Rehtori koulukiusaamisesta lehdessä: ei haeta suullisia vaan sovittelua. Ei voi mennä noin!

Koulukiusaaminen on vaan aika hankala juttu, etenkin silloin kun ei ole tapahtunut mitään, mistä jäisi jälkiä tai kukaan ulkopuolinen ei ole nähnyt, tai että silminnäkijät (muut oppilaat jotka alkavat pelätä joutuvansa itse kiusatuksi) eivät halua sanoa mitään asiasta. Siinö on vaikea hakea syyllisiä, kun ei tiedetä mitä edes on tapahtunut. Ja olenpa sitäkin kerran havainnut että uhri ilmeisesti koki mielipide-erot kiusaamisena, ja koki että kaikki ovat häntä vastaan. Mitään fyysistä tai nimittelyä ei siis uhrinkaan mukaan ollut tapahtunut. Eli tilanteet ovat moninaisia, ja niihin on useimmiten todella vaikea puuttua, ja silloin ainoa keino taitaa olla sovittelu - että haetaan yhteisymmärrystä toimimisern yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kommenttihan lähti alta aikayksikön (ja niin muuten lähtee kohta ketjukin). Eli yritetääs uudestaan:

Vierailija kirjoitti:

Yksi simppeli keino tilanteeseen olisi se, että koulut olisivat lapsen kokoisia.

Ei näitä 1000 - 1300 jättikolosseja, joissa kaikki aikuisetkin on sitten väliaikaisia, eikä edes talkkaria ole enää.

Espoohan lakkauttaa pieniä kouluyksiköitä ja sulauttaa niitä suurempiin taloudellisista syistä, vaikka esim. Nuuksion koulu "mukaan pieni kouluyhteisö ja tutut aikuiset tukevat lasten osallisuutta, kasvua ja kehitystä. Asukastilaisuudessa tuotiin esiin, että koulu on ollut kyläläisten kokoontumispaikka".

Mutta älkää olko huolissanne! Nimittäin: "Suurempia kouluja puoltaa ohjelman mukaan se, että oppilaat ohjautuvat kouluihin laajemmalta alueelta. Se vähentää alueiden eriytymistä. Suuremmissa yksiköissä myös valinnaisainetarjonta on monipuolisempi."

Linkki: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008601106.html

Mitäpä sitä ei tekisikään eriarvoisuuden estämiseksi? Viis siitä, että kolossikouluissa lapset voivat huonosti ja saavat turpaan, kunhan vain eriarvoisuus vähenee. 😌

Helsingissä on ihan samanlaista. Jättikoulut.

Mutta samaa tekee muutkin kunnat. Mm. Lohja haluaa keskittää kaikki koulut jättimäisiksi, vaikka kunta on laajaa maaseutua suurimmaksi osaksi ja vanhemmat nimenomaan muuttaneet osa sinne kyläkoulujen takia.

Kuinka watun tyhmä voi joku lohjalainen kunnallispoliitikkokin olla? Valtaosa työssäkäyvistä suomalaisista vahemmista haluaa lapsensa riittävän pieneen kouluun. Koronan mahdollistaman etäilyn myötä nyt yhä useammalla olisi siihen jopa teoreettinen mahdollisuus, mutta no can do jos jotkut tusinaurpot menevät torpedoimaan sen painavimman syyn edes muuttaa uudelle paikkakunnalle.

Ei kai tässä auta muu kuin muuttaa jonnekin Pelkosenniemelle, jossa on tasan yksi alakoulu. Ei j-----ta sentään.

Niinpä. Me ollaan mökkilohjalaisia, seurattu tuota hölmöyttä nyt aitiopaikalta vuosikaudet, eikä siinä ole mitään järkeä.

Ja nyt siellä sitten itketään kun Lohjalla on nuoriso levotonta ja pahoinvoipaa ja huumeongelma rehottaa.

