Järkyttävä ikävä exää, auttakaa
Erosta reilu 3kk ja edelleenkään ei helpota, tuntuu että pahenee vaan... koko ajan itkettää ja en pysty iloitsemaan mistään. Tuntuu erityisen typerältä kun exä petti mua ja eronkin jälkeen käyttäytynyt tosi kusipäisesti mutta silti vaan rakastan edelleen. Kaikki tuntui vaan niin oikealta hänen kanssa enkä ketään muuta halua. Ja hän oli mun ensirakkaus, jos se jotenkin vaikuttaa asiaan :'( tuntuu etten voi elää täysillä ilman häntä, mikään ei tunnu miltään kun en voi jakaa asioita hänen kanssaan. Nytkin itkettää kun ajattelen viime vuoden juhannusta joka oli niin ihana kun oltiin yhdessä. Kertokaa miten helvetissä tän ikävän ja haikailun saa loppumaan, yhteen palaaminen ei todellakaan ole vaihtoehto.
Kommentit (26)
Tuska hellittää lopulta, anna sille aikaa. Yritä nyt juhannuksena tehdä jotain ihan muuta kuin mitä miehen kanssa tapasitte tehdä. Hakeudu muiden ihmisten seuraan.
Olen kerran eronnut miehestä, joka petti minua. Silloin minustakin tuntui, että sydän murenee palasiksi. Palasimme yhteen. Mutta nyt talvella paljastui, että mies eli taas kaksoiselämää. Erosimme taas. Nyt ero ei tunnu enää niin kamalalta vaikka kurja olo on silti.
Huhhuh tää on ihanku mun kirjoittama. Erosta elokuussa vuosi ja vieläkin ikävöin ja salaa toivon yhteenpalaamista
Hyväksy ikävä, hyväksy että rakkaus elää sussa vielä. Istu hiljaa ja kohtaa se pahin tunne. Ainakin pystyt tuntemaan rakkautta, kaikki eivät osaa sitäkään. Toisaalta arvosta itseäsi, että ansaitset sellaisen ihmisen joka haluaa olla juuri sun kanssa. Itse olen kokenut niin pahoja erotuskia aikoinaan, että tunsin murenevani palasiksi koko elämäni ja tutun arjen murentuessa samalla. Mutta selvisin, ajan kanssa. Sinäkin selviät.
Ensi rakkaus polttavin, ensi ero katkerin.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 21:01"]
Ensi rakkaus polttavin, ensi ero katkerin.
[/quote]
Näin se varmasti usein onkin.
Ap, se menee sitten viimeistään ohi, kun uusi ihminen kolahtaa. Valitettavasti siihen voi mennä aikaa, mutta tällaista tämä elämä on. Toivottavasti kuitenkin löydät elämästäsi jotain hyvää, ja opit jälleen nauttimaan asioista ilman eksääsikin. Hyvää kesää sinulle ja loppuelämää.
Muista silti, että murheet, surut yms ovat osa elämää.
Anna surulle oma aikansa, ole armollinen itsellesi. Ei ole mitään tiettyä aikaa, että nyt helpottaa... Töitä saat ja joudut tekemään, että annat anteeksi ja unohdat. Tee kaikkea sitä, mikä on hyväksi juuri sinulle!!!
Kiitos vastauksista, edelleen on ihan samat fiilikset eikä helpota yhtään.. koko ajan haikailen ja tuntuu tosi yksinäiseltä mikä masentaa. Tuntuu etten voi ikinä enää rakastua eikä kukaan voi olla parempi... Ärsyttää kun en pääse eroon näistä tunteista :/ Ap
Paras lääke eroon on semmonen 1-2 viikon dokailu ja musankuunteluputki kotona. Mikäli siihen on varaa.
Aika. Se on ihan oikeasti ainoa mikä auttaa, mutta se toimii aina. Voi kestää pitkäänkin, mutta sen läpi on elettävä, ja olo helpottaa vielä. Tämän on kokeneet niin monet, varmaan lähes kaikki elämässään ja ensimmäinen kerta on usein vaikein. Useimmille joskus tulee vielä joku uusi, johon keskittyä, ja viimeistään silloin menneisyys menettää merkityksensä. Sanahelinää, mutta totta.
Onkohan ap:n ikävä seitsemässä vuodessa helpottanut?
Vierailija kirjoitti:
Paras lääke eroon on semmonen 1-2 viikon dokailu ja musankuunteluputki kotona. Mikäli siihen on varaa.
Hyi kamala mikä olo olis tuon jälkeen 🤢
Miksi ikävöit petturia, pettikö vain seksin takia?
Mutta kun se exä on NIIN ihanaaa. ----
Olisikon sitä alun alkaenkin syytä käyttää HIEMAN harkintaa kun ihmisuhdevirityksiin alkaa.
Mulla myös, ihan törkeä ikävä rakasta. Suhde päättyi syksyllä. Välillä vähän helpompaa, mutta nyt taas iski ikävä. Eksäkllä jo uusi niin ei oo enää mahdollisuuksia. Oma moka suurilta osin. Nyt pitää vaan kestää. Vu kun sais nää ajatukset muualle. Uusi rakas mullakin, mutta ei oo sama asia
Vierailija kirjoitti:
Tuska hellittää lopulta, anna sille aikaa. Yritä nyt juhannuksena tehdä jotain ihan muuta kuin mitä miehen kanssa tapasitte tehdä. Hakeudu muiden ihmisten seuraan.
Olen kerran eronnut miehestä, joka petti minua. Silloin minustakin tuntui, että sydän murenee palasiksi. Palasimme yhteen. Mutta nyt talvella paljastui, että mies eli taas kaksoiselämää. Erosimme taas. Nyt ero ei tunnu enää niin kamalalta vaikka kurja olo on silti.
Näin eksää kaupassa sattumalta ja kauhea ikävä iski. Erosta on aikaa jo 2 vuotta mutta nyt taas alkoi pahalta tuntua. Olen jo tovin halunnut uuteen suhteeseen ja nähdä muita ihmisiä jotka sais ajatuksia muualle mutta kavereita ei oo. Eniten musertaa tämä yksinäisyys ja nettideitit ja tinderit on ihan perseestä. Eksällä on isot koulupiirit ja muuta ja sutinaa moneen suuntaan itse en löydä uusia kontakteja ja kavereita millään... :((
Mies 31
Up