Lue keskustelun säännöt.
Miten tätä yksinäisyyttä jaksaa?
08.02.2022 |
Ei perhettä, kukaan ei koskaan ole yhteyksissä, pelkkää etä- opiskelua. Koko elämä aivan kuollut tällä hetkellä. Ikä mulla 30v.
Uusien ystävien saaminen aikuisiällä on mahdoton projekti. Kaikilla jo omat piirit ja kuviot.
Mitkään lenkkeilyt, kokkaillut, sarjoja ja harrastuksia vievät pois tämä yksinäisyyden tunne.
Kaipaan elämäniloa ja hauskuutta ympärilläni. Tuntuu myös ikävältä kun olen aina se joka ottaa kaikkiin yhteyttä.
Miten muuttuisin ihmiseksi johon muut haluu tutustua?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Tuu kaffeelle! Missä asut?
Minäki tuun🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira ja muuta pois kerrostalosta.
Miksi muuttaa pois kerrostalosta?
Minun kokemukseni mukaan rivitaloasuminen on paljon yhteisöllisempää. Joka päivä tulee juteltua naapureiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on mielentila, sen voi oppia pois.
Siis opiskele meditoimista.
Tämä, ihminen voi olla yksinäinen ystävien keskellä. Todellakin mielentila vaikuttaa ja siihen pitää itse saada muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira ja muuta pois kerrostalosta.
Miksi muuttaa pois kerrostalosta?
Minun kokemukseni mukaan rivitaloasuminen on paljon yhteisöllisempää. Joka päivä tulee juteltua naapureiden kanssa.
Ei se asumismuoto vaikuta vaan ihmiset, toiset ovat avoimia ja ystävällisiä.
Mitä jos pyydät kylään niitä ihmisiä kenen kanssa opiskelet, ei etäopetus ole este tavata ja saada yhteishenki ryhmään, varmasti on porukkaa samalta alueelta tai lähi paikkakunnilta samassa ryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorille pitäisi opettaa nykyään sosiaalisia taitoja, kumma että nykyään ei osata puhua ihmisille, ehdottaa vaikka puhelimessa että mennäänkö kahville...
Täällä kanssa toinen yksinäinen 46v.
Mies kuollut ja lapset aikuisia ja asuvat muualla.
Olen työtön ja ei oikeasti yhtään ystävää.
Käyn joka pv.kävelyllä,surffailen netissä jne.mutta kaipaan ystävää tai ihan miesystävää,jonka kanssa jakaa arki.Olisi erilaista ja voisi jollekin puhua ja viettää aikaa.
En käy baareissa/en juo,eikä työttömänä ole varaa mennä mihinkään eli tuskinpa kävelyllä ketään tulen tapaamaan..näillä mennään.
Tuntuu niin masentavalta elämä,ei ole yhtään mitään mitä odottaa.
Eipä sitä nuorena arvannut,mitä elämässä tapahtuu ja että tässä iässä olisin yksin.
Ja tiedän,en todellakaan ole ainut,vaan meitä yksinäisiä on tosi paljon,surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse olin sinkku ja lapseton niin uusia kavereita löytyi ihan kaikkialta minne meni, helposti ja nopeasti. Nykyään kun on puoliso ja lapset tilanne on aivan toinen, lähinnä siksi että sellaista omaa aikaa harrastaa ei ole, kaikki tuttavat pyörii nykyään elämässä lähinnä lasten kautta, mutta siinä ei ole mitään omaa, kukaan ei ole kiinnostunut juurikaan sinusta itsestäsi vaan siitä jälkikasvusta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuu kaffeelle! Missä asut?
Minäki tuun🙂
Täällä olis P-Savossa yks kahviseuraa vailla oleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainaki asun ennemmin kerrostalossa kun rivitalossa, ei ainakaan naapurit kyttää aidan takana🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuu kaffeelle! Missä asut?
Minäki tuun🙂
Täällä olis P-Savossa yks kahviseuraa vailla oleva.
Oho on vähä pitkä matka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa toinen yksinäinen 46v.
Mies kuollut ja lapset aikuisia ja asuvat muualla.
Olen työtön ja ei oikeasti yhtään ystävää.
Käyn joka pv.kävelyllä,surffailen netissä jne.mutta kaipaan ystävää tai ihan miesystävää,jonka kanssa jakaa arki.Olisi erilaista ja voisi jollekin puhua ja viettää aikaa.
En käy baareissa/en juo,eikä työttömänä ole varaa mennä mihinkään eli tuskinpa kävelyllä ketään tulen tapaamaan..näillä mennään.
Tuntuu niin masentavalta elämä,ei ole yhtään mitään mitä odottaa.
