Alkoholinkäytöstä... Näin juhannuksen kunniaksi...

Miten usein ja mihin kuntoon asti teidän perheessä aikuiset käyttää alkoholia?

Entäs kun mietit niitä tuttujasi, jotka teininä/parikymppisinä bilettivät ja joivat reippaahkosti, niin miten heidän juomakäyttäyminen on muutunut kun ikää on tullut lisää?

Itseäni kyllästyttää mieheni juominen, todella paljon. Siis juomistyyli, ei niinkään ole mitään jatkuvasti kittaavaa sorttia, mutta välillä haluaa "tyhjentää pään" juomalla ja käymällä viihteellä. Tätä tapahtuu ehkä kuukauden - parin välein nykyään. On ollut vähän erilaisia jaksoja tässä asiassa.

Miehen kanssa alettiin seurustella jo alle parikymppisinä ja nyt ollaan lähes nelikymppisiä. Nuorena ajattelin, että alkoholin käyttö juhliessa kavereiden kanssa ja omien rajojen hakeminen siinäkin kuuluu tavallaan ikään. Noh, mieheni siinä n. 25-v. -> rauhoittuikin juomisen suhteen ja sanoi ettei kaipaa enää sellaista, baarit on nähty. Eleltiin muutama vuosi rauhallista elämää (kävi mies joskus viihteellä, mutta hyvin harvoin), mentiin naimisiin ja saatiin lapset ym.

Sitten tuli työstressiä, oli rankkaa kun pienet lapset ja työt, kotityöt päälle. Miehen piti yhteen aikaan päästä "nollaamaan" liki joka viikonloppu. Siitä oon aina pitänyt kiinni, että lasten nähden EI juoda, joten on hoitanut asian muualla mun ollessa lasten kanssa. Mutta paljon on juonut ja nukkunut seuraavan päivän. Nykyään onneksi juominen on sellaista "vain" noin parin - muutaman kk:n välein tapahtuvaa, mutat silloin kun juo, niin siis tosiaan myös juo. Ei edes yritä tuntea rajojaan juomisen suhteen vaan sitä parempi mitä enemmän viinaa ja hän tuntuu oikein arvostavan sitä että juodaan sammumiseen saakka. 

Nyt lapset on jo isompia ja käydään miehen kanssa välillä kahdestaankin viihteellä (pari krt vuodessa) ja mua tympäsee aikalailla mieheni juomistyyli ja sen seuraamukset. Mieheni haluaa siis juoda paljon. Alkuun parin olusen jälkeen on seurallinen ja mukava, sitten lisää viinaksia saatuaan muuttuu riitaa haastavaksi machomieheksi. Oikein siis hakee sitä riitaa, milloin musiikki on vääränlaista, jonkun tutun luonne alkaa ärsyttää, milloin minä en ole tarpeeksi rempseällä tuulella ja juo tarpeeksi ym. Yleensä ilta päätyy siihen, että mies on haastanut riitaa siihen pisteeseen, että saanut tappelun aikaan tai sitten häntä on jouduttu estelemään ettei mene tappelemaan jonkun kanssa tai sitten on saanut jonkun/jotkut itkemään. Seuraava päivä miehellä meneekin sitten tosiaan nukkuessa, mutta ai että kun oli rentouttavaa kun sai purettua patoutumiaan ja nollattua päätä.

Ja mieheni on siis korkeasti koulutettu, liki nelikymppinen, normaaliarjessa itsensä hillitsevä perheen isä. 

Alkaa tuntua, etten halua miehen kanssa enää lähteä iltoja viettelemään. Itse asiassa koko juominen ja biletys tympii itseäni yhä enemmän ja sellaisen sijaan on alkanut kiinnostaa esim. käsityöt, puutarha, hengelliset asiat/kirkko, ihmissuhteet, sukulaissuhteet, tervehenkinen liikunta, ravinto ym. elämäntavat. 

Mutta mies se haluaa päästä viihteelle ja haluaa minut mukaan aina välillä (nyt kun lapset on jo sen verran isoja, että viitsii pistää yökylään) ja tuntuu kuin miehen puolelta tulisi paine, että munkin kuuluisi juoda enemmän ja bilettää villimmin. 

Kyllästyttää.

Mites teillä?