En pidä parhaimman ystäväni miehestä

Näin ajattelinkin,että tapaamme kaksin. Mutta miten jaksaa kuunnella ystävän hehkutuksia tästä miehestä? kun välillä menee hyvin niin sitten ollaan niin in love..ehkä on aika jättää tämä ystäväni taka-alalle ja keksiä muuta sisältöä omaan elämääni. Harmi,sillä hän on lapsensa kanssa olleet kuin perhettä minun ja lapseni elämässä. onneksi minulla on muutama muukin hyvä ystävä ja kavereita muitakin.AP

Kun kyseessä on paras ystävä, olet kyllä hankalassa tilanteessa. Et vaan voi valita toisen puolesta vaikka kuinka olisitkin ehkä oikeassa. Ei myöskään kannata hokea toiselle, että hänen kumppaninsa taitaa olla hieman kusipää, tai muutenkaan näyttää että et pidä hänestä. Yritä nyt vaan olla pariskunnan ystävä. Muuten voi vielä käydä niin, että sinun ja ystäväsi välit kärsivät. Sinun ei tarvitse valehdella tai osallistua miehen hehkutukseen mutta kun ystäväsi ottaa puheeksi miehen huonoja puolia /tekoja yms. Tällöin voit nätisti kysyä ystävältäsi, onko elämä miehen kanssa todellakin hyvää, sellaista, mitä hän parisuhteelta toivoo? Pyydä silloin, että hän miettisi asiaa ja myös realistisesti millainen tulevaisuus pidemmän päälle tällaisen miehen kanssa on odotettavissa. Yms...
Sano tämä hänelle kerran, nätisti, älä saarnaa ja muista sanoa että puhut näin siksi, koska hän on paras ystäväsi ja haluat hänelle vain hyvää. Mutta jos hoet tämän saman setin joka kerta kun ystäväsi purkaa sinulle pahaa oloa suhteestaan, siinä käy vaan niin, että hän lopettaa avautumisen, ajattelee, että inhoat hänen rakasta miestä ja ystävyytenne on vähintäänkin astetta viileämpi.

Minun paras kaverini löysi aikoinaan miehen, jota minä inhosin ensisilmäyksellä ja joka inhosi minua vielä enemmän. Minä en sanonut asiasta mitään, mutta mies osoitti inhonsa sekä sanoin, elein että teoin. Minä en ollut ainoa inhon kohde, vaan mies (sukuineen) halveksi suurinta osaa ihmiskunnasta muutenkin ja näytti sen. Miehen ammattikin perustui muiden ihmisten henkiseen manipulointiin, joten hänellä oli koulutuksensakin puolesta aseita kaappi täynnä.

Alusta asti kaverini toitotti tuota "elämäni mies" -mantraa ja kertoi ihmisille mielellään, että heidän rakkaustarinansa oli alkanut sadusta ja jatkui arjen unelmana - tämän enempää hän ei koskaan paljastanut, koska se oli kuulemma kahdenkeskinen salaisuus. Hän teki rakastuneena joitakin suuria uhrauksia miehensä eteen, mutta alkuvuosien jälkeen minusta vaikutti siltä, että hän uhrautui siinä pelossa, että mies jättäisi hänet, kerran yhden erittäin suuren elämänmuutoksen yhteydessä hän tuon sanoikin ääneen. Miehellä oli jokin todella voimakas ote kaveristani, jonka omakin luonne lopulta muuttui omituisen kalseaksi ja omahyväiseksi. "Parisuhdetta täytyy hoitaa" oli se syy, jolla mies meni kaiken edelle, aina.

Ystävyytemme ei pelkästään ollut toissijainen, vaan mies halusi pitää sen minimissään. Lopulta katsoin, että kadonnutta ystävyyttä ei kannattanut tekohengittää, ja katosin. En merkinnyt ystävälleni oikein mitään. Joskus kaipasin häntä vielä, tai oikeastaan sitä ystävääni, joka hän oli ennen tuon miehen tapaamista, mutta nyt en enää yli vuosikymmenen jälkeen. En tiedä, mitä hänelle kuuluu, enkä haluakaan tietää.

Sama juttu mulla. Kaverin mies on aikamoinen viheltäjä, alkoholisti, peliriippuvainen ja tietysti velkaa on kertynyt paljon. Tämä mies elää ns. sinkkuna suhteessa. On varmaan kiva, kun kotona palvelu pelaa. En vain voi ymmärtää, miksi!?

