Lue keskustelun säännöt.
Minun on pakko katkaista välit äitiini
ei jaksa enää
09.02.2022 |
Olen itkenyt silmät päästäni jo kohta vuoden, miten eri arvoisesti äiti voi kohdella lapsiaan vain sen perusteella miten on menestynyt. Äitini tätä ei tajua vaikka olen selittänyt asian, toteaa vain "veljessäsi ei ole mitään valittamista". Ja perään kuinka hankala lapsi minä olen ollut aina. Mitätöimistä, tyhmänä pitämistä jne. Tiedätte ehkä saman kokeneet mistä puhun. Äitini on 85 vuotias ja suren todella paljon sitä että viimeiset vuodet menee erossa koska oman hyvinvoinnin vuoksi minun on katkaistava nyt välit. Rahallista aviustusta on tullut vuosien aikana mutta ei se korvaa sitä että korostettu aina veljeni erinomaisuutta koska hänellä rahaa. Kerran kysyin että mitä kertoo minusta esim.tuttavilleen kun kertoo ylpeänä veljeni menestyksestä. Vastasi "eipä ole mitään kerrottavaa". Tämä kuvio on niin sairas ja vienyt mielenterveyteni että ei mitään rajaa. Ymmärrän että äitini sota-ajan lapsena ei ole saanut rakkautta ja ei osaa sitä itsekään antaa. Surullisinta tässä on se että en todellakaan ole mikään 50-60v mitä tuon ikäisten lapset yleensä on vaan olen vasta 38 vuotias ja äitini takia joudun vielä kärvistelemään täällä toiset samanmoiset jos en tapa itseäni. Voi kun minut olisi otettu huostaan lapsena mutta siihen aikaan ei ilmeisesti lapsia otettu pois tasapainottomista alkoholi- ja väkivaltavaltaperheistä niin herkästi. Tai vielä parempi olisi ollut abortti mutta ei, tuodaan lapsui itsekkäästi tuollaiseen sairaaseen perheeseen. Pistin juuri viestin psykiatrilleni että en jaksa enää, olen ihan loppu. Miten oma äitisuhde voi tuhotakin tyttären näin pahoin. Olen taas miettinyt koko aamun sitä viimeistä vaihtoehtoa, pitää vaan saada hommattua kama mikä vie hengen, onneksi se pitäisi olla helppoa kun suuntaa ulkomaille. Anteeksi pitkä kirjoitus, ei ole ketään kelle puhua. Olen yksinäinen, ei kavereita, tuttuja, sukulaisia. Olen täysin yksin lukuunottamatta aviomiestä, hänestä olen kiitollinen, muuta hyvää elämässäni ei ole. Hänkin ansaitsee parempaa kuin minä, kuolemani olisi varmasti hyvä asia hänellekin.
Kommentit (24)
Älä anna sen äidin vaikuttaa noin paljon, katkaise ne välit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi ei voi määritellä sinua vain, koska on äitisi. Sinä olet yksilö, joka elää omaa elämäänsä.
Nyt lopetat itsesi näkemisen äitisi silmien kautta, koska muuta hyvää mahdollisuutta ei ole. Voimia Sinulle!
Saman tyyppinen äiti minullakin. Joku narsisti se varmaan on. Kannattaa laittaa välit poikki. Ihan samalla lailla äitini arvostaa vain poikia. Vaikka ei edes ole mikään mummeli vielä.
Ap. Sinulla on tunnevamma. Sitä pitää hoitaa. Tämä, että kirjoitit tälle palstalle kertoo, että sinulla on selviytymiskeinoja. Äitisi on ikivanha kaikkine vajavaisuuksineen. Ota askel ja anna hänelle anteeksi ja pyydä häneltä anteeksi myös. Näin vapaudut elämään omaa elämääsi. Pärjäät omillasi.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Sinulla on tunnevamma. Sitä pitää hoitaa. Tämä, että kirjoitit tälle palstalle kertoo, että sinulla on selviytymiskeinoja. Äitisi on ikivanha kaikkine vajavaisuuksineen. Ota askel ja anna hänelle anteeksi ja pyydä häneltä anteeksi myös. Näin vapaudut elämään omaa elämääsi. Pärjäät omillasi.
On iso riski kehottaa todella väsynyttä ihmistä pyytämään anteeksi ihmiseltä, joka kohtelee huonosti. Se väärin kohtelija saa pahimmillaan voimaa jatkaa valitsemallaan tiellä. Eivät nämä klassiset terapiakeinot aina auta.
