Mitä teen kun en jaksa töissä? Tuntuu että vaaditaan kohtuuttomia

Liitto, luottamusmies? Vaikka oma luottamusmies olisi nysvä, niin luulisi että ammattiliitossa yleisesti olisi vertaistukea/ohjausta/lakineuvoja

Sellaista tässä mietin että miten muut sitten on niin jaksavampia. Syön ihan hyvin, en käytä päihteitä, ulkoilen, varaan aikaa itseni hemmottelullekin eli vaikka kylvyssä rentoutumiselle aikaa jne. Muistan jo lukiosta ja yliopistosta että muut oli energisempiä ja jaksavampia. Olen sen verran älykäs kai että pärjäsin hyvin vaikka en jaksanut tehdä samaa määrää opinnoissa ”töitä” kuin suurin osa muista. Ja työelämässäkin olen saanut hyvää palautetta osaamisestani ja älykkyydestäni. Niillä pärjäsinkin ennen. Mutta nyt vaaditaan sellaisia työmääriä että putoan kelkasta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Liitto, luottamusmies? Vaikka oma luottamusmies olisi nysvä, niin luulisi että ammattiliitossa yleisesti olisi vertaistukea/ohjausta/lakineuvoja

Mihin tarvisin lakineuvoja? Työnantaja saa vaatia tiettyä työmäärää, etenkin jos moni siihen pääsee.

Ap

Onko nuo pomot tehneet itse sitä työtä ja tulosta jota vaativat vai palkattiinko heidät vain suoraan hoputtelemaan muita? Arvostaisitte varmaan enemmän, jos olisi muutaman vuoden näytöt takana, että onnistuuhan se!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ala?

Onko sillä merkitystä? Tällaista on useammalla akateemisella alalla nykyään. Kun aloitin urani niin ei ollut vielä tällaista vaan tavoitteisiin pääsi helposti. Ap

Ai sori kun kysyin. Ajattelin, että voit kertoa edes suunnilleen.

Olen inssi. 10 firmaa nähtynä.

Aika samanlaista sähläystä useissa firmoissa.

Eli kiire, stressi, sekavuus, huono johto, epäselvät vastuut, vaikea työ...ei ole herkkua.

Etätyö toki hieman helpottaa.

Kaikista pahin on työmaan loppuhässäkkä.

Eli raksatyömaan lopun kaaos, se tulee melkein aina. Koska liian kireä aikataulu ja liikaa tarkastuksia lopussa päällekkäin.

Työmoti onkin kadonnut. Vain raha merkkaa enää.

Jäin miettimään tuota "en istu tauoilla". Siis kyllähän tauot kuuluu työhön. Onko se huono, jos niillä istuu. Mun eräs entinen kollega puhui joka työpäivä ~2h sukulaisten/ lasten/ ystävien kanssa puhelimessa. Ja kerran viikossa kun pomo kävi fyysisesti paikalla taas hakkasi hulluna näppäimistöä ja ihmettelu, että ei näitä keikkoja voi tämän nopeammin tehdä ja kumma kun meidän toimipiste on aina tavoitteiden alapuolella ja huonompi kuin muut.

Tämä vain yksi esimerkki, ei varmaan osu sinuun. En kyllä tiedä uskoiko tämä höpöttäjä-rouva itse tarinaansa.

Vierailija kirjoitti:

Onko nuo pomot tehneet itse sitä työtä ja tulosta jota vaativat vai palkattiinko heidät vain suoraan hoputtelemaan muita? Arvostaisitte varmaan enemmän, jos olisi muutaman vuoden näytöt takana, että onnistuuhan se!

Jotkut ovat vuosia sitten, jotkut taas ovat eri alan ihmisiä jotka on palkattu ihan pomoksi vain. Ap

Kirjoitin jo pari viestiä omasta kokemuksesta, mutta kirjoitan vielä yhden. Kyseinen duuni oli ns kiertopalkinto. Sitä oli pari vuotta aiemmin tehnyt Matti. Matti oli varmasti fiksu ja tunnollinen kaveri, mutta Matti teki suuren karhunpalveluksen tekemällä iltaisin töitä kotoa ja ns totutti asiakkaat (ja pomot) liian hyvään. Matti sai ylennyksen.

Tilalle tuli Vesa. Vesa oli myös tosi mukava ja fiksu tyyppi, mutta Vesan sanaton taktiikka oli "näyttää hyvältä ylöspäin". Vesa siis surutta jätti osan töistä tekemättä ja keskittyi vain tiettyihin (hänen työmääränsä tuntien en moiti Vesaa, mutta en ole ihan varma, tiesikö pomot tästä). Huomasin Vesan taktiikan useasti, kun hän oli mennyt lupaamaan jollekin jotakin (perehdyttää, antaa työvälineet, jne jne) ja sain näiltä ihmisiltä valituksia, että Vesa ei ollut tehnyt mitä piti. Vesa myös sai tehtäväksi koostaa raportteja, joista ei sitten koskaan kuultu sen koommin. Vesa ylennettiin.