70-luvulla opettaja nosti räyhääjän rinnuksista seinälle ja siitä koitunut sitten sen enempää siihen aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen on vaan aika hankala juttu, etenkin silloin kun ei ole tapahtunut mitään, mistä jäisi jälkiä tai kukaan ulkopuolinen ei ole nähnyt, tai että silminnäkijät (muut oppilaat jotka alkavat pelätä joutuvansa itse kiusatuksi) eivät halua sanoa mitään asiasta. Siinö on vaikea hakea syyllisiä, kun ei tiedetä mitä edes on tapahtunut. Ja olenpa sitäkin kerran havainnut että uhri ilmeisesti koki mielipide-erot kiusaamisena, ja koki että kaikki ovat häntä vastaan. Mitään fyysistä tai nimittelyä ei siis uhrinkaan mukaan ollut tapahtunut. Eli tilanteet ovat moninaisia, ja niihin on useimmiten todella vaikea puuttua, ja silloin ainoa keino taitaa olla sovittelu - että haetaan yhteisymmärrystä toimimisern yhdessä.

Jostain kummallisesta syystä opettajat ovat usein haluttomia "havaitsemaan" kiusaamista.

Mun lapsen luokalla oli poikajengi joka kiusasi kahta ns lukutoukkatyyppistä poikaa. Opettaja kiisti asian jatkuvasti. Lässytti juuri jotain tällaista vuorovaikuttamisesta jne.

Kävin sitten kerran hakemassa oman lapseni (ei liity mitenkään koko kuvioon) hammaslääkäriin sieltä koululta ja jäin naulakoille juttelemaan hetkeksi opettajan kanssa. Siinä meidän silmiemme alla tämä poikajengi kävi uhrinsa kimppuun, töni, nimitteli ja lopulta varasti repun.

Opettaja "ei nähnyt" mitään. Minä menin sinne sitten väliin, koska eihän sitä siihen voinut jättää. 

Ja lampaat vaan katselee sivusta ja sanoo mää!

Korkeintaan jurputtavat jollekin keskustelupalstalle.

Surullista.

"70-luvulla opettaja nosti räyhääjän rinnuksista seinälle..."

Tuskin silloinkaan esim. pienikokoiset naisopet moista tekivät... No, ajat ovat muuttuneet, eikä väkivaltaa enää auktoriteettiasemassa oleviltakaan suvaita.

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaksi tulee tapahtumaan näin:

1. Spämmi ketju täyteen epäolennaisuuksia.

2. Hakkaa ilmiantonappulaa apinan raivolla.

3. ??????

4. Profit! "Hakemaasi sivua ei voida näyttää"

Pieni tarkennus, kohta 1a: Shadowbannaa ketju etusivulta!

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja on myös lapsi ja koulun oppilas, ja häntä tulee kasvattaa kunnolliseksi yhteiskunnan kansalaiseksi. Palstan ehdottama lynkkaaminen tuskin palvelee tätä tarkoitusta.

Kyllä lapsen silti pitäisi saada kuulla olevansa ”syyllinen” = hän on se, joka teki väärin. Oma lapseni on ollut keskustelussa, jossa kaikki kolme lasta keksivät toisistaan vain mukavaa sanottavaa. Se väärin tehnyt ei muuttanut tämän jälkeen käytöstään. Äitinsä ei uskonut, miten hänen lapsensa käyttäytyy, joten kotonakin hänestä tehtiin vain uhri. Nykyään tuolla kiusaajalla ei ole kavereita. Oma lapseni on eri luokalla, samoin tuo kolmas. Ei kiusaajalle kukaan antanut eväitä muiden kanssa toimimiseen.

"Opettaja "ei nähnyt" mitään."

Valitettavan usein kuulee tämän väitteen. Tuntuu oudolta, ettei puuttuisi, KUN vattu vieköön näkee moisen hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan usein sovittelu menee niin, että kiusaaja kertoo ettei mitään kiusaamista ole tapahtunut.

