(Muiden) röyhkeät lapset

Ei kukaan halua myöntää että oma lapsi olisi tällainen

Onko kyse siitä että nykyvanhemmat arvostavat enemmän "reippautta" ja "rohkeutta sanoa mitä ajattelee" kuin muiden ihmisten huomioimista? Sitten kasvaa näitä mullekaikkihetinyt-sankareita.

No voi miten hyvä sinun oma lapsesi on, ap. Otsikko on todella kuvaava.

Itselläni on edelleenkin hyvät välit niihin lapsiin,joille aikoinaan uskalsin sanoa, että tuo ei käy. 

Lapseni ja ystävänsä ovat jo 20 -25v

Lapsi ilmaisee avoimesti sekä positiiviset että negatiiviset tunteensa. Mitä pahaa siinä on?

Sinä voit ystävällisesti ja napakasti kasvattaa heitä. Sellaiseen äänensävyyn kuin olisit lastentarhanopettaja. Siis tuomitsematta. Väännät vain rautalangasta ihan neutraalisti. He eivät vain vielä ole oppineet näitä taitoja. ”Yleensä kun ollaan kylässä, ei kerrota omia mielipiteitä toisten kodin ulkonäöstä. Voi sanoa, jos tykkää jostain. Mutta jos ei tykkää jostain, sitä ei yleensä sanota ääneen. Koska kodin omistajille voi tulla paha mieli. ”

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ilmaisee avoimesti sekä positiiviset että negatiiviset tunteensa. Mitä pahaa siinä on?

Niinpä. Moni kaipaa entisajan pelolla kasvatettuja lapsia jotka olivat kuin k*si sukassa, kun eivät muuta uskaltaneet, ja patosivat tunteensa sisälleen. Ymmärtämättä sitä, että mitä heidän aikuisten mielihyvä teki lapsen psyykeelle ja yhteiskunnalle ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

No voi miten hyvä sinun oma lapsesi on, ap. Otsikko on todella kuvaava.

Lapseni käyttäytyy paremmin kuin suurin osa kavereistaan. Kaikki lapset ovat hyviä ja tärkeitä, mutta käytös on joillakin huonoa, jopa röyhkeää. Muuta kommentoitavaa?

Ei käytöstavat ihan itsestään ilmesty, vaan ne pitäisi opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ilmaisee avoimesti sekä positiiviset että negatiiviset tunteensa. Mitä pahaa siinä on?

Niinpä. Moni kaipaa entisajan pelolla kasvatettuja lapsia jotka olivat kuin k*si sukassa, kun eivät muuta uskaltaneet, ja patosivat tunteensa sisälleen. Ymmärtämättä sitä, että mitä heidän aikuisten mielihyvä teki lapsen psyykeelle ja yhteiskunnalle ylipäätään.

Juuri näin.

Lapsi on siitä jännä olio, että mitään välimuotoja ei löydy. On joko röyhkeä rääväsuu tai mykäksi peloteltu.

Niin on näköjään suurin osa röyhkeitä. Ennen lapset ei olisi edes kehdannu sanoa jossain lyhyissä rippijuhlissa vieraille että "menkää jo pois ".

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ilmaisee avoimesti sekä positiiviset että negatiiviset tunteensa. Mitä pahaa siinä on?

Se, että on jäänyt oppimatta mitä on soveliasta sanoa ja mitä ei, koska kaikki on aina hyväksytty. Vanhempi ei ole jaksanut kasvattaa, tai ei ole ymmärretty, että kaikki eivät ajattele siitä pikkupellavapäästä samoin kuin itse.

Ruokapöydässä ei sanota "hyi yök", erikoisen näköisestä koirasta ei sanota "onpas toi ruma" jne. Kaupan lattialle ei myöskään voi ihan uhmaikää lukuun ottamatta heittäytyä kiukuttelemaan, vaikka kuinka olisi oikeus omiin negatiivisiin tunteisiin.

