Miksi et mene naimisiin?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:47"]

Naiset aina väittää etteivät halua naimisiin mutta todellisuudessa näissä tilanteissa miehet on niitä jotka ei vaan halua naimisiin. Miehet haluaa että nainen ja lapset on helposti kipattavissa pois elämästä, jos sattuu niin haluamaan ja löytää nuoren ja nätimmän naisen.

[/quote]

Selitä tämä juttu! Miten ihan käytännön tasolla avopuoliso ja avoliitossa syntyneet lapset on jotenkin helpompi "kipata" pois elämästä. Näin usein täällä sanotaan, mutta käytönnön tason tietoa ei kukaan ole tarjonnut.

(Ja henkilökohtaisuuksiin ei tarvitse nyt mennä, olen itse naimisissa.)

[/quote]

Avoliitossa riittää että ei yhtenä päivänä enää tule töistä vanhaan kotiinsa, vaan menee uuteen, se on siinä. Avioliitossa on rutiinit sille miten se päätetään ja miten omaisuus jaetaan jne.

[/quote]

Tuo on ihan yhtä abstraktin tason höpöhöpöä kuin tuo väite siitä, että avoliiton lapsineen voi jättää taakseen tuosta vain. Anna konkreettisempia esimerkkejä. Jos on yhdessä ostettu talo, mitä sille ja sen omistukselle tapahtuu, kun avoliiton toinen osapuoli "vain menee uuteen kotiin"? Ratkeaako se jotenkin itsestään? Ihan sama vuokratun asunnon kanssa, ei se nyt ihan niin vain mene, että sieltä muuttaa, vuokrasopimus pitää irtisanoa ja tavaratkin muuttaa ja usein myös jakaa. Entä lapset? Kuvitteletko, että lapsista voi sanoutua irti vain muuttamalla eri osoitteeseen? Ei elatusmaksuja, ei huoltajuussopimuksia jne?

Aika puolivillaista ajattelua.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:36"]

Samaa olen ihmetellyt. Jos ei olla valmiita sitoutumaan omaan kumppaniin, miten kummassa voidaan sitoutua yhteisiin lapsiin? 

[/quote]

Kumppaniin on sitouduttu ikuisesti yhteisillä lapsilla. Avioliitosta voi aina lähteä, niin voi myös avoliitosta, joskin helpommin. Kun mukana on lapsia, ei toista vanhempaa voi koskaan pyyhkiä täysin pois. Minun mielestäni yhteiset lapset on suurempi sitoutuminen kuin avioliitto.

Minä luulin etten koskaan mene naimisiin mutta kun tapasin mieheni ja hän heitti leikillään, että mennäänkö naimisiin sanoin miettimättä kyllä. Molemmat naurahdimme hämillään mutta parin vuoden päästä menimme naimisiin. Tahdoin olla hänen vaimonsa, hän minun mieheni.

Kun kaksi kapinallista ihmistä, jotka eivät erityisesti ole koskaan halunneet avioliittoa rakastuvat niin syvästi, että haluavat tunnustaa avioliiton merkityksen niin nöyränä olen sen asian edessä. Hän tekee minusta paremman ihmisen, olen onnellinen että menimme naimisiin. Avioliitto oli minulle rohkeampi asia kuin aiemmat avoliitot. Lupasimne tosissamme loppuelämämme toisillemme emmekä ole koskaan aikaisemminkaan rikkoneet sanojamme. Jos lupaan niin pidän lupauksen, luottamus toisiimme on luja. Kun katson taaksepäin elämääni niin aikaisemmat pari avoliittoani olin epävarma mitä tästä tulee. Nyt tiedän joka solullani rakastavani ja olevani rakastettu.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:00"]

Koska en usko avioliittoon. Yli puolet avioliitoista päätyy eroon. Ja vaikka rakastan avopuolisoani, en halua sitoutua keneenkään loppuelämäkseni ja tehdä mahdollisesta erosta vieläkin vaikeampaa kuin se on (paperisotkua ja nimenmuutoksia yms). Mulle avioliitto ei vaan suoraan sanottuna merkitse yhtään mitään, se on pelkkä paperi vaan. Moni luulee, että kun mennään naimisiin, kaikki on niin ruusuista ja ollaan ikuisesti yhdessä, mutta todellisuus voikin olla jotain muuta. Olen siis myös tavannut ihmisiä, jotka kyllästyvät parisuhteeseensa aivan totaalisesti naimisiinmenon jälkeen.

