Lue keskustelun säännöt.
Miten tätä yksinäisyyttä jaksaa?
08.02.2022 |
Ei perhettä, kukaan ei koskaan ole yhteyksissä, pelkkää etä- opiskelua. Koko elämä aivan kuollut tällä hetkellä. Ikä mulla 30v.
Uusien ystävien saaminen aikuisiällä on mahdoton projekti. Kaikilla jo omat piirit ja kuviot.
Mitkään lenkkeilyt, kokkaillut, sarjoja ja harrastuksia vievät pois tämä yksinäisyyden tunne.
Kaipaan elämäniloa ja hauskuutta ympärilläni. Tuntuu myös ikävältä kun olen aina se joka ottaa kaikkiin yhteyttä.
Miten muuttuisin ihmiseksi johon muut haluu tutustua?
Kommentit (46)
Jos olet nainen niin pystyt tekemään lapsia yksinäsikin. Jos taas olet mies, niin hae nainen Aasiasta ja tee lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kysymästä oikein hyvin. Elämässä on loppujen lopuksi kyse itseään varten elämisestä. Kyse ei ole kulissien luomisesta, jossa väkisin luodaan se täydellinen elämä, jossa käydään töissä, harrastetaan, tavataan ystäviä, jne koska niin kuluu jonkun standardin mukaan tehdä.
Mikset liity Tinderiin ja ala deittailemaan?
Yksinäisyys on raskain tunne koko tässä maailmassa. Toivon että mulla olisi joku hyvä neuvo mutta ei ole. Itse kärsin samasta ongelmasta, viimeaikoina pikkuhiljaa tai ainakin väliaikaisesti alkanut helpottaa. Oman koiran kautta olen saanut lisää iloa ja sosiaalisuutta elämään, esim. aina kun astuu ovesta ulos tulee juteltua ihmisille ja naapuri joka ei ole kolmen vuoden aikana sanonut mulle mitään alkoi yhtäkkiä juttelemaan. Muutenkin olen aina ollut koiraihminen niin tämän unelman täyttyminen omi mulle iso juttu.
Jos ajattelee että lasten hankinta vähentää yksinäisyyttä, kannattaa katsoa ylen dokkari Näkymättömät. Siinä näkee kuinka eristäytynyttä ja masennusta ruokkivaa lapsiperhearki voi olla. Helpompi vähentää yksinäisyyttä ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys on mielentila, sen voi oppia pois.
Siis opiskele meditoimista.
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira ja muuta pois kerrostalosta.
Miksi muuttaa pois kerrostalosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelee että lasten hankinta vähentää yksinäisyyttä, kannattaa katsoa ylen dokkari Näkymättömät. Siinä näkee kuinka eristäytynyttä ja masennusta ruokkivaa lapsiperhearki voi olla. Helpompi vähentää yksinäisyyttä ilman lapsia.
Lapsista on paljon seuraa. Kaipaavat koko ajan huomiota. Lisäksi niiden kanssa voi mennä vaikka kerhoon.
Minulla on tapana liikkua paljon ja kokea kiinnostusta ja jopa myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan ja kai sen johdosta seurani on kysyttyä, varsinkin kun hyväksyn ihmiset ihmisinä, aina löydän jotain yhteistä enkä oleta että ystävänkään pitäisi muistuttaa minua itseäni tai olla kaltaiseni.
Voin esim auttaa kadulla tai missä vain vanhusta tai lasta tai nuorta aikuista jossain asiassa jossa huomaan tarvitsevan apua. Osaan näistä on muodostunut yhteys, on ehkä vaihdettu yhteystietoja. Osasta on tullut myöhemmin korvaamattomia ystäviä vaikka se ei ollut alun perin tarkoitus tai ennakoitavissa. Tietysti olen törmännyt monenlaiseen kulkijaan ja osaa on syytä varoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelee että lasten hankinta vähentää yksinäisyyttä, kannattaa katsoa ylen dokkari Näkymättömät. Siinä näkee kuinka eristäytynyttä ja masennusta ruokkivaa lapsiperhearki voi olla. Helpompi vähentää yksinäisyyttä ilman lapsia.
