Ei tunnesidettä vauvaan
Hävettää kirjoittaa edes mutta ahdistaa taas niin kovasti. Mulla on 2kk vauva ja tuntuu etten edes pidä siitä. Se vaan huutaa ja kiemurtelee, neuvolasta sanoivat että ehkä koliikkia ja aika auttaa.
No alkaa vtuttamaan kun koko päivän kuuntelee samaa huutamista ja mikään ei auta. Mitään vuorovaikutusta ei pysty rakentamaan koska vauva ei osaa olla ikinä hyvällä tuulella vaan huutaa vaan silmät kiinni. Ei hymyile ja harvoin on hereillä hyvällä tuulella.
Ei myöskään nuku ei päivällä ei yöllä paitsi 10-30min pätkissä (no yöllä nukkuu 2x2h pätkän ja sitten loppuyön huutaa.
Tuntuu että vauva pilasi mun kivan elämän mikä meillä oli esikoisen (3v) kanssa. Nyt sekin sanoo ettei tykkää olla isoveli koska vauva vaan huutaa. Yritetään lukea kirjaa tai jutella tai leikkiä niin ei siitä tule mitään tän vauvan kanssa.
Esikoiseenkin mulla kehittyi rakkaudentunne sen ollessa ehkä 4kk, mutta vuorovaikutus ja tunneside meillä kuitenkin oli heti syntymästä. Nyt tuntuu että mut on nakitettu hoitamaan jotain ikävää vauvaa joka ei pidä musta enkä mä siitä. Hävettää että edes tunnen näin saati sanon ääneen. Yöt ja päiväunet menee kun yritän pitää vauvaa hiljaisena että esikoinen saisi nukkua. Nyt taas kiroilin vauvalle että ole vtu nyt hiljaa. Tuntuu niin pahalta ja syylliseltä olla näin huono.
Ja joo mies osallistuu kyllä koko sen ajan kun ei ole töissä ja hoitaa alkuyön että saan nukkua edes silloin, tosin yleensä en saa unta koska se vauva huutaa. Mies kuitenkin pitää vauvasta mikä on tietty tosi hyvä koska mä äitinä oon näin huono etten edes pidä siitä.
Kommentit (25)
Tunnesiteen ehtona ei pitäisi olla hyväntuulisuus. Sitä on myös myötätunto silloin, kun lapsella on paha olla.
Älä kuitenkaan syyllistä itseäsi. Olet uupunut ja neuvoton. Sano miehelle, ettet jaksa enää, ja haette apua.
Mitenkäs nämä vauvahieronnat tms.? Olen kuullut, että joku tällainen on saanut vauvan itkun helpottamaan. Sinuna ainakin googlaisin kokemuksia, minkåtyyppisiin asioihin siitä on saatu apua. Nuo allergiat tms kokeilisin myös.
Kehittyvän sisaruuden takia on tärkeää, että et moiti vauvaa isolle veljelle. Kerrot vaikka, että jotkut vauvat itkevät tosi paljon ja että syytä on tosi vaikea tietää, kun vauva ei osaa itse näyttää tai sanoa. Ja että se on silti teidän perheen oma pikkuinen, joka kyllä kasvaa ja asiat muuttuvat. Kylläpä ne kolmivuotiaat usein antavat vauvoista kommentteja, vaikka vauva ei kovin itkuinen olisikaan. Vauva tulee ison sisaruksen reviirille ja vie osan etuoikeuksista, vaikka olisi kuinka hymyileväinen. Vanhempien tehtävä on tukea sisaruussuhdetta, ei arvostella toista. Voi toki sanoa, että ymmärrät, ettei itkun kuuntelu tunnu kivalta sinustakaan, mutta nyt ette isin kanssa tiedä, miksi vauva itkee.
Hienoa, että olet pystynyt myöntämään asian itsellesi ja nyt tänne palstalle! Se on ensimmäinen askel kohti apua ja hyvävointisuutta.
Ota asia yhtä neutraalisti neuvolassa puheeksi. Et ole ainoa, jonka vauva tarvitsee hieman enemmän kuin jaksaisit antaa. Tuohon on paljon apua tarjolla, esim. perhetyöntekijä teille kotiin olemaan vauvan kanssa niin, että sinä voit tehdä jotain ihan muuta. Mielialasi ja muut voimavarasi kartoitetaan myös.
Meillä oli sama tilanne noin 2kk ikäisen kanssa, ja syyksi paljastuivat vatsavaivat. Meillä kävi kotona vyöhyketerapeutti hieromassa vauvaa aina tunnin kerrallaan pari kertaa viikossa n. kuukauden ajan, ja tämä helpotti jonkin verran. Itsekin opin katselemalla vähitellen hieromaan vauvan jalkapohjia, joka toimi ensiapuna myös niissä hetkissä, kun ammattilaista ei ollut paikalla. Vauvahierontaan luulisi löytyvän jonkinlaisia ohjeita myös netistä.
Tsemppiä Ap!
Oletteko käyttäneet vauvaa lääkärissä? Ei tuollainen jatkuva huuto ja kiemurtelu ole normaalia. Voi olla refluksia, allergiaa tms.
Vauvaparka, hänellä on paha olo, ei muuten huutaisi.
Rankkaa se on, meillä oli tyytyväinen vain rintarepussa, joten siinä sitten kannettiin tuntikausia ja vaihdettiin vuoroa. Meni aikanaan ohi.