Nää on kyllä todella hankalia juttuja. Ja itseasiassa,olemme ystäväni kanssa käyneet usein sitä keskustelua,millaisen tulevaisuuden hän mahdollisesti saa miehen kanssa ja että kuuluuko parisuhteessa miettiä/peltät tiettyjä asioita jne jne. Näitä asioita on itse pohtinut paljon ja minulle purkaa..sitten taas parin päivän päästä on päättänyt unohtaa kaiken menneen ja heittäytyä täysillä suhteeseen ja katsoa miten menee koska nyt asiat on puitu miehen kanssa ja fb:ssä saan lukea kuinka "mun murun kanssa täydellistä iltaa" ja "mä niin rakastan mun miestä" juttuja..en pahemmin tykkäile.. Mutta mitenhän mä pääsisin joskus irti tästä..rakastan ystävääni, mutta tuntuu että nykyisin saan vain pahaa mieltä ystävyydestämme kun hän ei anna aikaansa minulle ja muu menee edelle..huom.minullakin on perhe ja silti olisin valmis satsaamaan kultaakin kalliimpaan ystävyyteen,kuten hänkin aina sanoo..teot vaan on eri juttu. Vaikka yritän ajatella että nyt jätän hänet vähemmälle huomiolle,koitan irtaantua tästä ystävyydestä,silti huomaan kyttääväni watsappia,fb:tä yms onko päivitellyt,mitähän kuuluu,onko käynyt watsupissa,laittasko viestiä..ehkä lopetan sosiaalisen median seuraamisen hetkeksi.

ap

sama kävi täälläkin. meillä meni lopulta bälit poikki. en halunnut lähipiiriini sellaista ihmistä, joten piti päästää ystävästä irti.

Minulla myös ystävä hankkiutui suhteeseen täydellisen mulkeron kanssa. Mies on henkisesti väkivaltainen ja kontrolloi naisen ystävyyssuhteita, äärettömän pihi ja tekee ohareita ystävilleen raha-asioissa, myös ystävälleni. Vuosien kuluttua ystäväni muuttui jatkuvasti ärtyneeksi, masentuneeksi, itsetunto laski ym. joten ei sellaisen kanssa enää voinut olla ystävä. En jaksa sellaista ystävyyssuhdetta jossa pitää olla koko ajan kieli keskellä suuta, kun ystävä suuttaa ihan neutraalista itseään koskevan faktan ääneen sanomisesta.

Uskon että myös sinun ystäväsi ajan kuluessa alkaa muuttumaan, ja huono parisuhde näkyy tulee muuttamaan hänen luonnettaan ja käytöstään.

Tällaiset on niin hankalia juttuja. Olen itse samantapaisessa tilanteessa. Hyvä ystäväni seurustelee tyypin kanssa, jota en voi sietää. Syy tähän on se, että suhteen alussa tyyppi tapaili ystävääni ja erästä toista naista yhtä aikaa - petti näitä kumpaakin muutaman kuukauden ajan. Kun asia selvisi, kaverini oli ensin järkyttynyt, mutta antoi lopulta asian olla ja nyt ovat seurustelleet jo muutaman vuoden. 

Minä en kuitenkaan pidä siitä tyypistä tippaakaan. Ei vain siksi, että on pettäjä, vaan ylipäätään persoonansa vuoksi. Hän ei ikinä ole ollut erityisen ystävällinen minua kohtaan (ehkä siksi, että neuvoin kaveriani jättämään hänet kun pettäminen selvisi, ja kaveri on tietysti kertonut hänelle sanomisistani jälkeenpäin) ja on muutenkin niin juro. En voi edes vältellä häntä, vaikka haluaisin; hän on ilmeisesti niin mustasukkainen, että ei päästä kaveriani minnekään yksin, vaan on aina mukana roikkumassa kun tapaamme. Yritä siinä sitten puhua kuulumisista... Olen hienovaraisesti vihjaillut ystävälleni, että haluaisin tavata häntä ihan kahdestaan, kun näemmekin niin harvoin. Mutta hän ei ymmärrä tai ole ymmärtävinään, vaan on täysin sen tyypin pauloissa.

