Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö oma vauva?
21.06.2015 |
Onko sinulla mennyt hermot omaan vauvaasi? Onko normaalia ärsyyntyä omaan lapseensa?
Rakastan häntä todella paljon ja hän on maailman söpöin ja ihanin. Mutta välillä se jatkuva vinkuna ja käninä... mikään ei riitä eikä tee tyytyväiseksi. Joskus olisi kiva nukkuakin. Haluaisin pystyä nauttimaan enemmän vauvan seurasta. Haluaisin olla pari vuotta kotona mutta en taida pystyä :( onko kaikilla näitä fiiliksiä vai olenko vain jotenkin puutteellinen äiti?
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:40"]On tietysti mennyt hermot ja useinkin. Ei sillä ole mitään väliä jos hermot menee - sillä on väliä miten sää reagoit siihen omien hermojen menemiseen.
[/quote]
No hillitsen itseni ja yritän olla kiva äiti. Lapsi vaan hermostuu lisää jos minä hermostun. En koe mitään raivoa tai vihaa. Tympäisee vaan se jatkuva vaatiminen. Pohjimmiltaan en juurikaan nauti isosta osasta aikaa vauvan kanssa. Häntä pitää viihdyttää jatkuvasti jos ollaan kotona. Enkä jaksa joka päivä kyläilläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä joskus menee hermot, ei sille mitään voi.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:49"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:40"]On tietysti mennyt hermot ja useinkin. Ei sillä ole mitään väliä jos hermot menee - sillä on väliä miten sää reagoit siihen omien hermojen menemiseen.
[/quote]
No hillitsen itseni ja yritän olla kiva äiti. Lapsi vaan hermostuu lisää jos minä hermostun. En koe mitään raivoa tai vihaa. Tympäisee vaan se jatkuva vaatiminen. Pohjimmiltaan en juurikaan nauti isosta osasta aikaa vauvan kanssa. Häntä pitää viihdyttää jatkuvasti jos ollaan kotona. Enkä jaksa joka päivä kyläilläkään.
[/quote]
Vauva lukee äitiä kuin ilmanpuntari. Ja tavallaan peilaa ja vahvistaa äidin tunnetilaa. Kun hermostut, vauva hermostuu, hermostut lisää ja vauva hermostuu lisää. Kun rauhoitut, vauva rauhoittuu. Näin ainakin omien kanssa..
Ite oon tehny niin, että oon alkanu eka jutella ja sit vasta muuta.. Aika pienestä ovat oppineet, että juttelun jälkeen vastaan muutoinkin ja ovat jo pelkän äänen kuullessaan rauhoittuneet.
Mutta onhan se kyllä niin, että se kaikkein rakkain on kaikkein raivostuttavinkin...
Olisi kiva jos olisi vaikka kolme kotiäitiä jotka voisi vuorotella :D en raaskisi hoitoonkaan heti laittaa. Eikä miehellä ole mahdollisuutta jäädä kotiin.
Vauvaan ei mennyt ikinä mutta taaperoon sitäkin useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin normaalia, että vaikka kuinka rakastat omaa lasta, niin välillä menee hermot. Itse olen uskaltanut myöntää sen, että se ensimmäinen vuosi ei todellakaan ole itselle mitään ihanaa aikaa. Omat lapset ovat 3- ja 6-vuotiaat. Voi kuinka ne lapset on ihania nyt. Vaikka itsellä ollut helpot vauvat, niin siltikään se vauva-aika ei ole minua varten
Minulla on tosi seurallinen ja aktiivinen 4 kk vauva. Hän ei missään tapauksessa ole erityisen hankala tms. En varmaan vaan ole tottunut olemaan toisen orja ympäri vuorokauden... ystäväni näyttävät osaavan viihdyttää lapsiaan paremmin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:18"]Minulla on tosi seurallinen ja aktiivinen 4 kk vauva. Hän ei missään tapauksessa ole erityisen hankala tms. En varmaan vaan ole tottunut olemaan toisen orja ympäri vuorokauden... ystäväni näyttävät osaavan viihdyttää lapsiaan paremmin. Ap
Älä viihdytä, vaan ota vain mukaan omiin juttuihisi! Laita kantoliinaan, kun haluat järjestellä kotona tavaroita, istuta sitterissä suihkun eteen, jos nukahtaa syliin, anna nukkua samalla kun juot kupin kahvia ja luet lehden. Mene jonnekin ulos, vaikka kauppakeskukseen ihmisten ilmoille ja anna vauvan katsella ja ihmetellä ihmisvilinää. Eihän sitä nyt kukaan jaksa mitään helistimiä heiluttaa koko päivä 4kk vanhalle!
[/quote]
Kyllä meni monestikin hermot vauvavuonna ja vähintään yhtä monesti näyttää menevän tänä toisenakin vuonna - liekö rauhoittuvan kolmannellekaan ;)
Mutta kärsivällisyyttä se kasvattaa. Hermot menee siten, että lasken päässäni sataan ja kiroan mielessäni vittusaatanat ja keskityn hengittämään syvään, käyn parvekkeella tai vessassa. Ja sitten taas rauhoitun.
