Kun olin pieni lapsi äitini sanoi että laittaa minut lastenkotiin ja ottaa tilalle kiltin pojan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Äiti halusi vaihtaa minut naapurin lapsiin jotka oli kilttejä, reippaita ja iloisia niin kuin lasten kuuluu olla. Minä olin ujo ja surumielinen lapsi, jonka vanhemmat riiteli rajusti koko ajan ja varsinkin äiti oli erittäin arvaamaton suuttuessaan.

Olisi voinut olla minun kirjoittamaa tämä. En koskaan tehnyt mitään pahaa, olin vain lohduton, passiivinen ja pahoinvoiva lapsi perhetilanteen takia. Varsinkin äiti vertaili minua koko ajan "kiltteihin reippaisiin lapsiin" ja parjasi millaisen vellihousun oli saanut, laiskan ja tyhmän ja vaikean äpärän. Olin kiltti lapsi ja hyvässä, rakastavassa perheessä olisin luultavasti kasvanut iloiseksi ja reippaaksi.

Eli olisi ollut jollain peiliinkatsomisen paikka? Onneksi minulla oli onnellinen lapsuus, se on ihan oma vika jos on huono lapsuus.

Vuoden aivopieru. Meinaat että viattomana vauvana MINÄ olin syyllinen että narsistivanhempi pahoinpiteli ja kaltoinkohteli? Sun elämä olisi aikalailla eri jos olisit syntynyt väkivaltanarsistille.

Kyllä takavuosikymmeninnä on mukuloille syötetty vaikka mitä pajunköyttä, vaikka osa ehkä pilkekin silmäkulmassa. Mulle sanottiin, että tytöt ovat niitä tuhmia poikia, joilta on revitty pippeli juurineen irti.

Tajusin kyllä jo silloin että puutaheinää on, kun vitsailevalla äänellä tuo sanottiin. Mutta eipä taida nykypäivänä enää mennä tuollainen **törky** läpi. Eivät lapset ymmärrä ja ottavat nokkiinsa ja saavat traumoja jne. Taisin olla aika älykäs pentuna, mutta ymmärsin aika paljon aika pienenä vaikka melko tynnyrissä olenkin kasvanut.

N46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Äiti halusi vaihtaa minut naapurin lapsiin jotka oli kilttejä, reippaita ja iloisia niin kuin lasten kuuluu olla. Minä olin ujo ja surumielinen lapsi, jonka vanhemmat riiteli rajusti koko ajan ja varsinkin äiti oli erittäin arvaamaton suuttuessaan.

Voihan lohduttautua sillä, että ne iloiset lapset eivät olisi varmasti halunneet sinun äitiä. :(

Hah! Miettikää kun olis tällaisen tajunnut lapsena paukuttaa päin naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi

Todellakin. Oma äitini on lukemattomia kertoja (myös ollessani aikuinen) tahallaan loukannut mua siten että sanoo ”olisi pitänyt tehdä sulle abortti ja ta*paa kohtuun, ei olisi pitänyt koskaan antaa sun syntyä”

Hivenen loukkaavaa. En unohda ikinä.

Mä h*kkasin mun äidin kun vastaavaa sano.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Äiti halusi vaihtaa minut naapurin lapsiin jotka oli kilttejä, reippaita ja iloisia niin kuin lasten kuuluu olla. Minä olin ujo ja surumielinen lapsi, jonka vanhemmat riiteli rajusti koko ajan ja varsinkin äiti oli erittäin arvaamaton suuttuessaan.

Olisi voinut olla minun kirjoittamaa tämä. En koskaan tehnyt mitään pahaa, olin vain lohduton, passiivinen ja pahoinvoiva lapsi perhetilanteen takia. Varsinkin äiti vertaili minua koko ajan "kiltteihin reippaisiin lapsiin" ja parjasi millaisen vellihousun oli saanut, laiskan ja tyhmän ja vaikean äpärän. Olin kiltti lapsi ja hyvässä, rakastavassa perheessä olisin luultavasti kasvanut iloiseksi ja reippaaksi.

Meitä oli 9 lasta.Olimme tosi kauniita ja ahkeria .Isä aina vertasi meitä naapurin torahampaisiin ja finninnaamoihin ja sanoi että ne olivat niin kauniita.Miksi?