Joskus on oikein olla vihainen ja väistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaista tarvitse kuunnella.
Siinähän riehuu itsekseen.
Niin minullakin.
Katkaise välit kokonaan, ei tuollaista tarvitse sietää.
Oma kokemus on isästä, aina linttaamassa ja moittimassa. Niin minua kun lapsiani jotka ovat nuoria aikuisia. Minä sain tarpeekseni ja lakkasin olemasta tekemisissä, lapset myös. Nyt meillä on viileän asialliset välit ja isä hieman ihmeissään kun häntä ei enää kutsuta mihinkään eikä kukaan soita.
Mutta älä nyt itseäsi ala tappamaan, sulla on hyvääkin elämässäsi kuten miehesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, otathan heti etäisyyttä äitiisi. Sitä kaipaa itselleen sellaista vanhempaa, joka ei toimisi noin lastansa kohtaan, mutta lopulta hän on ihminen, joka ei halua kohdella sinua hyvin. Sellaisiin tulee ottaa etäisyyttä, vaikka lähisukulaiseenkin.
Mulla on ollu omat tuskat vanhempieni kanssa, ja on ollut työn ja tuskan takana oppia näkemään oma itseni minuna, ei sellaisena kuin tuli kohdelluksi. Viimeksi eilen käsittelin asiaa terapiassa. Olen 39-v nainen.
Vaikken tiedä, miltä sinusta lopulta tuntuu, ja mikä kaikki sinuun vaikuttaa, ymmärrän, että tuska voi olla tilanteessasi ihan sietämätön. Älä mene siihen lankaan, että muiden kohtelun takia pidät itseäsi huonona! Sellainen kohtelu kertoo vain niiden toisten, vaikkapa juuri äitisi, vääryydestä itseäsi kohtaan. Sinä olet juuri niin arvokas kuin kuka tahansa muu. Et ole taakka, sinulla on oma tarkoituksesi, vaikka se voi olla nyt, tuskan alla ollessa, hämärän peitossa.
Anna surun ja kaiken tulla. Anna myös niiden huonosti sinua kohtelevien ihmisten mennä. Minua on sattunut kamalasti se, ettei minulla ollut vanhempia, jotka olisivat kohdelleet mua kuten olisi pitänyt, mutta rakkautta ja läheisyyttä löytyy lopulta muualta.
Ethän tee mitään itsellesi. Ota yhteyttä esim Kriisipuhelimeen tai sairaalan päivystykseen, jos tuska käy yli voimien. Sinua voidaan auttaa. Halaus!
Katso sydämeesi oletko koko ajan toiminut itse oikein?Voi aina vetää rajat vanhempiisi ja oman perheeseen.Opetella puhuman aikuisena vaikeistakin asioista vanhempien kanssa ja omista tunteista,eikä vain lakaista niitä matonalle itse.Vanhemmat kenties eivät itse ymmärtäneet kohtelivatko eri arvoisesti lapsiaan?Älä anna historian toistaa itse omille lapsille samaa. Vanhempasi kantavat sotien taakaa ,koska heidän vanhemmat sotivat.Tunteita ei ilmastu ,en usko 85 vuotiaat sai halipusuja lapsina? En usko kun nyt on esim. 85 v. on ihan tällä planeetalla? kyllä muistisairaus jonkin moinen.Tee rauha itsesi ja vanhempiesi kanssa.Mutta pidä rajasi.Jos elämäsi kuuluu sylistäminen,kierre jatkuu opetat siiheen saman omalla käytökselläsi omat lapsesi.Aina laihakin sopu on parempi kuin ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso sydämeesi oletko koko ajan toiminut itse oikein?Voi aina vetää rajat vanhempiisi ja oman perheeseen.Opetella puhuman aikuisena vaikeistakin asioista vanhempien kanssa ja omista tunteista,eikä vain lakaista niitä matonalle itse.Vanhemmat kenties eivät itse ymmärtäneet kohtelivatko eri arvoisesti lapsiaan?Älä anna historian toistaa itse omille lapsille samaa. Vanhempasi kantavat sotien taakaa ,koska heidän vanhemmat sotivat.Tunteita ei ilmastu ,en usko 85 vuotiaat sai halipusuja lapsina? En usko kun nyt on esim. 85 v. on ihan tällä planeetalla? kyllä muistisairaus jonkin moinen.Tee rauha itsesi ja vanhempiesi kanssa.Mutta pidä rajasi.Jos elämäsi kuuluu sylistäminen,kierre jatkuu opetat siiheen saman omalla käytökselläsi omat lapsesi.Aina laihakin sopu on parempi kuin ei mitään.
