Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkyttävä ikävä exää, auttakaa
17.06.2015 |
Erosta reilu 3kk ja edelleenkään ei helpota, tuntuu että pahenee vaan... koko ajan itkettää ja en pysty iloitsemaan mistään. Tuntuu erityisen typerältä kun exä petti mua ja eronkin jälkeen käyttäytynyt tosi kusipäisesti mutta silti vaan rakastan edelleen. Kaikki tuntui vaan niin oikealta hänen kanssa enkä ketään muuta halua. Ja hän oli mun ensirakkaus, jos se jotenkin vaikuttaa asiaan :'( tuntuu etten voi elää täysillä ilman häntä, mikään ei tunnu miltään kun en voi jakaa asioita hänen kanssaan. Nytkin itkettää kun ajattelen viime vuoden juhannusta joka oli niin ihana kun oltiin yhdessä. Kertokaa miten helvetissä tän ikävän ja haikailun saa loppumaan, yhteen palaaminen ei todellakaan ole vaihtoehto.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Laastari auttaa. Kokemusta on.
Laastariakaan ei ole helppo saada jos ei ole niitä perhanan piirejä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko tai älä, mutta kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Ei kannata varmastikaan tukahduttaa omia ikävän tuntemuksia, mutta keksiä jotain muuta ajateltavaa. Mulle kerran joku viisas sanoi, että ero voi pahimmillaan vastata tunnetilaltaan sitä, että joku on kuollut. Koska siinähän joutuu sitten mahdollisesti luopuman loppuelämäkseen jostai ihmisestä, jota on rakastanut.
No sitten aloin käsitellä sitä tilannetta niin, että aloin hyväksyä sen, että se ihminen ei ole enää osa minun elämää eikä tule olemaan. Tein surutyön ja pikkuhiljaa se paha olo ja ikävä alkoi väistyä.
Vierailija kirjoitti:
Usko tai älä, mutta kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Ei kannata varmastikaan tukahduttaa omia ikävän tuntemuksia, mutta keksiä jotain muuta ajateltavaa. Mulle kerran joku viisas sanoi, että ero voi pahimmillaan vastata tunnetilaltaan sitä, että joku on kuollut. Koska siinähän joutuu sitten mahdollisesti luopuman loppuelämäkseen jostai ihmisestä, jota on rakastanut.
No sitten aloin käsitellä sitä tilannetta niin, että aloin hyväksyä sen, että se ihminen ei ole enää osa minun elämää eikä tule olemaan. Tein surutyön ja pikkuhiljaa se paha olo ja ikävä alkoi väistyä.
Todella hyvin sanottu ja kun menetät pitkäaikaisen kumppanin niin kyllä se ihminen silloin "kuolee" elämästä. Se tuntuu epätodelliselta ja oudolta ja käy tosi monia tunnetiloja läpi. Välillä ikävää ja välillä syytöksiä toiseen ja välillä itsensä syyttämistä
Onko hän oikeasti sellainen, kuin kuvittelit hänen olevan? Eli rakastatko/ikävöitkö oikeaa ihmistä vai illuusiota?
Alue: Aihe vapaa
Erosta toipuminen voi viedä paljon kauemmin, mitä siitä aloittajalla on vasta kulunut.
Ja voithan halutessasi koittaa tikulla jäätä ja kertoa exällesi ja katsoa, reagoiko se ex tunteisiisi. Mutta en suosittele. Vaan suosittelen hoitamaan haavat ja menemään eteenpäin. Jos hän on sinulle tarkoitettu, hän palaa ilman anomistakin.