Sallin sen itselleni, koska olen ihminen ja minulla on tunteet, en ole mikään superolento joka voi kytkeä hermostumisen pois - mutta voin hillitä itseäni ja reagoida hermostumiseenkin suht rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:18"]Minulla on tosi seurallinen ja aktiivinen 4 kk vauva. Hän ei missään tapauksessa ole erityisen hankala tms. En varmaan vaan ole tottunut olemaan toisen orja ympäri vuorokauden... ystäväni näyttävät osaavan viihdyttää lapsiaan paremmin. Ap
Älä viihdytä, vaan ota vain mukaan omiin juttuihisi! Laita kantoliinaan, kun haluat järjestellä kotona tavaroita, istuta sitterissä suihkun eteen, jos nukahtaa syliin, anna nukkua samalla kun juot kupin kahvia ja luet lehden. Mene jonnekin ulos, vaikka kauppakeskukseen ihmisten ilmoille ja anna vauvan katsella ja ihmetellä ihmisvilinää. Eihän sitä nyt kukaan jaksa mitään helistimiä heiluttaa koko päivä 4kk vanhalle!
[/quote]
[/quote]
Ei se enää viihdy kantoliinassa, sitterissä tai kaukalossa ei ole koskaan suostunut olemaan. Selällään ei pysy ollenkaan ja mahallaan ei jaksa olla. Vaunuihin kun laittaa niin nukahtaa aina. Hankalaa sen kanssa katsella ihmisiä :D tuntuu että sitä on pakko viihdyttää tai vaihtoehtoisesti olla jossain kylässä. Ap
Nyt jos tulisi hyvät ilmat niin pakkaa eväät ja kahvi mukaan, vauva vaunuihin päikkäreille ja viltin kanssa puistoon tai pihalle ja vielä joku hyvä lehti mukaan.
Muistan että ekana kesänä vauvan kanssa siinä iltapäivään mennessä tuntui että pakko päästä ulos kämpästä tai hermot menee, varsinkin jos yöunet jäi vähiin. Puistoreissu virkisti ja auttoi jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvaan ei mennyt mutta appajee 1v uhma päällä siihen menee järki :)
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:46"]Nyt jos tulisi hyvät ilmat niin pakkaa eväät ja kahvi mukaan, vauva vaunuihin päikkäreille ja viltin kanssa puistoon tai pihalle ja vielä joku hyvä lehti mukaan.
Muistan että ekana kesänä vauvan kanssa siinä iltapäivään mennessä tuntui että pakko päästä ulos kämpästä tai hermot menee, varsinkin jos yöunet jäi vähiin. Puistoreissu virkisti ja auttoi jaksamaan.
[/quote]
Juu kyllä me käydään ulkona joka päivä lenkillä. Mutta kun vauva nukkuu silloin ja on pirteä kun ollaan kotona. Haluaisin että se menisi toisin päin :D ehkä pitäisi vaihtaa lenkkeily picnic rentoiluun :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni aktiiviseen ja vaativaan vauvaan hermot 100x päivässä. Kävin toisessa huoneessa kiroilemassa ja palasin takaisin tyyntyneenä. Nyt tämä vauva on jo 4v ja edelleen yhtä vaativa. Inttää vastaan, kitisee ja vänisee. Hermot menee edelleen, nyt vaan on helpompi tulkita lasta kun lapsi ei vain huuda kuin päätä leikattais vaan osaa jo kertoa tunteistaan ja minä osaan myös lukea milloin päivä alkaa menemään liian rasittavaksi ja pystyn myös suunnittelemaan toimintaa paremmin sen mukaan. Kyllä kaikkeen tottuu. :)
Joo kyllä se vauva-aika oli/on hirveää. Minä oon kotiäiti ja tahdon sellaisena pysyäkin, mutta onneksi tämä toinen vauva on meille viimeinen.
Hirveää on myös taaperon/uhmaikäisen kanssa usein, mutta sen kanssa sentään saa niitä onnistumisen tunteita välillä. Vauva vaan on.
Neljä vauvaa meillä ollut. Joku enempi vaativa ja joku tyytyväisempi. Ekaan meni joskus hermot,kun sen kanssa olin yksin päivät. Toinen tuli aika pienellä ikäerolla,ja toka viihtyi hyvin sitterissä isoveljen leikkejä seuraten. Kolmas syntyi niin että isommat oli 4 ja 5,ja silloin niistä oli itellekil jo juttuseuraa. Päivät oli niin täynnä touhua että vauva kulki menossa mukana eikä siihen ehtinyt hermostumaan. Neljäs ja vika on nyt jo 2v ja koko perheen lellikki. Siihen ei voi hermostua eikä ole koskaan voinut,se on niin kertakaikkisen viaton ja ihana. Esiteininin myrskyt laantuu pikkuveljen tullessa syliin ja pikkuveli saa aina siltä pysyt ja halit vaikka äiti saisikin huudot.
Kauhee määrä kirjoitusvirheitä äskeisessä vuodatuksessa kun tällä luurilla silmät ristissä kirjotan...
T. 18
On tietysti mennyt hermot ja useinkin. Ei sillä ole mitään väliä jos hermot menee - sillä on väliä miten sää reagoit siihen omien hermojen menemiseen.