Lapsista on paljon seuraa. Kaipaavat koko ajan huomiota. Lisäksi niiden kanssa voi mennä vaikka kerhoon.
Niin, voihan sen näinkin kokea.
Yksin on just parasta. Ei tarvitse toisen aikatauluihin sopeutua, eikä katsella kiukuttelua. Täydellistä kumppania ei voi kuitenkaan saada. Jos joku on mukava, niin ei se ole sitä kauaa. Tai ainakin se kalastaa tai jormailee, tai on likakäsi muuten vaan. Tai liian teoreettinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin on just parasta. Ei tarvitse toisen aikatauluihin sopeutua, eikä katsella kiukuttelua. Täydellistä kumppania ei voi kuitenkaan saada. Jos joku on mukava, niin ei se ole sitä kauaa. Tai ainakin se kalastaa tai jormailee, tai on likakäsi muuten vaan. Tai liian teoreettinen.
Kaksi tai kolme ekaa virkettä ymmärrettävissä. On kyllä tosi urautunutta ajatella että jos joku on mukava niin ei ole sitä kauaa. Tuolla ennakko-oletuksella ei kyllä varmasti olekaan. Asenteilla voi karkottaa kenet tahansa.
Liian teoreettinen: tarkoitatko että käyttää sivistyssanoja joita et ymmärrä tai on kiinnostunut maailman tapahtumista tai jostain lainalaisuuksista? Se että hallitsee teoreettista ajattelua voi tehdä ihmisestä todella monipuolisen ja kiinnostavan, verrattuna pelkkään tässä ja nyt -oleiluun / small talkiin.
Mutta ai niin, sähän et halua muita ihmisiä elämääsi.
Some? En itse ole somessa koska en kaipaa enempää ihmiskontakteja, mutta eikös siellä saa yhteyden toisiin? Jotkuthan olivat järjestäneet yksinäisten joulunviettoja, jotka olivat kai menneet hyvin. Laita sinne että sulla on tylsää ja yksinäistä, haluaisiko joku samoin kokeva lähteä kahville, lenkille tmv. Toki siinä ottaa riskin että tapaa jonkun jonka kanssa ei synkkaa, mutta kokemus se on sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vaan jaksaa jotenkin, päivästä toiseen, viikosta vikkoon, vuodesta toiseen.
Kokemusta on, nyt jo 58-vuotiaana. On vielä ainakin terve ja ei tarvii nälkää nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kysymästä oikein hyvin. Elämässä on loppujen lopuksi kyse itseään varten elämisestä. Kyse ei ole kulissien luomisesta, jossa väkisin luodaan se täydellinen elämä, jossa käydään töissä, harrastetaan, tavataan ystäviä, jne koska niin kuluu jonkun standardin mukaan tehdä.
Elämän tarkoitus on itseään varten eläminen? Minä taas väitän ettei sillä ole oikeastaan mitään tarkoitusta. Moni löytää sille tarkoituksen, vaikka auttamalla muita ja sinä näköjään sitten tekemällä kaiken itseäsi varten.
En tiedä kokevatko muut oikeasti merkittävät ihmissuhteet kulisseiksi. Olen varma, että toiset kokevat ihan aitoa iloa ystävistään ja perheestään. Tai ehkä olet oikeassa? Kaikki on feikkiä ellei se tuo hedonistista tyydytystä, koska se on tehty vain ja ainoastaan itselle.
Rehellistä se on ainakin sanoa, että aito täydellinen elämä on se itsekäs yksin eletty elämä ja muiden kanssa oleminen on kulissi ja puhtaasti normien ja standardien täyttämistä.
Sinunlaisen ajattelun kanssa varustettuja ihmisiä löytyy aina vaan enemmän. Kaikki ystävyys on kulissia heille ja muut vain välineitä sille itseään varten elämiselle ja korkeintaan sen elämisen parantamiselle. Mielellään ollaan yksin, koska kun kaikki on itselle kulissia, muutkin nähdään samanlaisen ajattelun omaavina.
