Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko se onni vielä löytyä omasta avioliitosta?
18.06.2015 |
Rakastuin toiseen, kärvistelin tunteen kanssa pari vuotta. En voinut sitä ihastukselleni kertoa, koska olemme varattuja ja pelkäsin muutenkin mitä hän ajattelisi rakkaudentunnustuksestani. Nyt olen selvittänyt asian oman mieheni kanssa. Haluan unohtaa tämän ihastukseni ja jatkaa avioliittoani. Mieheni kanssa minulla on hyvä olla, mutta silti pelkään, että jotain puuttuu.
Nyt kun olen kokenut kunnon rakastumisen (vaikka olisikin yksipuolista, sitä en voi tietää), minulla jäi kova kaipuu ja sydänsuru. Alan pikkuhiljaa hyväksyä, että tämä ihastuksen kohteeni ei ole tarkoitettu minulle, onhan hän toisen oma, mutta voinko saavuttaa mieheni kanssa enää yhtä vahvoja tunteita kuin mitä minulla oli tätä toista kohtaan? Aikanaan kun teininä menin yhteen mieheni kanssa, ei minulla mitään tällaisia suuria tunnekuohuja ollut. Toki hänestä heti pidin ja ihastuin ja halusin hänen kanssaan olla koska viihdyin hänen kanssaan. Kasvoimme yhteen. Mutta menin kyllä yhteen ensimmäisen miehen kanssa, joka minut kelpuutti. Nyt elämä on sitonut meidät yhteen, rakastamme lapsiamme ja toisiamme, mutta jotain puuttuu...
Löytyyköhän onni enää avioliitosta, kun olen kokenut suuren (joskin todennäköisesti yksipuolisen) rakkauden toiseen? Miten voisin saada miestäni kohtaan yhtä vahvan rakkauden tunteen heräämään? Ystävyyttä, kiintymystä, hellyyttä, hauskanpitoa, kaikkea on, mutta miksi silti tuntuu että jotain puuttuu? Voinko löytää mieheni kanssa sen jonkun nyt 15v. Yhteiselon jälkeen?
Vai tuhlaanko loppuelämäni haikaillen sitä suurta rakkauttani jota en voinut saada?
Kommentit (5)
En usko että tuollaista ihastumisen, rakastumisen ja ensihuuman tunnetta voi enää pitkään suhteeseen saada.
Ota huomioon, että sinä vertaat nyt pitkää, arkista parisuhdetta perhekuvioineen ja ihastumisen ensihuumaa, joka ei missään suhteessa loputtomiin kestä. Pelkkä ensihuuma ei pitkälle kanna. Mutta se kysymys, puuttuuko sinun ja miehesi väliltä jotain sellaista mitä ehkä pitäisi tai voisi olla, siihen tuskin osaa kukaan muu vastata kuin sinä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin epätodennäköistä on, että rakastuisit mieheesi voimakkaasti, jos ei sellaista tunnetta ole edes koskaan ollut. Sun pitää päättää, oletkö tyytyväinen nykytilaan, vai olisiko parempi aloittaa yksin alusta. Kumman tahansa valitset, ei kannata enää katsoa taakseen tai haikailla missään välitilassa.
Mulla oli samanlaista. Otettiin miehen kanssa (siis tämän ensimmäisen) päivä kerrallaan ja tehtiin kaikkia reissuja ym. Meitä vaivasi ehkä se tylsä arki. Muutettiin arkea ja alkoi asiat sujua paremmin.
Ei vika ollut miehessä vaan elämänlaadussa. Mietin pitkään kannattaako laskea hyvä, luotettava, rehellinen, syntymäpäivät, naistenpäivät ym muistava mies.. Paljon myös muita hyviä asioita.
Eli tilanne voi parantua, jos panostatte tarpeeksi suhteeseenne.
Yritämme parhaillaan panostaa suhteeseemme ja pitää nyt katsoa parantuuko asiat. Itse olen myös miettinyt, että suurelta osin ongelma on elämänlaadussa. Mutta mieheni kyllä tukee/pitää yllä elämänlaatua joka ei ole minulle hyväksi ja jota en enää halua. Toivottavasti pystyn tässä liitossa muuttumaan haluamaani suuntaan. Jotain muutosta elämäni kaipaa. En usko, että tulen enää onnelliseksi samalla vanhalla kaavalla, vaikka siinäkin paljon hyvää on. Se on totta, että rakastumisen huuma ei kestä kauaa ja arki alkaa. Mutta tuntuukohan se arjen rakkaus erilaiselta ihmisen kanssa johon on kokenut joskus sen voimakkaan syvän rakastumisen huuman? -Ap-
Alue: Aihe vapaa
En usko, että löytyy.