Tosi loukkaavaa. 

taisi olla joku uskonnollinen perhe ja isukki tykkäsi lapsista. jumala kielsi omat lapset, mutta naapurin lapset olivat vapaata riistaa uskonnollisen yhteisön hiljaisen hyväksynnän tukemana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi

Todellakin. Oma äitini on lukemattomia kertoja (myös ollessani aikuinen) tahallaan loukannut mua siten että sanoo ”olisi pitänyt tehdä sulle abortti ja ta*paa kohtuun, ei olisi pitänyt koskaan antaa sun syntyä”

Hivenen loukkaavaa. En unohda ikinä.

Mä h*kkasin mun äidin kun vastaavaa sano.

Olet varmaan mies? Ei onnistu naiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi

Todellakin. Oma äitini on lukemattomia kertoja (myös ollessani aikuinen) tahallaan loukannut mua siten että sanoo ”olisi pitänyt tehdä sulle abortti ja ta*paa kohtuun, ei olisi pitänyt koskaan antaa sun syntyä”

Hivenen loukkaavaa. En unohda ikinä.

Mä h*kkasin mun äidin kun vastaavaa sano.

no, ei se sitten ihan syyttä sanonut. tommoiset olisi tosiaan parempi jo hävittää ajoissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi

Todellakin. Oma äitini on lukemattomia kertoja (myös ollessani aikuinen) tahallaan loukannut mua siten että sanoo ”olisi pitänyt tehdä sulle abortti ja ta*paa kohtuun, ei olisi pitänyt koskaan antaa sun syntyä”

Hivenen loukkaavaa. En unohda ikinä.

Mä h*kkasin mun äidin kun vastaavaa sano.

Olet varmaan mies? Ei onnistu naiselta.

ei ole sukupuolesta kiinni. monet naiset pahoinpitelevät vanhempiaan, lapsiaan ja puolisoitaan

Mun äiti julisti aina selvästi ylpeänä päättäneensä jo nuorena, että jos hänen miehensä lyö kerrankin, hän lähtee. Ihan hieno päätös, mutta sama ei koskenut minua. Minua sai heitellä päin seiniä vuodesta toiseen ja äiti kuittasi kaiken sillä, että "on kyllä ikäviä nuo isäsi ja sinun riidat". Tuli aika arvoton olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi

Todellakin. Oma äitini on lukemattomia kertoja (myös ollessani aikuinen) tahallaan loukannut mua siten että sanoo ”olisi pitänyt tehdä sulle abortti ja ta*paa kohtuun, ei olisi pitänyt koskaan antaa sun syntyä”

Hivenen loukkaavaa. En unohda ikinä.

Mä h*kkasin mun äidin kun vastaavaa sano.

Olet varmaan mies? Ei onnistu naiselta.

ei ole sukupuolesta kiinni. monet naiset pahoinpitelevät vanhempiaan, lapsiaan ja puolisoitaan

Ja monet vanhat vanhemmat lapsiaan. Mun oma 70+ ikäinen isä käy vieläkin aikuisten lastensa kimppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Äiti halusi vaihtaa minut naapurin lapsiin jotka oli kilttejä, reippaita ja iloisia niin kuin lasten kuuluu olla. Minä olin ujo ja surumielinen lapsi, jonka vanhemmat riiteli rajusti koko ajan ja varsinkin äiti oli erittäin arvaamaton suuttuessaan.

Olisi voinut olla minun kirjoittamaa tämä. En koskaan tehnyt mitään pahaa, olin vain lohduton, passiivinen ja pahoinvoiva lapsi perhetilanteen takia. Varsinkin äiti vertaili minua koko ajan "kiltteihin reippaisiin lapsiin" ja parjasi millaisen vellihousun oli saanut, laiskan ja tyhmän ja vaikean äpärän. Olin kiltti lapsi ja hyvässä, rakastavassa perheessä olisin luultavasti kasvanut iloiseksi ja reippaaksi.

Eli olisi ollut jollain peiliinkatsomisen paikka? Onneksi minulla oli onnellinen lapsuus, se on ihan oma vika jos on huono lapsuus.

Vuoden aivopieru. Meinaat että viattomana vauvana MINÄ olin syyllinen että narsistivanhempi pahoinpiteli ja kaltoinkohteli? Sun elämä olisi aikalailla eri jos olisit syntynyt väkivaltanarsistille.

ihanko muistat, mitä sinnulle sanottiin vauvana vai olisiko jääneet sanomiset mieleen paremmin, kun olit ärsyttävä kiukutteleva ongelmateini?