Minusta kaikki eivät ole menneet naimisiin, koska kuuluu, kaikki eivät tapaa ystäviään, koska kuuluu, kaikki eivät harrasta harrastuksiaan, koska kuuluu harrastaa. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka kokevat ihan aitoa iloa, muustakin kuin vain itsensä kanssa olemisesta. Kaikille se maailman kivoin asia ei ole se minä itse.
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelee että lasten hankinta vähentää yksinäisyyttä, kannattaa katsoa ylen dokkari Näkymättömät. Siinä näkee kuinka eristäytynyttä ja masennusta ruokkivaa lapsiperhearki voi olla. Helpompi vähentää yksinäisyyttä ilman lapsia.
Jos yksin elävä ihminen on yksinäinen, tilanne voisi muuttua huomattavastikin parempaan suuntaan, jos henkilöllä olisi omia lapsia, mahdollisesti myös puoliso.
On totta, että yksin asuvat ihmiset eivät välttämättä (tai useinkaan) koe olevansa yksinäisiä, jos esimerkiksi ystäviä on paljon ja on tiiviit välit perheeseen / sukuun. Jos näin ei ole, on yksinasuva ihminen pahimmillaan totaaliyksinäinen.
Ainakin omalla kohdalla koimme jonkin verran yksinäisyyttä, koska olimme muuttaneet kaupunkiin, jossa meillä ei ollut sosiaalisia verkostoja tai esimerkiksi perhettä ja sukua. Ensimmäisen lapsen synnyttyä näitä verkostoja oli kuitenkin hyvin luontevaa luoda erilaisten perhekerhojen, harrastusten ja perhekahviloiden jne. tapaamispaikkojen kautta. Tämä vertautuu vähän siihen tilanteeseen, jossa ollaan, kun muutetaan opiskelemaan uudelle paikkakunnalle: yht'äkkiä tupsahtaa yhteisöön, jossa vähän kaikki ovat samassa tilanteessa, etsivät samassa tilanteessa olevia kavereita. Kyllä se on ihan toimivaa.
Suomi on siinä mielessä umpimielinen yhteiskunta, että kavereiden saaminen on vaikeaa juuri tällaisten erityisten elämäntilanteiden välillä. Mutta sen sijaan juuri elämäntilanteiden muuttuessa on "sallittua" etsiä uusia ystäviä: koulun aloittaminen, opiskelun aloittaminen, perhe-elämän aloittaminen ja vaikkapa eläköityminen (erilaiset eläkeläiskerhot ja ikäihmisten piirit on suunnattu juuri eläköityneille ihmisille, jotka etsivät uusia sosiaalisia kuvioita).
Vierailija kirjoitti:
Yksin on just parasta. Ei tarvitse toisen aikatauluihin sopeutua, eikä katsella kiukuttelua. Täydellistä kumppania ei voi kuitenkaan saada. Jos joku on mukava, niin ei se ole sitä kauaa. Tai ainakin se kalastaa tai jormailee, tai on likakäsi muuten vaan. Tai liian teoreettinen.
Ja silti sinäkin olet täällä palstalla keskustelemassa muiden kanssa? Miksi ihmeessä? Mitä iloa siitä sinulle sitten lopulta on? Mikset ole yksin ja kirjoita vain itsellesi? Kaipaat sitä kontaktia muihin ehkä vähän, mutta selvästi sinullakin on joku pieni tarve olla jonkun tyylisesti yhteydessä muihin. Että joku kuulee sinuakin, koska muuten et kirjoittaisi tänne.
Sinulle se ehkä riittää. Kaikille ei. Eikä siinä ole mitään väärää tai pahaa.
Yksinäisyys on iso raskas ongelma Suomessa liian monelle. Meillä ei ole luontaista sosiaalista elämää tässä syrjäisessä maassa, ollaan omissa nurkissa ja kontaktit vähissä. Tätähän tämä on ollut aina, kansakunnan luonne. Toivon sinulle jaksamista, jospa löytäisit iloa ja ihmissuhteita elämääsi. Et ole ainoa.
Hanki koira ja muuta pois kerrostalosta.