Löytyykö muita, joille palkkatyö on suurin - ellei jopa ainoa - onnellisuutta nakertava asia?

Palkkatöissä käyminen syö kaiken energiani, mutta luonnollisesti töissä on käytävä, jotta saa rahaa. Saahan rahaa tietysti työttömänäkin, mutta ei välttämättä riittävästi eikä loputtomiin (karenssit ja työssäkäyntivelvoitteet).

Jos se olisi taloudellisesti mahdollista - vaikkapa perinnön turvin -, käyttäisin "toimistoajan" taiteelliseen työhön, joka on täysin riippumatonta mistään tulovirroista. En kaipaa työyhteisöä enkä tarvitse ulkoa päin järjestettyä tekemistä pysyäkseni aktiivisena.

Siksi ainoa motiivi töissäkäynnilleni on raha. Onnellinen on se, joka saa (palkka)työstään irti muutakin!