Kaikki käännetään väärinymmärrykseksi ja kiusatun ylireagoinniksi. Sen jälkeen tilanne vaan pahenee.

Ja menee samalla tavalla työelämässäkin. Työpaikkakiusaamiskeskustelussa kiusaaja kertoi, ettei ole kiusannut ja keskustelu päätyi siihen, että kuulemma molempien täytyy oppia katsomaan peiliin ja reflektoida omaa tekemistä. Ja että kuulemma kuulosti siltä, että olin ylireagoinut. Olin aivan äimänä, kiusaaja on ihan todistettavasti syrjinyt minua töissä, vitsailee terveydentilaani liittyvällä asialla muiden kuullen, jättää minut jatkuvasti "vahingossa" kutsumatta tärkeisiin palavereihin ja siten pakottaa minut tulemaan niihin ilman valmistautumista mahdollisesti nolaamaan itseni.

Ei mitään seurausta hänelle, vaikka minulla oli ihan mustaa valkoisella ja työkavereita tukemassa kertomaani.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen on vaan aika hankala juttu, etenkin silloin kun ei ole tapahtunut mitään, mistä jäisi jälkiä tai kukaan ulkopuolinen ei ole nähnyt, tai että silminnäkijät (muut oppilaat jotka alkavat pelätä joutuvansa itse kiusatuksi) eivät halua sanoa mitään asiasta. Siinö on vaikea hakea syyllisiä, kun ei tiedetä mitä edes on tapahtunut. Ja olenpa sitäkin kerran havainnut että uhri ilmeisesti koki mielipide-erot kiusaamisena, ja koki että kaikki ovat häntä vastaan. Mitään fyysistä tai nimittelyä ei siis uhrinkaan mukaan ollut tapahtunut. Eli tilanteet ovat moninaisia, ja niihin on useimmiten todella vaikea puuttua, ja silloin ainoa keino taitaa olla sovittelu - että haetaan yhteisymmärrystä toimimisern yhdessä.

Kiusaajalla/kiusaajilla on meillä vapaat kädet ja vahvat oikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minun lapseeni kosketaan fyysisesti niin en keskustele koulun kanssa vaan teen suoraan rikosilmoituksen, siinä on hyvätuloiselle perheellekin purtavaa, voi joutua myymään kodin oikeudenkäynti maksuihin. Työttömänä vanhempana saan ilmaisen asianajajan. Jos omistaa jotain ja on töissä niin se onkin vastapuolelle vähän hankalampi juttu, voi mennä perheeltä omistusasunto.

Ja lisäksi tuo lapsi joutuu aikuisena muuttamaan pois kotikaupungistaan, jos saa työpaikan aikuisena niin menen kertomaan työnantajalle, että on ollut väkivaltainen ja tehty rikosilmoitus.

Työpaikoista on kova kilpailu nykypäivänä.

Rehellisesti sanottuna nuo työnantajille ihmisten asioita kertomaan menevät ihmiset ovat ihan oksettavaa sakkia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan usein sovittelu menee niin, että kiusaaja kertoo ettei mitään kiusaamista ole tapahtunut.

Kaikki käännetään väärinymmärrykseksi ja kiusatun ylireagoinniksi. Sen jälkeen tilanne vaan pahenee.

Näin se on. Tämäkin asia on nykyisin vähän paremmin tunnistettu ja sille on oma termikin, "gaslightning" (suomeksi olen kuullut käytettävän ilmaisua "sumutus"). Asiaan puuttuminen on tietysti edelleen vaikeaa, mutta on hyvä, että se ainakin tunnetaan ja siitä puhutaan enemmän.

Itsekin kärsin tällaisesta etenkin yläasteella ja lukiossa, jolloin kiusaajat osasivat olla hienovaraisempia. Lukiossa jopa eräs asiaan puuttunut opettaja syyllisti minua sanomalla suunnilleen: "Kysyin pojilta, että ovatko he tosiaan kiusanneet sinua ja he sanoivat, että eivät ole. Olisikohan siis vain niin, että olet liian herkkänahkainen. Kaikki taitaa olla vain omassa päässäsi."

