtoisesti menee jonkun "kiusaajan" luo uudestaan ja uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen aloitus.
Samaa tasoa kuin ne lässyttäjät jotka tunkee rajattomista sukulaisista kertovaan ketjuun jankuttamaan että ei he ole rajattomia.
Ja silmin nähden ahdistuu kun ne rajattomista sukulaisista kärsivät keskustelee vertaistuen kanssa.
Mitä ihmettä koko asia kuuluu niille, joita asia ei kosketa?!!!?
Mitä ihmettä sinä tulet tänne sössöttämään, painu helvettiin typerine mielipiteinesi joissa ei ole mitään tolkkua. Idiootti!
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen aloitus.
Samaa tasoa kuin ne lässyttäjät jotka tunkee rajattomista sukulaisista kertovaan ketjuun jankuttamaan että ei he ole rajattomia.
Ja silmin nähden ahdistuu kun ne rajattomista sukulaisista kärsivät keskustelee vertaistuen kanssa.
Mitä ihmettä koko asia kuuluu niille, joita asia ei kosketa?!!!?
OIkein nauratti tää kommentti.
tää niin todistaa aloituksen esiintuoman tilanteen todeksi.
Kahelit anopit, kahelit miniät. Mihinkä se anopin poika olisi muuhun tottunutkaan. Täysjärkisen äidin kanssa kasvanut mies osaa hakea täysjärkisen vaimonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen aloitus.
Samaa tasoa kuin ne lässyttäjät jotka tunkee rajattomista sukulaisista kertovaan ketjuun jankuttamaan että ei he ole rajattomia.
Ja silmin nähden ahdistuu kun ne rajattomista sukulaisista kärsivät keskustelee vertaistuen kanssa.
Mitä ihmettä koko asia kuuluu niille, joita asia ei kosketa?!!!?
Mitä ihmettä sinä tulet tänne sössöttämään, painu helvettiin typerine mielipiteinesi joissa ei ole mitään tolkkua. Idiootti!
Heh. Sopuisa ihana anoppiko siellä?
En ole yhtään kuin oma anoppini. Ollaan kuin yö ja päivä mutta minä olen kyllä hankalampi kuin hän. Onneksi tiedostan sen enkä syytä häntä.
Siis toki hänelläkin on huonoja puolia mutta kenellä nyt ei olisi?
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä miten voi olla niin rakastunut mieheen että suostuu jonkun vanhan akan haukuttavaksi, on ylipäätään sellasen kanssa tekemisissä,
vuosia ja vuosikymmeniä.Ei vaan tajua että aikuinen ihminen ihan vapaaehtoisesti menee jonkun "kiusaajan" luo uudestaan ja uudestaan.
Sinua tuskin kukaan mies huolii joten asia ei koske sinua.
Kaltaistasi ääliötä ei kukaan halua.
Muakin on aina ihmetyttänyt, varsinkin täällä palstalla, kuinka ne anopit on melki poikkeuksetta hirviöitä. Kukaan ei kyseenalaista miniöiden juttuja. Ehdoton totuus on aina kauhea anoppi vaikka täällä kukaan ei tiedä totuutta. Mutta annas olla jos joku anoppi harvoin täällä moittii miniäänsä, huvittavaa se tuohtuminen ja anoppi haukutaan lyttyyn, valehteleva akka.
Sekin pakkaa ihmetyttää etteivät nämä miniät hoksaa että ovat (luultavasti) itsekin joskus anoppeja ja omat miniät sitten haukkuu heitä. Eli ei mitään uutta auringon alla. Ja tietenkin on olemassa kamalia anoppeja, ihankuin kamalia miniöitäkin, appeja ja vävyjä. Mutta outoa on se jotta eniten moitteita saa anopit.