Naurettavaa potaskaa.
Jos vanhempi kohtelee lastaan huonosti, se ei siitä muutu, vaikka se lapsi jauhaisi pää sinisenä asiasta.
Eikä sopu tuollaisen vanhemman kanssa ole minkään arvoinen.
Samanlainen äiti oli minullakin. Kohdisti vähäiset äidilliset vaistonsa vain veljeeni, minä olin se syrjitty ja vihan kohde. Sain kuunnella ainaista valitusta, ettei olisi pitänyt syntyäkään jne. Jos minulle jotain hyvää joskus sattui, sekin olisi pitänyt tulla veljelleni. Vielä kuolinvuoteellaankin äiti minua ja perhettäni pilkkasi.
Sen verran katkera olen, etten ole käynyt hänen haudallaan. Kirjoitin hänelle jälkeenpäin kirjeen ja purin siihen kaiken, mitä sain osakseni. Nyt olen ainakin vapaa kaikesta tuosta kaltoinkohtelusta ja nujertamisesta, mutta toipuminen tästä kestää varmaan loppuiän. Pitää vaan keskittyä niihin parempiin ihmissuhteisiin, mitä on.
Martti Paloheimo totesi viisaasti tällaisista äideistä kirjassaan Kotivammaisuuden synty, että yrittäkää tottua siihen ajatukseen, että äitinne on teidän pahin vihollisenne ja karttakaa häntä niin paljon kuin mahdollista.
-Olisinpa ymmärtänyt noin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Anteeksipyyntö ei kuulu tapoihini. Laiska yliherkkä paska, isin tyttö. Haluuks ympäri korvia."
"Mää tapan tuon koiran"
"Sun lapsi on hieno mut sää olet täyttä sontaa. Sitten kun makaat mielisairaalassa, adoptoin ton lapsen".
"Laiska paska kiipee tonne katolle ja irrottele sammaleet".
"Isäs on juoppo ja sä olet syöppö".
"Ei susta taiteilijaa tule, mene keittiö töihin".
"Ei sun tartte ostaa mulle joululahjaa... 24.12... MISSÄS ON NE MUN JOULULAHJAT???!!! YHYY, NYT MULLE TULI PAHA MIÄLI JA SAIT MUT TAAS ITKEMÄÄN, KATTOKAA NYT KAIKKI TUOLLANEN SE ON, ITSEKÄS KIITTÄMÄTÖN PASKA".
En koskaan tule saamaan miestä, olen ruma läski, puhun liikaa, liian vähän, olen anorektikko, lesbo koska ei miestä, ja se kaikkein hassuin juttu "MINÄ TIIJÄN!!!!"
Hän tietää😁
Juu, kiitos elämän lahjasta. Hyvin menee, oikeesti.
Se miten mummo elämänsä järjestää... Rouva on hyvä vain.
"Minä oon sua talouvvellisesti auttanut, kiittämätön paska"
Ja perintöhän menee puoliksi lapselleni ja puoliksi kodittomien kissojen yhdistykselle.
Hohhoijaa.
Kun tiedät millainen äitisi on, niin miksi annat hänen sanomisilleen ja tekemisislleen niin suuren vallan? Toisia ei voi muuttaa vain omaa käytöstään voi. Myrkyllisistä ihmissuhteista kannattaa pyrkiä eroon. Keskity elämään hyvän miehesi kanssa ja unohda äitisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla elämäni helpottui huomattavasti, kun rajasin tapaamiset pariin kertaan vuodessa. Ei missään nimessä juhlapyhinä, siitä ei tule mitään! Toisekseen, olen hyväksynyt sen, että ketään ei voi pakottaa tuntemaan yhtään mitään. Minä olen vanhemmistani erillinen yksilö (käsitin tämän jo lapsena, ja aloin tekemään tietoisesti päätöksiä oman elämäni suhteen siten, ettei minusta tulisi samanlaista kuin heistä). Heillä on heidän käsitys ja kokemus asioista, ja on surullista että he eivät halua työskennellä reippaasti kohti parempaa tulevaisuutta. Itse käsittelen asiat saman tien kun ne tapahtuu, he taas muistelevat 30 vuotta vanhoja asioita.