Ja minä siis tulin Vesan saappaisiin. Miksiköhän en pärjännyt ja saavuttanut vaatimuksia, vaikka epätoivoisesti yritin annetuissa puitteissa ja ylikin.

No tossa nyt ainakin pari vinkkiä. Älä ole kuin minä, ole kuin Matti tai Vesa.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään tuota "en istu tauoilla". Siis kyllähän tauot kuuluu työhön. Onko se huono, jos niillä istuu. Mun eräs entinen kollega puhui joka työpäivä ~2h sukulaisten/ lasten/ ystävien kanssa puhelimessa. Ja kerran viikossa kun pomo kävi fyysisesti paikalla taas hakkasi hulluna näppäimistöä ja ihmettelu, että ei näitä keikkoja voi tämän nopeammin tehdä ja kumma kun meidän toimipiste on aina tavoitteiden alapuolella ja huonompi kuin muut.

Tämä vain yksi esimerkki, ei varmaan osu sinuun. En kyllä tiedä uskoiko tämä höpöttäjä-rouva itse tarinaansa.

Tietenkin lounaalla käyn. En hoida yksityispuheluja työajalla. Ap

Tässä on sekin että on aika raskasta olla inhottu. Työkaverina olen pidetty mutta pomojen mielestä epäonnistunut, riippa, ei-toivottu henkilö kun en tuota riittävästi tulosta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tässä on sekin että on aika raskasta olla inhottu. Työkaverina olen pidetty mutta pomojen mielestä epäonnistunut, riippa, ei-toivottu henkilö kun en tuota riittävästi tulosta. Ap

Ja vielä: koska minulla on tämä sama kokemus aiemmastakib työpaikasta, niin en ajattele että olisin pomojen kiusaama. Vaan meidän alalla on kai tällaista että jos joku ei tuota suurta tulosta niin johto alkaa inhoamaan häntä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin jo pari viestiä omasta kokemuksesta, mutta kirjoitan vielä yhden. Kyseinen duuni oli ns kiertopalkinto. Sitä oli pari vuotta aiemmin tehnyt Matti. Matti oli varmasti fiksu ja tunnollinen kaveri, mutta Matti teki suuren karhunpalveluksen tekemällä iltaisin töitä kotoa ja ns totutti asiakkaat (ja pomot) liian hyvään. Matti sai ylennyksen.

Tilalle tuli Vesa. Vesa oli myös tosi mukava ja fiksu tyyppi, mutta Vesan sanaton taktiikka oli "näyttää hyvältä ylöspäin". Vesa siis surutta jätti osan töistä tekemättä ja keskittyi vain tiettyihin (hänen työmääränsä tuntien en moiti Vesaa, mutta en ole ihan varma, tiesikö pomot tästä). Huomasin Vesan taktiikan useasti, kun hän oli mennyt lupaamaan jollekin jotakin (perehdyttää, antaa työvälineet, jne jne) ja sain näiltä ihmisiltä valituksia, että Vesa ei ollut tehnyt mitä piti. Vesa myös sai tehtäväksi koostaa raportteja, joista ei sitten koskaan kuultu sen koommin. Vesa ylennettiin.

Ja minä siis tulin Vesan saappaisiin. Miksiköhän en pärjännyt ja saavuttanut vaatimuksia, vaikka epätoivoisesti yritin annetuissa puitteissa ja ylikin.

No tossa nyt ainakin pari vinkkiä. Älä ole kuin minä, ole kuin Matti tai Vesa.

Voi olla jotain tällaistakin. Mutta ei varmaan vain tuota sillä ongelma on ilmennyt toisessa työpaikassakin. Ap

Samassa veneessä olen. En osaa neuvoa. Sosiaalityöntekijänä työskentelen. Uuden työpaikan saa mutta samanlaista se kaikkialla on, vaaditaan enemmän kuin pystyn.

Olen ollut myös töissä paikassa jossa odotukset ja tavoitteet eivät olleet mitenkään linjassa prosessien, resurssien ja työmäärän kanssa. Jos teit asiat oppikirjan mukaan, olet väkisin jäljessä asetetuista tavoitteista. Sitä oppi aika nopeasti huijaamaan systeemiä lähettämällä ylimääräisiä emaileja, valikoimalla helppoja töitä ja muuten tekemään työt oikein ja hyvin mutta siten että yksiköllinen panoksesi näytti numeroina erinomaiselta. Työn laadusta ja tehokkuudesta ei ole tarpeen edes mainita samassa yhteydessä sillä ne tosiaan kärsivät sen vuoksi että jokainen yritti vaan päästä oikotietä pitkin asetettuihin tavoitteisiin.