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti julisti aina selvästi ylpeänä päättäneensä jo nuorena, että jos hänen miehensä lyö kerrankin, hän lähtee. Ihan hieno päätös, mutta sama ei koskenut minua. Minua sai heitellä päin seiniä vuodesta toiseen ja äiti kuittasi kaiken sillä, että "on kyllä ikäviä nuo isäsi ja sinun riidat". Tuli aika arvoton olo.

Mulla samanlainen äiti. Antoi isän pieksää lapsia, ei auttanut, ja sitten jälkikäteen syytti ja syyllisti sitä pahoinpideltyä lasta siitä phoinpitelystä. Lähti välillä ulos kun ei kestänyt kuulla sitä lapsen hätää. Apuun ei tullut.

Surkea sysipaska äiti ja en kyllä voi koskaan unohtaa.

No onko sinulla sitten ideaa, miten pärjätä hankalan lapsen kanssa?

Olen kyllä pahoillani siitä että sinulle tehtiin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Äiti halusi vaihtaa minut naapurin lapsiin jotka oli kilttejä, reippaita ja iloisia niin kuin lasten kuuluu olla. Minä olin ujo ja surumielinen lapsi, jonka vanhemmat riiteli rajusti koko ajan ja varsinkin äiti oli erittäin arvaamaton suuttuessaan.

Olisi voinut olla minun kirjoittamaa tämä. En koskaan tehnyt mitään pahaa, olin vain lohduton, passiivinen ja pahoinvoiva lapsi perhetilanteen takia. Varsinkin äiti vertaili minua koko ajan "kiltteihin reippaisiin lapsiin" ja parjasi millaisen vellihousun oli saanut, laiskan ja tyhmän ja vaikean äpärän. Olin kiltti lapsi ja hyvässä, rakastavassa perheessä olisin luultavasti kasvanut iloiseksi ja reippaaksi.

Eli olisi ollut jollain peiliinkatsomisen paikka? Onneksi minulla oli onnellinen lapsuus, se on ihan oma vika jos on huono lapsuus.

Vuoden aivopieru. Meinaat että viattomana vauvana MINÄ olin syyllinen että narsistivanhempi pahoinpiteli ja kaltoinkohteli? Sun elämä olisi aikalailla eri jos olisit syntynyt väkivaltanarsistille.

ihanko muistat, mitä sinnulle sanottiin vauvana vai olisiko jääneet sanomiset mieleen paremmin, kun olit ärsyttävä kiukutteleva ongelmateini?

Narsistin lapsi ei ole koskaan ongelmateini. Olin pelokas, kiltti, alistuva ja kaikessa yritin miellyttää. Selkän tuli silti. Et selvästi tunne ketään narsistia tai tiedä mitään ilmiöstä.

"mä myyn sut mustalaisille", oli vakio meidän perheessä 80-luvulla.

Ei kai tuo mitenkään harvinaista ole, että aikuiset on uhkaillut lapsiaan?

Eihän se oikein ole, mutta siitä pääsee kyllä yli.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

No onko sinulla sitten ideaa, miten pärjätä hankalan lapsen kanssa?

Olen kyllä pahoillani siitä että sinulle tehtiin väärin.

joidenkin ei pitäisi lisääntyä ollenkaan, kun ei ole mitään kiinnostusta tai kykyä kasvattaa lastaan. vauvakuumeessa vaan itsekkäästi ajatellaan "minä haluan"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Äiti halusi vaihtaa minut naapurin lapsiin jotka oli kilttejä, reippaita ja iloisia niin kuin lasten kuuluu olla. Minä olin ujo ja surumielinen lapsi, jonka vanhemmat riiteli rajusti koko ajan ja varsinkin äiti oli erittäin arvaamaton suuttuessaan.

Olisi voinut olla minun kirjoittamaa tämä. En koskaan tehnyt mitään pahaa, olin vain lohduton, passiivinen ja pahoinvoiva lapsi perhetilanteen takia. Varsinkin äiti vertaili minua koko ajan "kiltteihin reippaisiin lapsiin" ja parjasi millaisen vellihousun oli saanut, laiskan ja tyhmän ja vaikean äpärän. Olin kiltti lapsi ja hyvässä, rakastavassa perheessä olisin luultavasti kasvanut iloiseksi ja reippaaksi.