Jos en näkisi vanhempiani, tuntisin oloni todella syylliseksi. Tosin, olen joutunut rajaamaan kaikki heidän sukulaisetkin pois elämästäni, koska he luulevat että olen paha hylkääjä, eivät ymmärrä meidän perhedynamiikkaa ollenkaan, enkä jaksa sitä heille selvittääkään. Jokainen ajattelee itse omilla aivoillaan ihan just sellaisia ajatuksia mitä haluaa. Itse en ajattele muista pahaa, jos joku tekee jotain mitä itse en tekisi, ajattelen että hänellä on ehkä joku syy siihen. En lähde haukkumaan, enkä penkomaan.
En olisi tuollaisen äidin kanssa missään tekemisissä. Hän on täysin itse omalla käytöksellään ansainnut ja suorastaan kerjännyt sitä. Älä siis tunne tippaakaan syyllisyyttä siitä, vaikka pistät välit kokonaan poikki häneen. Sinun täytyy tehdä niin. Sinun velvollisuutesi on pitää huolta omasta terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi. Ymmärrä nyt hyvänen aika itsekin kuinka sairas suhteenne on, sinä olet itsarin partaalla äitisi vuoksi!
Minäkin haluan vielä sanoa tuosta, mistä jotkut muutkin mainitsivat, että miksi annat äidillesi tai yhtään kenellekään noin suuren vallan ja merkityksen oman elämäsi onnellisuuteen? Sinun ei pidä välittää yhtään mitä äitisi puhuu, tai mitä mieltä hän on sinusta. Hän on mieleltään tunnesairas ihminen. Hänen puheillaan ei ole mitään merkitystä.
Keskity omaan onnellisuuteesi ja unohda äitisi täysin. Älä anna itsesi edes ajatella häntä mitenkään,koska muuten et voi selvästikään olla onnellinen. Anteeksi sinun ei tarvitse antaa ikinä äidillesi, mutta pyri ymmärtämään hänen käytöstään tunnesairauden oireeksi itsesi vuoksi, ettet katkeroidu hänen vuokseen.
Onnellisia tulevia vuosia❣️
Sun äiti saanut sut liki viisikymppisenä? Adoptoitu? Nyt ei stoori taas kanna.
Vierailija kirjoitti:
Sun äiti saanut sut liki viisikymppisenä? Adoptoitu? Nyt ei stoori taas kanna.
Kyllä, valitettavasti. 47 vuotiaana. Isä vielä vanhempi. Eikä minua ole adoptoitu. Olen etsinyt syitä mielenterveysongelmilleni myös vanhoista vanhemmistani, iäkkäänä saatu lapsi altistuu ilmeisesti vielä herkemmin mielisairauksille. ap
Äitisihän on jo vanha muori, viimeisiä vuosia vetelee.
Mitä sitä välejä kannattaa kokonaan poikki laittaa tuon ikäisen ihmisen kanssa.
Välttelee vain liikoja kanssakäymisiä hänen kanssaan.
Miten voi olla noin pahaa katkeruutta noin vanhaa ihmistä kohtaan. Eiköhän hänellä itselläänkin ole jo monenlaisia vaivoja ja sairauksia.
Tuskin jaksaa erityisesti enää juuri sinua ajatella tai haukkua.
Antaisin olla koko jutun.
Tuossa iässä alkaa jo muistisairaudet vaikuttaa käytökseen. Ei välejä kannata sen takia katkaista. Ymmärrä että toinen on vanha ja tulossa pöpiksi. Lisäksi se että poika on tyttöä arvokkaampi on ollut kulttuuriin sidonnainen asia, sellainen ajattelutapa on opetettu tuon ajan ihmisille, ei heidän kohdallaan ole helppoa muuttaa jo opittua, mutta sä itse olet oivaltanut sen että sukupuoli ei ratkaise ja varmasti näin ajattelee nykyään moni muukin, tietoa kannattaa aina keskittyä jakamaan nuorille enemmän kuin ikälopuille.
.
Laitoin viisi vuotta sitten välit poikki mitätöivään ja alistavaan äitiini. Tee sinä samoin ja ala nauttia elämästäsi. Nämä vuodet ovat olleet elämäni parhaita kun kukaan ei ole kertomassa miten huono ja turha ihminen olen.