Voisiko olla mahdollista että teet asiat liian hyvin ja kunnollisesti sen sijaan että miettisit miten vaikutat tehokkaalta?

Koetko hallitsevasi työssäsi käytettävät ohjelmistot tarpeeksi hyvin? Esimerkiksi osaava Excelin käyttäjä leikkaa työaikaansa erittäin paljon verraten työkaveriin joka tekee asioita manuaalisemman kaavan kautta.

Kolmas vaihtoehto: mitäpä jos sinun tulisi muuttaa työnkuvaasi/rooliasi? Ei ole häpeä myöntää ettei oma työ olekaan se paras ja sopivin vaihtoehto. Korkeakoulutus ja työkokemus antaa kyllä muuntovaihtoehtoja myös erilaisiin tehtäviin.

Ei missään merkitse laatu enää vaikka muuta väitetään. Vain raha ja tehokkuus. Ap on liian vanha. Vaatimukset on tehty alle 30-vuotiaiden energisten vastavalmistuneiden duracell-pupujen mukaan. Toki heiltä sitten vaaditaan kohtuuttomia osaamisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut myös töissä paikassa jossa odotukset ja tavoitteet eivät olleet mitenkään linjassa prosessien, resurssien ja työmäärän kanssa. Jos teit asiat oppikirjan mukaan, olet väkisin jäljessä asetetuista tavoitteista. Sitä oppi aika nopeasti huijaamaan systeemiä lähettämällä ylimääräisiä emaileja, valikoimalla helppoja töitä ja muuten tekemään työt oikein ja hyvin mutta siten että yksiköllinen panoksesi näytti numeroina erinomaiselta. Työn laadusta ja tehokkuudesta ei ole tarpeen edes mainita samassa yhteydessä sillä ne tosiaan kärsivät sen vuoksi että jokainen yritti vaan päästä oikotietä pitkin asetettuihin tavoitteisiin.

Voisiko olla mahdollista että teet asiat liian hyvin ja kunnollisesti sen sijaan että miettisit miten vaikutat tehokkaalta?

Koetko hallitsevasi työssäsi käytettävät ohjelmistot tarpeeksi hyvin? Esimerkiksi osaava Excelin käyttäjä leikkaa työaikaansa erittäin paljon verraten työkaveriin joka tekee asioita manuaalisemman kaavan kautta.

Kolmas vaihtoehto: mitäpä jos sinun tulisi muuttaa työnkuvaasi/rooliasi? Ei ole häpeä myöntää ettei oma työ olekaan se paras ja sopivin vaihtoehto. Korkeakoulutus ja työkokemus antaa kyllä muuntovaihtoehtoja myös erilaisiin tehtäviin.

Meidän työssä ei tarvita exceliä ja muutenkin ohjelmistoja aika vähän, tai lähinnä jotain wordiä ja kyllä minä osaan sitä ihan hyvin käyttää. Tietysti sähköpostia myös ja vähän jotain talon omaa raportointiohjelmaa, mutta se on aika yksinkertainen.

Tuo kolmas vaihtoehto on mahdollinen, ehkä en sovikaan alalle vaikka olen työssäni sisällöllisesti taitava ja alasta tykkään. Omalla alalla ei ole oikein muita rooleja tarjolla vaan työ on aina suunnilleen tätä mitä nytkin.

Hmm.

Ap

Jos olisin yrittänyt ihan aikuisten oikeasti parhaani, eikä se riittäisi pomolle ikinä, lähtisin vetämään sieltä paikasta. Sehän olisi sen merkki, että en kuulu( ainakaan enää) siihen työhön. Aika jatkaa matkaa. Muutenkaan ei kannata jämähtää koko iäksi samaan työhön/työpaikkaan.Mieltäkin piristää muutokset elämässä.

Katselet muita mahdollisuuksia: uusia työpaikkoja, mahd. alan vaihtoa.

Jos palkkasi on hyvä, sitten mietit todellakin, tulisitko vähemmälläkin toimeen, Se saattaisi laajentaa mahdollisuuksiasi. Jos sinulla on rahaa, mieti työnohjauksen mahdollisia hyötyjä sinulle eli sivuaa jo käyttämääsi psykologia.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin yrittänyt ihan aikuisten oikeasti parhaani, eikä se riittäisi pomolle ikinä, lähtisin vetämään sieltä paikasta. Sehän olisi sen merkki, että en kuulu( ainakaan enää) siihen työhön. Aika jatkaa matkaa. Muutenkaan ei kannata jämähtää koko iäksi samaan työhön/työpaikkaan.Mieltäkin piristää muutokset elämässä.

Olen samaa mieltä tästä. Siksi vaihdoinkin työpaikkaa mutta nykyisessä ja entisessä on ihan samanlaista. Ja mitä olen kysellyt niin samaa työmäärää vaaditaan muuallakin.

Ehkä olen sitten väärällä alalla.

Ap