Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä ystävääni - esikoinen hoidossa, vauva kotona
15.08.2008 |
Ystäväni on ymmärrettävästi väsynyt hoitaessaan kotona 2,5-vuotiasta ja 3 kk ikäistä vauvaa. Miehellä on kuitenkin joustavat työajat ja tekee vain n. 6-7 tuntia töitä päivällä. On nyt saanut esikoisen yksityiselle pph:lle 3 päivänä viikossa 6 h kerrallaan. Ajatttelin, että tämä on joku tilapäinen ensiapu väsymykseen, mutta nyt on hakemassa pk-paikkaa pojalleen 4 pv viikossa n. 6-7 h kerrallaan, sitten kun lapsi täyttää 3 v.
Ymmärrän väsymyksen, mutta silti minusta on jotain perin outoa siinä, ettei jakseta hoitaa omaa lasta kotona. Ehkä vielä pari kolme päivää viikossa menisi hoitoon laitto mutta että ihan neljä päivää viikossa meinaa pitää lasta päiväkodissa. Ja sanoi vielä, että kyllähän pojalla voi olla siellä ihan kivaa. No niin voi, mutta kotona olisi kyllä hyvä noin pienen olla suurimman osan ajasta.
Kommentit (86)
Kumpi on yleensäkin tärkeempää noin pienelle lapselle..virikkeet ja kaverit suhteet( joita varmasti kerkeää luoda muutenkin ja myöhemminkin), vai henkisesti turvallinen olo oman vanhemman kanssa kotona, rakastavassa ja lapsen tahtisessa ympäristössä? Virikkeitä kerkeää elämän aikana saamaan, mutta henkistä pahoinvointia on hankalempi lähteä paikkailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..jatkan, että edelliset ovat puolin ja toisin aika ääripäitä, mutta totuuksia ja mahdollisia.
Mulle on monesti ehdotettu, että laittaisin nuorimmat 2v:n sekä 3v5kk vanhan hoitoon. Vanhemmat lapset ovat koulussa ja eskarissa. En kyllä ikinä voisi kuvitellakaan olevani vauvan kanssa kotona, ja vieväni muut päiväkotiin. Ajatuksena sellainen, että ei kiitos. Mutta tyylinsä kullakin. Kaikki eivät jaksa, eikä ketään voi pakottaa jaksamaan. Silloin hoitopaikka varmaan parempi, kuin se isomman lapsen kotona pitäminen.
Materiaalia aiheesta löytyy mm. Helsingin kaupungin sivuilta kielikylvyn kohdalta.
Ne kielelliset ongelmat ei näykään kuin vasta myöhemmin, kun lapsen pitää käyttää kieltä abstraktisti ajattelun välineenä, ei se arkikielen sujuvuus mitään kerro. Yläasteella alkaa yleensä viimeistään tulla ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäänpä korteni kekoon. Jään maaliskuusta äitiyslomalle ja aion pitää 4-vuotiaan päiväkodissa eskarilaisen kaverina neljä tuntia päivässä. Molemmat viihtyvät hoitopaikassa ja kaipaavat kavereitaan. 10 viikon kesälomallakin olisi pitänyt päästä päiväkotiin kavereita katsomaan eikä mulla sattunut olemaan 4-vuotiaan ryhmästä kenenkään vanhemman numeroa. En todellakaan aio ottaa 4-vuotiasta pois tutusta ryhmästä ja heivata äitiysloman ajaksi johonkin kerhoon. Siinähän kuskaat sitten yhtä eskariin yhteen aikaan ja toista kerhoon eri paikkaan toiseen aikaan ja haussa sitten sama rumba. 4-vuotiaallani on tosin myös kielenkehityksen viivettä, jonka takia on suositus olla päiväkodissa, mutta vaikka ei olisikaan, veisin silti samaan tuttuun paikkaan samaan aikaan kuin eskarilaisen. Voi tosin olla, että neljän tunnin vähyydestä tulee lasten taholta purnaamista, mutta eivätköhän sitten kestä loppupäivän kotona.
parina päivänä viikossa. Tuo on liikaa minustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset lapset vie hoitopaikkoja niiltä jotka niitä oikeesti tarvii!!
Ja piruako niitä kakaroita pitää vääntää jos niitä ei jaksa hoitaa!!
Itsellä on 5v ja 3v lapset eikä kumpikaan oo ikinä ollu päivääkään hoidossa, valitsin työn mitä voin tehdä kotona.. Kolmatta odotan eikä tulis mieleenkään viedä isompia hoitoon kun äitiyslomalle jään.
Anteeksi jos tuli pahasti sanottua jonkun mielestä, mutta olen tätä asiaa jo pitkään mielessäni ihmetellyt, mut toin nyt mielipiteeni julki.
esim muutama aamupäivä viikossa tms, jos ei ole tukiverkkoja. Pienten lasten kanssa kotona väsyy kovin helposti ja on ihan ok jos haluaa välillä huilata. Mutta tuollainen 4 pv viikossa melkein täyttä hoitopäivää on mielestäni silkkaa itsekkyyttä. Halutaan olla pelkän vauvan kanssa kun se on niin helppoa, voi käydä esim kaupungilla shoppailemassa ym. Ja sillä aikaa esikoinen on isossa lapsiryhmässä vieraiden hoidettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"äiti/isä kotona vauvan kanssa tai muuten ja isompi/isommat lapset hoidossa" PAITSI jos lapsella on jokin diagnoosi, jonka johdosta hänelle suositellaan päivähoitoa. Mutta ei minun tarvitsekaan. Minä olen tehnyt omat ratkaisuni = hoitaa lapseni kotona, tehkööt muut miten parhaaksi näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka jäin itse äityislomalle. Lapsi kaipasi kovasti kavereitaan ja välillä kun oli pitempiä vapaita niin oli tosi turhautunut, minä kun en missään sisäänpäin kääntyvissä kerhoissa jaksa käydä (sekin on kokeiltu). Niin ja jos olisin hoitopaikasta luopunut niin en olisi saanut nykyistä työtäni, siinä vaiheessa kun kävin haastettelussa olivat molemmat lapset jo hoidossa (2 ja 4v) ja sanoivat että erittäin hyvä ettei hoitopaikka ole ongelma.