[/quote]

Avioliitosta n. 43% päättyy eroon, ei siis yli puolet. Avoliitoista sen sijaan eroon päätyy yli puolet. Eli siinä mielessä teidän vouhkaamisenne siitä ettette usko avioliittoon on vähän huvittava. Ne kun kuitenkin kestävät todennäköisemmin kuin avoliitot, joihin ilmeisesti kuitenkin uskotte. Uskotte siis parisuhdemuotoon joka selkeästi on eroalttiimpi kuin avioliitto. No, uskon asiat on uskon asioita. Enkä mä oikein ymmärrä että miksi sä eroaisit puolisostasi vain siksi että olette aviossa? Kai sä eroasit puolisostasi myös silloin kun olisitte avoliitossa. Ei kai se parisuhdemuoto sitä eroa aiheuta, yleensä erossa on kyse ihmisten välisistä ristiriidoista ja niitä tulee kaikille pareille. Vai paheneeko ne jotenkin avioliiton myötä. En itse sellaista ole kyllä huomannut, ihan samanlaista elämää tässä eletään ja riidellään ihan samoista asioista kuin aikanaan avoliitossa. 

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:20"]

Periaatteesta. En usko sitoutumiseen, enkä anna lupauksia joita en ehkä pysty pitämään. Minä haluan elää vapaana, ja antaa miehenikin olla vapaa. Kumpikin saa lähteä koska tahansa, ilman että siitä täytyy tehdä draamaa kuten avioero yleensä on. 14 vuotta kyllä ollaan oltu jo yhdessä, vaikka kumpikaan ei usko sitoutumiseen emmekä todellakaan ikinä aikoisi tehdä esim. "työtä parisuhteen eteen" - jos sellaista työtä tarvittaisiin, toteaisimme että parempi olla yksin.

[/quote]

Lisään vielä että tähän elämäntapaamme kuuluu myös vapaaehtoinen lapsettomuus ja se ettemme ole koskaan hankkineet omistusasuntoa. Emme halua olla sidottuja yhtään mihinkään.

Itse olen 23-vuotias nuori äiti. Olen seurustellut nyt 4 vuotta tyttöni isän kanssa. Ei oo kiire, mennään sitten kun siltä tuntuu.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:36"]

Samaa olen ihmetellyt. Jos ei olla valmiita sitoutumaan omaan kumppaniin, miten kummassa voidaan sitoutua yhteisiin lapsiin? 

[/quote]

Kumppaniin on sitouduttu ikuisesti yhteisillä lapsilla. Avioliitosta voi aina lähteä, niin voi myös avoliitosta, joskin helpommin. Kun mukana on lapsia, ei toista vanhempaa voi koskaan pyyhkiä täysin pois. Minun mielestäni yhteiset lapset on suurempi sitoutuminen kuin avioliitto.

[/quote]

Niin minunkin mielestäni, ehdottomasti. Meillä ei vielä ole lapsia, mutta jos tulee niin todennäköisesti menemme siinä vaiheessa juridisista syistä naimisiin. Ilman avioehtoa. Lasten tekeminen kun tarkoittaa erityisesti naiselle sitä ikuista palloa jalkaan, jolloin on tasapuolista että sellainen tulee myös miehelle. Jos tämä ei miehelleni kävisi, en suostuisi tekemään lapsiakaan. (Tosin kaikissa suhteissa edes avioliitto ei sido nimenomaan miesosapuolta suhteeseen samalla tavalla - meillä sitoo, siitä syystä että mies on paljon varakkaampi kuin minä.)

t. 26

Sen turhempia selityksiä niin raha.
Ei vain ole "varaa" mennä naimisiin. Haluan isot häät, maistraatti ei tule kuuloonkaan. Lainaa en häihin ota (asuntolaina riittää vallan hyvin)

Ja toisaalta, miksi sitä naimisiin menemään, meidän tyttö perii kuitenkin kaiken, mitä nyt tapahtuukaan.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:47"]

Naiset aina väittää etteivät halua naimisiin mutta todellisuudessa näissä tilanteissa miehet on niitä jotka ei vaan halua naimisiin. Miehet haluaa että nainen ja lapset on helposti kipattavissa pois elämästä, jos sattuu niin haluamaan ja löytää nuoren ja nätimmän naisen.