Saas nähdä, mitä tästäkin seuraa. En jaksaisi tapailla ystävääni kun tuo mies on AINA mukana, mutta en myöskään halua, että välimme katkeavat. On se kumma, mitä jotkut naiset ovat valmiita tekemään (ja menettämään) miestensä tähden, kuten tässäkin keskustelussa näkee.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 22:43"]Nää on kyllä todella hankalia juttuja. Ja itseasiassa,olemme ystäväni kanssa käyneet usein sitä keskustelua,millaisen tulevaisuuden hän mahdollisesti saa miehen kanssa ja että kuuluuko parisuhteessa miettiä/peltät tiettyjä asioita jne jne. Näitä asioita on itse pohtinut paljon ja minulle purkaa..sitten taas parin päivän päästä on päättänyt unohtaa kaiken menneen ja heittäytyä täysillä suhteeseen ja katsoa miten menee koska nyt asiat on puitu miehen kanssa ja fb:ssä saan lukea kuinka "mun murun kanssa täydellistä iltaa" ja "mä niin rakastan mun miestä" juttuja..en pahemmin tykkäile.. Mutta mitenhän mä pääsisin joskus irti tästä..rakastan ystävääni, mutta tuntuu että nykyisin saan vain pahaa mieltä ystävyydestämme kun hän ei anna aikaansa minulle ja muu menee edelle..huom.minullakin on perhe ja silti olisin valmis satsaamaan kultaakin kalliimpaan ystävyyteen,kuten hänkin aina sanoo..teot vaan on eri juttu. Vaikka yritän ajatella että nyt jätän hänet vähemmälle huomiolle,koitan irtaantua tästä ystävyydestä,silti huomaan kyttääväni watsappia,fb:tä yms onko päivitellyt,mitähän kuuluu,onko käynyt watsupissa,laittasko viestiä..ehkä lopetan sosiaalisen median seuraamisen hetkeksi.
[/quote]
Tiedän nuo fiilikset. On hyvä, että ystäväsi on edes pohtinut suhdettaan syvemmin, ilmeisesti vielä ei kuitenkaan ole mittari täynnä. Oikeistaan, nyt kun ystäväsi on jumahtanut tuohon kierteeseen, jossa yhtenä hetkenä mies ja suhde on ihana toisena taas ei. Voisi hänelle mainita, että tilanne ei tuosta koskaan muutu, mies ei muutu. Joten jos hän haluaa tällaista tulevaisuutta, antaa mennä mutta nämä asiat on vatvottu ja ne ei valittamalla muutu. Sitten kun hän kyllästyy tuollaiseen mieheen ja suhteeseen, hän tekee sen lopullisen päätöksen. On vain niin ikävää, että monesti naiset katselevat tällaista vuositolkulla ja myöhemmin tajuavat, kuinka heittivät vuosia hukkaan idiootin kanssa.

Kaverillani oli myös selainen suhde. Olin alusta asti hiljaa, ennen seurustelua vähän kyseenalaistin. Suhde päättyi kolmen vuoden jälkeen ja kuulin, että moni muu oli suoraan arvostellut miestä kaverille. Seuraavan kohdalla toivottavasti parempi onni.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 23:53"]

Kaverillani oli myös selainen suhde. Olin alusta asti hiljaa, ennen seurustelua vähän kyseenalaistin. Suhde päättyi kolmen vuoden jälkeen ja kuulin, että moni muu oli suoraan arvostellut miestä kaverille. Seuraavan kohdalla toivottavasti parempi onni.

[/quote]

Ei olla oltu enää niin paljon tekemisissä kuin ennen suhdetta, koska hän keskittyi mieheensä ja minä lähennyin muiden ystävien kanssa sillä aikaa.

Minulla meni ystävyyssuhde tuollaisen takia. Hänen kanssaan pystyimme ennen puhumaan asiat täysin suoraan. Kaveri sanoi minulle aikoinaan hyvinkin fiksuja pointteja suhteistani. Hän löysi miehen, joka tahtoi rajoittaa näkemistämme, tuli odottamaan baarin ulkopuolelle, että tulemme ulos, kun olimme pitkästä aikaa saaneet aikaa jutella niitä näitä jne. En edes kovin asiasta jaksanut "saarnata", mutta sanoin joskus, että minua harmittaa, että kun näkeminen luonnollisesti on vähentynyt, että sen lisäksi hänen aikansa kuluu miehen kanssa puhelimessa, kun mies viestittelee jatkuvasti mustasukkaisuuttaan (siis kenen kanssa olemme, vaikka istuisimme jatkuvasti kahden jne.). Näistä asioista huolimatta pääsääntöisesti kyllä pidin miehestä, hän oli selvinpäin ja alkuillasta oikein mukava. Ja silloin kun ei ollut yltiömustasukkainen. Mutta lopulta ystävyys kuoli. Minusta tuntuu, että sillä, että sen kerran sanoin asiasta. Kaverille tuli paine järjestää aikaa niin, että miehellä olisi omaa tekemistä. Sitä ei koskaan tullut niin, että ystävällä olisi ollut vapaata itsellään. Ystävyys kuivahti siihen. Älä sano mitään. Ystävä tekee omat virheensä ja päätöksensä. Jos homma mene karille, olet tukena, etkä silloinkaan sano mitään. Tiettyihin asioihin ei kannata puuttua. Rakkaus on ikävä kyllä sokea, etkä sinä näe heidän suhteensa sisälle.