hoidossa vaan siksi, että sain pidettyä hoitopaikan äitiysloman ajan. Isompi siis nyt 2v8kk ja on ollut hoidossa 3xviikossa äitiys- ja vanhempainloman ajan. Kohta loppuu lomat ja palaan töihin ja olen onnellinen, että isompi ja pienempi pääsevät samaan ryhmään. Mistään jaksamisesta tai väsymisestä ei ole meillä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan kanssa ei todellakaan välttämättä ole mitenkään helppoa olla tai liikkua! Itselläni esikoisen kanssa ei ainakaan vauva-aikana hirveästi tullut missään käytyä koska hän sattumalta oli ns,. vaativampi tapaus,eli huusi todella paljon ja nukkui vähän jne. Nyt meille on tulossa toinen, ja todellakin esikoinen menee tarhaan myös silloin kun vauva on syntynyt, on silloin 10 päivää kuussa. Ei tulisi mieleenkään ottaa lasta kokonaan tarhasta pois, missä hänellä on mm. samanikäistä seuraa. Meillä ei ole lähistöllä ketään leikkikavereita ja kyllä 2v lapsikin jo tarvii ja kaipaa lapsi-kavereita ja tekemistä .
Silloin kun minä olen vauvan kanssa kotona niin en meinaa kyllä tuntea mitään huonoa omaatuntoa siitä että esikoinen on tarhassa muutaman kerran viikossa 5 tuntia kerrallaan. Siellä hän saa purkaa virtaansa ja on ohjattua tekemistä. Mielestäni on lapsen kidutusta jos pitäishin häntä täällä vauvan kanssa koko ajan, kun en kuitenkaan pysty esikoisen kanssa leikkimään ja antamaan huomiota aina kun hän sitä haluaa. Tietenkin jos voisin olla satavarma siitä että tuleva vauva on helppo ja nukkuu monen tunnin pätkissä jne. niin mikä ettei, voisin harkita (mutta silti haluan että lapselle olisi ikäistäänkin seuraa). Mutta perustuen omaan kokemukseeni siitä että kaikki vauvat EI ole helppoja eikä nuku yöllä eikä päivällä tehtiin tämä ratkaisu.
Että ei asiat aina ole ihan niin mustavalkoisia...
Kai se äitikin osaa jotain pientä edes puuhailla lapsensa kans.
Värittää, piirtää, leikkiä, ulkoilla.. Ja jos sitä leikkiseuraa pitää olla muista lapsista niin käypi sitten esim. mll:n tai srk:n kerhoissa tai kavereitten luona kylässä.
Saa tosiaan joku muu sen hoitopaikan ja siinä vielä äitikin säästää rahaa kun ei tarvi hoitomaksuja maksaa..
kolme vuotiaskin on jo niin iso, että alkaa olla tylsää kotona vain vauvan ja äidin kanssa. Päiväkodissa lapsi saa virikkeitä ja kaverit on läsnä. Varmasti nauttii. Ihan älytöntä lähteä syyllistämään toisia valinnoistaan. Antaa jokaisen taplata tavallaan (tietyissä rajoissa tietenkin) ilman että pitää heti mennä haukkumaan huonoksi äidiksi.
Toki esim imetys vie paljon aikaa, mutta siis mistään koliikkivauvasta tai poikkeuksellisen vaativasta vauvasta ei ole kyse. Toki heräilee yöllä mutta kuka 3-kuukautinen ei niin tekisi. En sano, että vauvan hoito on helppoa, itsekin muistan olleeni välillä ihan poikki esikoisen kanssa, vaikka tämä oli perustyytyväinen tapaus.
t. ap
on jo hyväksi käydä jossain ohjatussa toiminnassa.
MInä en ymmärrä niitä jotka sanoo että päivähoito parina päivänä viikossa on kauhean paha juttu, mutta kerhoon lapsen kyllä voi hyvällä omalla tunnolla vielä vaikka 4 päivänä viikossa. Sama asia käytännössä.
Jokainen perhe tekee päätökset omista lähtökohdistaan. Ei ulkopuolinen voi tietää ja ymmärtää syitä joiden pohjalta päätökset on tehty. Eikä kaikkia syitä kerrota edes ystäville.
3-vuotiaan täytyy jo opetella olemaan muiden lasten ja muidenkin aikuisten kanssa tekemisissä, kuin vain oman äidin. Se ainakin on mitä suurimmassa määrin lapsen etu.
Mikään äiti ei voi myöskään korvata viiteryhmää. 3-vuotias on kiinnostunut jo ikätovereistaan ja sitä tässä järjestelmässä on mahdollisuus tukea.
Varmaan lapsen voi hoitaa kotona ja peruskoulunkin suorittaa kotiopetuksena, mutta yksikään vanhempi ei koskaan tule korvaamaan lasten itse solmimia ihmissuhteita eikä ikätovereita.
hei!
seurakunnan kerhoissa ohjaajat ovat koulutettuja ammattilaisia. Näissä kerhoissa työskentelee myös mm. alaa vaihtaneita entisiä lastentarhaopettajia, perhepäivähoitajia.