[/quote]

Selitä tämä juttu! Miten ihan käytännön tasolla avopuoliso ja avoliitossa syntyneet lapset on jotenkin helpompi "kipata" pois elämästä. Näin usein täällä sanotaan, mutta käytönnön tason tietoa ei kukaan ole tarjonnut.

(Ja henkilökohtaisuuksiin ei tarvitse nyt mennä, olen itse naimisissa.)

[/quote]

Avoliitossa riittää että ei yhtenä päivänä enää tule töistä vanhaan kotiinsa, vaan menee uuteen, se on siinä. Avioliitossa on rutiinit sille miten se päätetään ja miten omaisuus jaetaan jne.

[/quote]

Pakkohan se omaisuus on avoliitossakin jakaa. Harva asuu vuosia avoliitossa niin etteikö siinä ehtis tulla yhtä ja toista yhteistä omaisuutta. Ja pakko on hoitaa lasten asiat ym. Vai väitätkö että avoliittolaiset tosiaan vaan jättää kaiken (jopa oman omaisuutensa) ja toinen muuttaa yks päivä uuteen asuntoon. Ei tapaa lapsia, ei tee sopimuksia jne. Juu, näinhän se tosiaan käy :)

42/43 lisää
10 vuotta jo yhdessä oltu.

Tunnustan 39 vanhat pelkoni, että joudun pettymään, ettei rakkaus kestä, en sido toista ihmistä koska mitä sitten jos hän ei minua enää halua. Miten muka voisin huolehtia pienestä lapsesta, millainen äiti olisin, entä jos jään yksin lapsen kanssa, selviääkö talolainoista. Minun ajatusteni takana oli epävarmuutta miten elämä menee.

Sitten kun menetin lähes kaiken minulle tärkeän niin lakkasin pelkäämästä mihin elämä vie. Olin rohkea, rakastuin tosissani, olen naimisissa. Katsotaan mitä sitten tapahtuu, mihin elämä vie mutta hetkeäkään en enää pelkää sitoutua täysin siihen mitä rakastan. Syteen tai saveen, rakastan ja sitoudun. Tahdon!

- Avioliitto tuntuu mielestäni jotenkin niin vanhanaikaiselta instituutiolta ja "pakotetulta tavalta". Vastustan.
- Jos menisimme naimisiin, tekisimme sen mahdollisimman yksinkertaisella tavalla. Ei mitään imeliä rakkausjuhlia, yök.
- En halua vastaanottaa häälahjoja, se on kiusallista. Ostamme itse ne mitä tarvitsemme.
- Olemme sitoutuneet toisiimme ilman avioliittoa. Ei siihen sormuksia tarvita.

Turhaa rahanmenoa ja stressiä. Inhoan olla huomion keskipisteenä. En halua tehdä numeroa parisuhteestani, se ei kuulu muille. En keksi yhtään hyvää syytä miksi mennä naimisiin, nykyinen tilanne on juuri täydellinen.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:38"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:00"]

Koska en usko avioliittoon. Yli puolet avioliitoista päätyy eroon. Ja vaikka rakastan avopuolisoani, en halua sitoutua keneenkään loppuelämäkseni ja tehdä mahdollisesta erosta vieläkin vaikeampaa kuin se on (paperisotkua ja nimenmuutoksia yms). Mulle avioliitto ei vaan suoraan sanottuna merkitse yhtään mitään, se on pelkkä paperi vaan. Moni luulee, että kun mennään naimisiin, kaikki on niin ruusuista ja ollaan ikuisesti yhdessä, mutta todellisuus voikin olla jotain muuta. Olen siis myös tavannut ihmisiä, jotka kyllästyvät parisuhteeseensa aivan totaalisesti naimisiinmenon jälkeen.