Pakkoko niitä kersoja on maailmaan lykkiä. Ihmisiä on muutenkin jo liikaa, ja maailmasta ja Suomesta on tulossa niin kauhea paikka, että vain hullu tänne ketään järjestää kärsimään.

Sitten kuitenkin pentuja tehdään ja liitot hajoavat. Tai jos ei liitto hajoa, niin molemmat vanhemmat "rakentavat uraa" ja pennut pitää työntää lastentarhaan ja iltapäiväkerhoon ja pian kadulle rikoksia tekemään.

Käytöstavat on tietenkin hyvä olla. Toinen juttu on sitten se,että osa lapsista ovat luontaisesti herkkiä ja muut huomioon ottavia, havainnoivat ympäristöä jne. Sitten on heitä, jotka rohkeasti ovat omia itsejään, pohtivat asioita itsensä kautta ja ovat mitä ajattelevat. Molemmat lapset kyllä loppupeleissä oppivat käytössäännöt, mutta kumpi ihmistyyppi on se johtajatyyppi? Se joka argumentoi rohkeasti yliopiston luennolla? Se joka ajattelee kriittisesti? Niinpä niin.... Toinen ihmistyyppi on se nice guy/hiljainen hissukka, jonka yli kävellään tai joka vähintäänkin kulkee vain muiden perässä lähes lampaana.

Mä annan luunapin epäkohteliaille lapsille. Oppivat olemaan 😊

Ei ole vielä valitusta tullu pilottien vanhemmilta, liekö uskaltaneet edes kertoa että olen "rankonut" niitä.. 😁

*pilttien

Ihan aidosti huvittaa, kun lasten kohdalla arvostetaan kuuliaista ja hiljaista lasta,mutta aikuisen kohdalla itsetietoisuus, pieni röyhkeys ja rohkeus avaavat vain ovia. Ei se lapsi muuksi muutu kasvaessaan, joten pohdi keitä haluat kasvattaa....

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ilmaisee avoimesti sekä positiiviset että negatiiviset tunteensa. Mitä pahaa siinä on?

Jos vanhemmat eivät opeta lastaan säätelemään tunteitaan ja käyttäytymistään sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla, muut ihmiset suhtautuvat lapseen nihkeästi ja lapsi saa huonoa palautetta itsestään. Kaverisuhteet ja itsetunto voivat kärsiä. Lapselle pitää opettaa että kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta niitä ei voi ilmaista aivan miten sattuu. Impulsiivisuus on normaalia vielä taaperoilla, mutta kouluiässä tunteiden hallinta on jo helpompaa, jos siihen on saanut vanhemmilta tukea. Eikä tämä tarkoita tunteiden tukahduttamista.

Kaikki vanhemmat eivät ymmärrä että on nimenomaan lapsen etu että hän osaa käyttäytyä ja huomioida ystävällisesti muut ihmiset. Se ei ole vain jotain mitä tehtäisiin puoliväkisin muita ihmisiä varten.

Vierailija kirjoitti:

Käytöstavat on tietenkin hyvä olla. Toinen juttu on sitten se,että osa lapsista ovat luontaisesti herkkiä ja muut huomioon ottavia, havainnoivat ympäristöä jne. Sitten on heitä, jotka rohkeasti ovat omia itsejään, pohtivat asioita itsensä kautta ja ovat mitä ajattelevat. Molemmat lapset kyllä loppupeleissä oppivat käytössäännöt, mutta kumpi ihmistyyppi on se johtajatyyppi? Se joka argumentoi rohkeasti yliopiston luennolla? Se joka ajattelee kriittisesti? Niinpä niin.... Toinen ihmistyyppi on se nice guy/hiljainen hissukka, jonka yli kävellään tai joka vähintäänkin kulkee vain muiden perässä lähes lampaana.

Kaikkein viheliäin ihmistyyppi on arrogantti "kriittisesti ajatteleva". Vaikka jotkut sillä pääsevätkin hyvin pitkälle, jopa maailman vaikutusvaltaisimpaan asemaan, on se kuitenkin yksittäistapaus.