Niin. Meneehän se poliisikin aina ekana kysymään epäillyltä, että "No, onkos tullut tehtyä hölmöilyjä? Ai ei vai? Ei siinä sitten mitään, päivänjatkoja!"

Sairas ajatusmaailma! Sama kun parisuhdeväkivallassa puhuttas noin. Kyse on aina vallasta ja kontrollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja on myös lapsi ja koulun oppilas, ja häntä tulee kasvattaa kunnolliseksi yhteiskunnan kansalaiseksi. Palstan ehdottama lynkkaaminen tuskin palvelee tätä tarkoitusta.

Kyllä lapsen silti pitäisi saada kuulla olevansa ”syyllinen” = hän on se, joka teki väärin. Oma lapseni on ollut keskustelussa, jossa kaikki kolme lasta keksivät toisistaan vain mukavaa sanottavaa. Se väärin tehnyt ei muuttanut tämän jälkeen käytöstään. Äitinsä ei uskonut, miten hänen lapsensa käyttäytyy, joten kotonakin hänestä tehtiin vain uhri. Nykyään tuolla kiusaajalla ei ole kavereita. Oma lapseni on eri luokalla, samoin tuo kolmas. Ei kiusaajalle kukaan antanut eväitä muiden kanssa toimimiseen.

Tuohan on jo lapsen kehityspsykologisesta näkökulmasta ihan perseellään. Meillä kotona on harjoitettu töppäilyjen suhteen kuta kuinkin tällaista tikapuuta (siis "syyllisen" näkökulmasta):

1. Minä tein väärin. Tekoni oli väärin.

2. Tekoni johtui siitä, että...

3. En ole ihmisenä huono enkä vääränlainen, mutta tekoani ei silti voida hyväksyä. Tekoni ja persoonani ovat kaksi erillistä asiaa.

4. Pyydän anteeksi ja pidän huolen siitä, että tekoni ei toistu.

Ja huom! Myös aikuiset noudattavat samaa tikapuuta, ja vilpitön anteeksipyyntö tulee hyväksyä. Todellinen anteeksipyyntöhän on lopulta muuttunut käytös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ihme pakkomielle sovitella ja vielä niin, että kiusatun pitää tulla toimeen kaikkien kanssa, myös kiusaajan.

Oma poikani joutui jopa tekemään paritehtävää kiusaajansa kanssa. Senhän tietää miten hienosti sekin meni.

Meillä tehdään fyysisestä kiusaamisesta suoraan rikosilmoitus ja se tulee koululle myös yllätyksenä

Rehtori soitti minulle vaatien rikosilmoituksen poistamista. Sitä ennen hän ei edes vaivautunut ilmoittamaan, mitä lapselleni oli koulussa tapahtunut, koska kyse oli yksilönsuojasta: rehtori ei voi kertoa vanhemmille mitään muiden lasten tekemisistä, ei edess väkivallasta. Se on kuulemma laitonta enkä minä vanhempana ole oikeutettu tekemään rikosilmoitusta, koska en ollut paikalla ja koska koulu hoitaa kiusaamiset. MInä totesin, että kyseessä ei ole kiusaaminen, kyseessä on pahoinpitely.[/quote

Koulu ei voi vaatia vanhempaa olemaan tekemättä mitään. Vanhempi "saa" tehdä vaikka 200 rikosilmoitusta, jos niikseen tulee.

Kuten Koskelasta opimme, niin rikosilmoituksia olisi pitänyt tehdä jo hyvin, hyvin varhaisessa vaiheessa, ja mielellään useampi.

Ihanaa kun joku hullu asuntolainajankkaaja on pesiytynyt tähän ketjuun. Mukavaa lukea samaa hullua viestiä kerta toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Joku ihme pakkomielle sovitella ja vielä niin, että kiusatun pitää tulla toimeen kaikkien kanssa, myös kiusaajan.