Eipä sitä nuorena arvannut,mitä elämässä tapahtuu ja että tässä iässä olisin yksin.
Ja tiedän,en todellakaan ole ainut,vaan meitä yksinäisiä on tosi paljon,surullista.
Katso onko omalla paikkakunnalla työttömille toimitaa esim täällä on ilmaisia liikunta ryhmiä ja osallistu. Voisit myös tehdä vapaaehtoistyötä ei kannata minkään firman kautta ehkä kun voi vaikuttaa tukiin, mutta ilmoitan vaikka Facebookin kautta että voisit olla kauppa apuna vanhukselle, ulkoiluttaa koiraa, hoitaa lapsia tai ihan vaan juttu seurana, ei elämässä tarvitse olla yksin, pitää vaan olla omaa mielenkiintoa tutustua ihmisiin. Naapureille voi ehdottaa vaikka yhdessä grillaamista tai lähde jonkin ilmaiseen tapahtumaan, ihan vaikka jäällä kävellessä voi pysähtyä juttelemaan pilkkijöille... Lenkkipolulla voi myös avata suunsa ohikulkijoille. Ei tilanne muutu sen myötä käytätkö alkoholia, mutta sun oma aloitekyky on muuttunut kun ei ole rohkaisu ryyppyä, mikä vaan on erittäin huono tapa opetella, jos sä voit tehdä jotain päissäsi, voit tehdä sen myös selvinpäin, sulla on ne samat valmiudet aina olemassa, käytä niitä.
Monella paikkakunnalla on uimahallit auki , niissä on mukavan sosiaalista vaikka vesijumpassa. Saunanlauteilla tulee usein höpötettyä . On mukavaa saada juttuseuraa. Myös muut liikuntapaikat on vaihtelevasti auki ja ryhmäliikunta.
Lähtisin sieltä kotoo ihan ensiksi ja mukaan johonkin ryhmään. Mukavaa kevättä 🌞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin tulla luoksesi ja voisimme nauttia toisistamme : )
M35
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olin sinkku ja lapseton niin uusia kavereita löytyi ihan kaikkialta minne meni, helposti ja nopeasti. Nykyään kun on puoliso ja lapset tilanne on aivan toinen, lähinnä siksi että sellaista omaa aikaa harrastaa ei ole, kaikki tuttavat pyörii nykyään elämässä lähinnä lasten kautta, mutta siinä ei ole mitään omaa, kukaan ei ole kiinnostunut juurikaan sinusta itsestäsi vaan siitä jälkikasvusta...
Mistä siis tarkalleen löysit niitä uusia ystäviä sinkkuna ja miten ystävystyit? Jos kerrot niin otan sinusta mallia.
Jos olet nainen voin tulla sormettamaan.
Tämä ei ole hyvä kommentti, mutta en vaan käsitä aloitusta. Minusta on ihanaa olla itsekseni; kukaan ei tule mussuttamaan ja saan tehdä mitä itse haluan.
Kotona-aika ei ole rajoittanut menemisiäni yhtään. Aina löytyy joku mestariksi minne lähteä jos ihmiskontakteja ja sosiaalisuutta kaipaa. Kannattaa olla aktiivinen ja miettiä keinoja miten saada toimintaa omiin päiviin.
Joskus on mukava lähteä ostoksille lähikaupunkiin, kiertää kirppareita ja pysähtyä kahville johonkin. Toisinaan hiihtoladulle hiihtämään , missä lähestulkoon aina on muitakin hiihtäjiä. Voi vaikka mennä grilikodalle paistaa makkaraa ja tapaamaan muita ihmisiä.
Yksinäisyyteen voisi auttaa myös jossain toiminnassa mukana olo. Monet seurat kaipaa esimerkiksi vapaaehtoisia järjestämään lapsille harrastustoimintaa.
Tutkipas asioita ja käytä mielikuvitusta. Varmasti yksinäisyyteen keinot löytyy . Tsemppiä 🙂
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole hyvä kommentti, mutta en vaan käsitä aloitusta. Minusta on ihanaa olla itsekseni; kukaan ei tule mussuttamaan ja saan tehdä mitä itse haluan.
Sama täällä; jos ei pärjää edes itsekseen niin ei pärjää muidenkaan kanssa. Tykkään myös olla omissa oloissani. Varsinkin niiden työvuosien jälkeen, kun olin sairaalassa töissä ja siellä oli tosi pahantahtoisia työkavereita.
Sellanen joku "uusia ystäviä kaipaava" tai sellanen vaikka että kaikille yksinäisille meeting olis hyvä olla joka paikkakunnalla,, sitte tietäs että kaikki on siellä samasta syystä kun itekki,ei tulis niin ulkopuolinen olo