[/quote]

Avioliitosta n. 43% päättyy eroon, ei siis yli puolet. Avoliitoista sen sijaan eroon päätyy yli puolet. Eli siinä mielessä teidän vouhkaamisenne siitä ettette usko avioliittoon on vähän huvittava. Ne kun kuitenkin kestävät todennäköisemmin kuin avoliitot, joihin ilmeisesti kuitenkin uskotte. Uskotte siis parisuhdemuotoon joka selkeästi on eroalttiimpi kuin avioliitto. No, uskon asiat on uskon asioita. Enkä mä oikein ymmärrä että miksi sä eroaisit puolisostasi vain siksi että olette aviossa? Kai sä eroasit puolisostasi myös silloin kun olisitte avoliitossa. Ei kai se parisuhdemuoto sitä eroa aiheuta, yleensä erossa on kyse ihmisten välisistä ristiriidoista ja niitä tulee kaikille pareille. Vai paheneeko ne jotenkin avioliiton myötä. En itse sellaista ole kyllä huomannut, ihan samanlaista elämää tässä eletään ja riidellään ihan samoista asioista kuin aikanaan avoliitossa. 
[/quote]
juuri niin, mikään ei muutu...joten...

Ei noita erotilastoja kannata seurata ja varsinkaan käyttää tekosyynä avioliittoa miettiessä. Tilastoissa ei kerrota, kuinka monet elää surkeassa avioliitossa mutta eivät eroa. Ne eivät kerro, kuinka heppoisin syin osa menee naimisiin tai kuinka valmiita osapuolet ovat edes olleet sitoutumaan. Tilastot ovat vain kylmiä lukuja, jotka eivät huomioi perimmäisiä syitä tapahtuneelle.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 00:10"]

Ei noita erotilastoja kannata seurata ja varsinkaan käyttää tekosyynä avioliittoa miettiessä. Tilastoissa ei kerrota, kuinka monet elää surkeassa avioliitossa mutta eivät eroa. Ne eivät kerro, kuinka heppoisin syin osa menee naimisiin tai kuinka valmiita osapuolet ovat edes olleet sitoutumaan. Tilastot ovat vain kylmiä lukuja, jotka eivät huomioi perimmäisiä syitä tapahtuneelle.

[/quote]

Aivan. Avo- ja avioliittotilastoja ei kannata vertailla senkään vuoksi, että avoliitossa olevista osa (varmasti hyvin suurikin osa) ei edes halua sitoutumista ja ikuista liittoa, vaan tarkoitus on lähinnä tutustua toiseen ja katsoa mihin se johtaa, jos mihinkään. Lisäksi, miten tilastoidaan avoliitto, joka "päättyy" siihen että solmitaan avioliitto? Päättyneeksi vai ikuisesti jatkuvaksi, vai miten?

t. 26

En vaan yksinkertaisesti näe syytä naimisiinmenolle, vaikka avomiestäni rakastan enemmän kuin mitään ja lapsikin tulossa.

Tämä kysymys ihan oikeasti tuntuu minulle samalta kuin se että kysyttäisiin että "hei mikset sä nouse nyt ylös ja laske ääneen kymmeneen?" Miksi nousisin, en näe siinä erityistä hohtoa, vähän liian vaivalloistakin.

Avioliittoa en tietenkään mitenkään vastusta, tottakai muut menkööt naimisiin jos/kun he siitä iloa itselleen saavat.

Olemme niin laiskoja, ettemme saa aikaiseksi. Jos netissä vois vaan täyttää lomakkeen ja sillä selvä, niin sitten varmaan menisimmekin.

Yksinkertaisesti siksi, että mieheni sukulaiset ovat täysiä törppöjä ja haluan pitää heidät omilta sukulaisilta piilossa.

Voisin kuvitella kuinka häissämme appi piraisisi kovaa ja nauraa räkättäisi päälle. Tai alkaisi puhua pillusta/kyrvästä vitsejä ja taas kaksmielinen räkätys päälle. Ja tietysti kaikki nuo hänen sukulaiset räkättäisivät mukana muiden vieraiden ihmetellessä suu auki.

Juu ei ei ikinä.

Yksi asia tässä keskustelussa nyt ihmetyttää. Miksiköhän niillä homopareilla on niin hirveä hinku päästä naimisiin, vaikka näköjään avioliitto on täysin turhanpäiväinen valtion tapa sekaantua ihmisten parisuhteisiin?  :) Ohis