Eli olisi ollut jollain peiliinkatsomisen paikka? Onneksi minulla oli onnellinen lapsuus, se on ihan oma vika jos on huono lapsuus.

Vuoden aivopieru. Meinaat että viattomana vauvana MINÄ olin syyllinen että narsistivanhempi pahoinpiteli ja kaltoinkohteli? Sun elämä olisi aikalailla eri jos olisit syntynyt väkivaltanarsistille.

ihanko muistat, mitä sinnulle sanottiin vauvana vai olisiko jääneet sanomiset mieleen paremmin, kun olit ärsyttävä kiukutteleva ongelmateini?

Narsistin lapsi ei ole koskaan ongelmateini. Olin pelokas, kiltti, alistuva ja kaikessa yritin miellyttää. Selkän tuli silti. Et selvästi tunne ketään narsistia tai tiedä mitään ilmiöstä.

kaikkihan narsistin tuntee. narsisti on naistenlehtien ja keskustelupalstojen mukaan synonyymi exmiehelle. kaikki exmiehet ovat narsisteja

Noi vielä jotenkin ymmärtää lapsena (ja siis ei todellakaan ole hyväksyttävää sinänsä) kun väsynyt vanhempi tiuskii lapselle. Mutta että AIKUISELLE lapselle äiti uhkailee tai loukkaa tahallaan just jotain ”olisimpa abortoinut sut” niin se on TÖRKEÄÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Äiti halusi vaihtaa minut naapurin lapsiin jotka oli kilttejä, reippaita ja iloisia niin kuin lasten kuuluu olla. Minä olin ujo ja surumielinen lapsi, jonka vanhemmat riiteli rajusti koko ajan ja varsinkin äiti oli erittäin arvaamaton suuttuessaan.

Olisi voinut olla minun kirjoittamaa tämä. En koskaan tehnyt mitään pahaa, olin vain lohduton, passiivinen ja pahoinvoiva lapsi perhetilanteen takia. Varsinkin äiti vertaili minua koko ajan "kiltteihin reippaisiin lapsiin" ja parjasi millaisen vellihousun oli saanut, laiskan ja tyhmän ja vaikean äpärän. Olin kiltti lapsi ja hyvässä, rakastavassa perheessä olisin luultavasti kasvanut iloiseksi ja reippaaksi.

Eli olisi ollut jollain peiliinkatsomisen paikka? Onneksi minulla oli onnellinen lapsuus, se on ihan oma vika jos on huono lapsuus.

Vuoden aivopieru. Meinaat että viattomana vauvana MINÄ olin syyllinen että narsistivanhempi pahoinpiteli ja kaltoinkohteli? Sun elämä olisi aikalailla eri jos olisit syntynyt väkivaltanarsistille.

ihanko muistat, mitä sinnulle sanottiin vauvana vai olisiko jääneet sanomiset mieleen paremmin, kun olit ärsyttävä kiukutteleva ongelmateini?

Narsistin lapsi ei ole koskaan ongelmateini. Olin pelokas, kiltti, alistuva ja kaikessa yritin miellyttää. Selkän tuli silti. Et selvästi tunne ketään narsistia tai tiedä mitään ilmiöstä.

kaikkihan narsistin tuntee. narsisti on naistenlehtien ja keskustelupalstojen mukaan synonyymi exmiehelle. kaikki exmiehet ovat narsisteja

Haista paska. Narsisti on usein vanhempia. Ja lapsi traumatisoituu.

Olet uskomaton kuspää.

Meidän suvun tapa oli verrata aina minua serkkuihin, naapureihin, roolihahmoihin...

Kuulin koko lapsuuteni ja nuoruuteni, "ajattelepas, jos olisit yhtä kaunis/nopea/viisas/rauhallinen/hiljainen/iloinen/musikaalinen..., kuin se tai tuo".

Nyt aikuisena puidaan, mitä olisin, jos olisin mennyt kuitenkin sinne tai tänne, soittanut sitä tai tätä tai avioitunut tuon tai tuon toisen kanssa. Aikuisena voin vain välttää kätevästi yhteydenpidon.