Jos suhde kasahtaa karille,miski minun pitäisi olla silloin tukena,kun ystäväni on unohtanut minut nyt? Tietää että minulla on täällä vain lapseni, ei miestä, suku asuu kaukana. Tukiverkkoni ja sosiaaliset kontaktini ovat täysin ystävieni varassa, ovatkin todella iso osa elämääni. En ole tukena jos suhde kasahtaa karille..saatan jopa olla ilkeä ja vittumainen ja sanoa että missä olit kun minä tarvitsin sinua ja että tämä ystävyys oli nyt tässä..että hän ei ehkä ole huomannut mutta minä,yksinäisenä ihmisenä huomaan heti kun joku ystävyys suhde alkaa kuihtua kasaan ja sen se on tehnyt meidän kohdalla jo aikaa sitten.

Itselläni oli samanlainen tilanne. Paras ystäväni alkoi seurustelemaan miehen kanssa joka oli jotenkin paha . Valehteli, kieroili, haukkui (minua, ystäväni perhettä) oli kontrolloiva yms. Sanoin yatävälleni viikon päästä seurustelusta, että mietippä vielä kannattaako. Ei miettinyt. 2,5 vuotta sitä kesti.. Kuinka raskasta oli kuunnella sitä itkua ja "hehkutusta" vuoronperään. Lopulta kirjoitin ystävälleni suoraan kaiken paskan mitä mies oli tehnyt paperille. Se oli ensimmäinen herätys, jonkun oli muuttuttava. Ystäväni yritti korjata suhdetta ja miestä tuloksetta. Lopulta sanoin etten kestä enää kuunnella juttuja. Ällöttäviä ja oksettavia asioita mitä mies teki ystävälleni ja sen jälkeen katsoa kun hän lähti takaisin miehen asunnolle. Vuosi meni ja sain yatäväni suhteesta pois... Ymmärrän tilanteesi täysin ja kehotan puhumaan suoraan asioista.

Jos mies on komea? Kyllä sinullakin ääni silloin muuttu, kun tapaat.

on,komea on. AP

Mulla on ystävä jonka miestä en siedä. Mutta ei minun ole jostain syystä yhtään vaikea ollut pysyä hänen ystävänään. Kun on hehkutusvaihe päällä, kuuntelen vaan, annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, taustalla ajatellen että kuinkahan kauan tämä vaihe tällä kertaa kestää ennen kuin tulee taas tukevan olkapään tarve... Sitten kun niillä on taas huono vaihe, kuuntelen. Joskus saatan kysyä että miten kestät tuollaista vuodesta toiseen, että itse olisin jo lähtenyt ajat sitten, mutta kunnioitan sitä että se on hänen valintansa mitä jää kestämään. Lapsiakaan heillä ei ole joten ei ole viattomia kärsimässä.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 18:10"]

Vaikka asia ei ole millään tavalla minun asiani, en silti voi tunteilleni mitään. Mies valehteli heti alkuun ystävälleni asioista, jätti kertomatta isoista asioista, on käyttäytynyt huonosti muutoin ystävääni kohtaan ja lopulta pettänyt ystävääni. SILTI ystäväni haluaa jatkaa miehen kanssa "aloittaa alusta" ja perustaa jopa perheen. Itse en voi ymmärtää ystäväni valintoja ja olen yllättynyt miten asia vaikuttaa minuun ja saa ärtyneeksi. En pysty kuuntelemaan ystäväni hehkutukisa miten mies on unelmiensa mies,tekisi mieli huutaa että ai pettäjä,valehtelija :D että pitäkää vaan ne kulissit yllä niin. En halua nähdä tätä miestä, eikä ole kiinnostusta tutustua häneen koska ensivaikutelmat ovat olleet jo näin huonot. Mutta miten käy ystävyyden? en voi olla aidosti onnellinen esim jos menevät kihloihin..enkä pysty aidosti olemaan iloinen kun ystäväni kertoo miten ovat varanneet romanttisen viikoloppumatkan kylpylään tms. Miten pääsisin asian kanssa niin että se ei vaikuttaisi ystävyyteen? Itsehän ystäväni puolisonsa valitsee,olisi vain ansainnut parempaa..ehkä eniten koko hommas ärsyttää,että en voi käsittää miten tuollaisen ihmisen takia,kuin tuo mies on, jää ystävyytemme nykyisin aivan toissijaikseksi.

[/quote]

Tulee se ikävä kyllä vaikuttamaan. Meidän pienessä ystäväporukassa kävi niin, että yksi "löysi" sosiaalisesti kömpelön ja häntä koko ajan muidenkin aikana halveksivan miehen. Hän jäi siihen kiinni. Yritin sitten ymmärtää ja käydä näiden luona kylässäkin. No, muut porukasta sitten löysivät tavalliset hyvät miehet ja huomasin jossain vaiheessa jääneeni tämän omituisen pariskunnan kanssa syrjään kaikista menoista. Tietämättäni olin valinnut puoleni.

Eipä sitä ole toisen valintoja mikään pakko hyväksyä. Suosittelen, että pyrit välttelemään inhoamaasi miestä. Tapailet ystääväsi jossain ja jollokin, kun mies ei ole paikalla.