Lue keskustelun säännöt.
Minun on pakko katkaista välit äitiini
ei jaksa enää
09.02.2022 |
Olen itkenyt silmät päästäni jo kohta vuoden, miten eri arvoisesti äiti voi kohdella lapsiaan vain sen perusteella miten on menestynyt. Äitini tätä ei tajua vaikka olen selittänyt asian, toteaa vain "veljessäsi ei ole mitään valittamista". Ja perään kuinka hankala lapsi minä olen ollut aina. Mitätöimistä, tyhmänä pitämistä jne. Tiedätte ehkä saman kokeneet mistä puhun. Äitini on 85 vuotias ja suren todella paljon sitä että viimeiset vuodet menee erossa koska oman hyvinvoinnin vuoksi minun on katkaistava nyt välit. Rahallista aviustusta on tullut vuosien aikana mutta ei se korvaa sitä että korostettu aina veljeni erinomaisuutta koska hänellä rahaa. Kerran kysyin että mitä kertoo minusta esim.tuttavilleen kun kertoo ylpeänä veljeni menestyksestä. Vastasi "eipä ole mitään kerrottavaa". Tämä kuvio on niin sairas ja vienyt mielenterveyteni että ei mitään rajaa. Ymmärrän että äitini sota-ajan lapsena ei ole saanut rakkautta ja ei osaa sitä itsekään antaa. Surullisinta tässä on se että en todellakaan ole mikään 50-60v mitä tuon ikäisten lapset yleensä on vaan olen vasta 38 vuotias ja äitini takia joudun vielä kärvistelemään täällä toiset samanmoiset jos en tapa itseäni. Voi kun minut olisi otettu huostaan lapsena mutta siihen aikaan ei ilmeisesti lapsia otettu pois tasapainottomista alkoholi- ja väkivaltavaltaperheistä niin herkästi. Tai vielä parempi olisi ollut abortti mutta ei, tuodaan lapsui itsekkäästi tuollaiseen sairaaseen perheeseen. Pistin juuri viestin psykiatrilleni että en jaksa enää, olen ihan loppu. Miten oma äitisuhde voi tuhotakin tyttären näin pahoin. Olen taas miettinyt koko aamun sitä viimeistä vaihtoehtoa, pitää vaan saada hommattua kama mikä vie hengen, onneksi se pitäisi olla helppoa kun suuntaa ulkomaille. Anteeksi pitkä kirjoitus, ei ole ketään kelle puhua. Olen yksinäinen, ei kavereita, tuttuja, sukulaisia. Olen täysin yksin lukuunottamatta aviomiestä, hänestä olen kiitollinen, muuta hyvää elämässäni ei ole. Hänkin ansaitsee parempaa kuin minä, kuolemani olisi varmasti hyvä asia hänellekin.
Kommentit (24)
Se miksi annan äitini vaikuttaa niin paljon elämääni, siihenkin tiedän syyt mikä tähän johtanut ja tästä riippuvuussuhteesta on päästävä eroon. Hän on tehnyt minusta riippuvaisen itsestään niinkin sairaalla tavalla että tavallaan minua lellitty lapsesta asti ja olen saanut paljon asioita mutta samalla korostettu 16v vanhemman veljeni erinomaisuutta miten hän ei ole koskaan pyytänyt tai tarvinnut taloudellista apua. Minua äitini on auttanut taloudellisesti ja mutta aina samalla jotenkin kierolla tavalla muistuttanut minua minun huonommuudesta ja korostanut sitä miten olisin katuojassa jos HÄN ei olisi minua auttanut. Rakkautta ja välittämistä on näytetty materialla. Koskaan ei ole kehuttu kauniiksi ja oma naiseus on ollut hukassa aina, ei sitä kehity normaaliksi jos oma äitisuhde on kiero ja piikittelevä, mm.painosta huomauteltu vaikak hön itse ollut aina läski. Tämä riippuvuussuhde on kestänyt liian kauan, tavallaan napanuora ei ole katkennut ja nyt lähempänä 40 ikävuotta olen vihdoin tajunnut tämän kuvion miksi olen tälläinen. Olen hyvin avuton enkä pärjää elämässä yksin, tarvitsen hyväksyntää ja toisen ihmisen tukea selvitäkseni. Olen kuitenkin jäänyt vaille sitä tarkeintä mitä ihminen tarvitsee äidiltään: luotettavuutta ja sitä että sanotaan kuinka rakastaa omaa lasta ja ma tytär on se ihanin ja kaunein. Sitä ei ole kerrttu vaan kysytty miski en voi olla kuin veljeni. Ihmissuhteet ei kestä, kavereita ei ole eikä sukulaisia. Muistot äidistä ovat samalla hyviä ja samalla hyvin huonoja. Hän varmasti huolehti parhaalla mahdollisella tavalla mutta silti päälimmäisenä on muisto väkisin suuhun työnnetty pilleristä kun menetti hermonsa kun en uskaltanut niellä antibioottia kokonaisia, herään yöllä yksin kotona kun äiti lähtenut viikonloppuvieraiden kanssa viihteelle, näky kun isä mäiskii selällään makaavaa äitiä turpaan. Ei vaan enää jaksa, olen ihan loppu. Tälläisen ihmisen ei kuuluisi olla edes elossa tai syntynyt edes tänne maailmaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko työelämässä, miten arkesi sujuu`?
Älä ole äitisi äiti. Hän teki omat valintansa.
Vältä väkivaltaisia ihmisiä. Ne repii kappaleiksi.
Raivaa itsellesi elintila.
Kuuntele itseäsi...
Minustakin tuo aloitus on pelkkää paskaa, itse keksitty stoori.
Mutta 47 vuotiaana lapsen saamine ei ole mitenkään kummallista. Ei ollut ennen eikä ole nykyisinkään.