Oma poikani joutui jopa tekemään paritehtävää kiusaajansa kanssa. Senhän tietää miten hienosti sekin meni.

Minun kilttiä tyttöä istutettiin jatkuvasti luokan häirikköpojan viereen apuopettajaksi.

Toisen pahoinpitelyn jälkeen meistä tuli täysin pidäkkeettömiä koulushoppailijoita, ja sillä tiellä olemme edelleen. Olkoonkin että "eliittikoulussa" (jollaisia Suomessa ei oikeasti edes ole) on omat ongelmansa, niin fyysistä väkivaltaa ei. Rima on tosiaan matalalla, mutta minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minun lapseeni kosketaan fyysisesti niin en keskustele koulun kanssa vaan teen suoraan rikosilmoituksen, siinä on hyvätuloiselle perheellekin purtavaa, voi joutua myymään kodin oikeudenkäynti maksuihin. Työttömänä vanhempana saan ilmaisen asianajajan. Jos omistaa jotain ja on töissä niin se onkin vastapuolelle vähän hankalampi juttu, voi mennä perheeltä omistusasunto.

Ja lisäksi tuo lapsi joutuu aikuisena muuttamaan pois kotikaupungistaan, jos saa työpaikan aikuisena niin menen kertomaan työnantajalle, että on ollut väkivaltainen ja tehty rikosilmoitus.

Työpaikoista on kova kilpailu nykypäivänä.

Eikö ihminen saa toista mahdollisuutta? Lapsena tehdyistä virheustäkin pitää lähteä kostamaan? Itse et ole yhtään parempi ihminen kuin kiusaajakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ihme pakkomielle sovitella ja vielä niin, että kiusatun pitää tulla toimeen kaikkien kanssa, myös kiusaajan.

Oma poikani joutui jopa tekemään paritehtävää kiusaajansa kanssa. Senhän tietää miten hienosti sekin meni.

Meillä tehdään fyysisestä kiusaamisesta suoraan rikosilmoitus ja se tulee koululle myös yllätyksenä

Rehtori soitti minulle vaatien rikosilmoituksen poistamista. Sitä ennen hän ei edes vaivautunut ilmoittamaan, mitä lapselleni oli koulussa tapahtunut, koska kyse oli yksilönsuojasta: rehtori ei voi kertoa vanhemmille mitään muiden lasten tekemisistä, ei edess väkivallasta. Se on kuulemma laitonta enkä minä vanhempana ole oikeutettu tekemään rikosilmoitusta, koska en ollut paikalla ja koska koulu hoitaa kiusaamiset. MInä totesin, että kyseessä ei ole kiusaaminen, kyseessä on pahoinpitely.[/quote

Koulu ei voi vaatia vanhempaa olemaan tekemättä mitään. Vanhempi "saa" tehdä vaikka 200 rikosilmoitusta, jos niikseen tulee.

Kuten Koskelasta opimme, niin rikosilmoituksia olisi pitänyt tehdä jo hyvin, hyvin varhaisessa vaiheessa, ja mielellään useampi.

No, rehtorihan voi ja saa aivan vapaasti vaatia rikosilmoituksen poistamista. Ei se vaatiminen kiellettyä ole. Toki sille vaatimukselle ei ole mikään pakko eikä tietysti kannatakaan tehdä yhtään mitään vaan voi todeta, että siinäpähän ihan vapaasti vaadit, ei tule tapahtumaan. Kyllä sinä oikeutettu tekemään sen rikosilmoituksen olet. Ja pahoinpitely on aihe, josta pitääkin tehdä rikosilmoitus. Monessa  tapauksessa tosiaan asiat olisivat luultavasti päättyneet paljon onnellisemmin, jos varhaisessa vaiheessa väkivallasta olisi tehty rikosilmoitus.