Kuuluuko henkiläkohtaisen avustajan pestä kissojen hiekkalaatikot kun perheessä myös terveitä?

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt näitä keskusteluja.

Miksei se avustaja tee ihan mitä vaan sen ajan sisällä, minkä hän on töissä.

Ei avustaja ole mikään kaitsija, joka saa määrätä mitä tekee ja mitä ei ja missä sen avustettavan pitää olla mukana.

Avustettavan pitäisi myös yrittää tehdä asioita kykynsä mukaan ettei heittäydy vallan liikkumattomaksi sillä kuntohan huononee nopempaa mitä enemmän asioita lakkaa tekemästä. Avustaja nimensä mukaan avustaa, ei niin että pelkästään palvelee. Jos jalat ei toimi niin se ei tarkoita etteikö käsiä tulisi käyttää.

Huom avustaja on eri asia kuin palvelija! Jos avustettava ei kykene itse mihinkään, niin sitten oikea osoite on lienee joku hoivakoti tai palvelutalo.

Esimerkiksi minä, joka en ole yhtään kätevä käsistäni, voisin sanoa, että tekisin kyllä sitä ja tätä jos pystyisin. Ja avustaja tekisi.

Millä sen todistaisi, jos logiikka olisi tämä.

En ole ollut henkilökohtainen avustaja, mutta joku sanallinen muoto sopimuksessa pitäisi olla, ettei avustettava pysty keksimään ihan mitä tahansa hommia.

Esimerkiksi jos terve puoliso on päivät töissä ja lapsi koulussa niin sillä aikaa kakkakikkareet ottaisin pois. Lisäisin ehkä tarvittaessa puhdasta hiekkaa. Mutta itse laatikon huollon ja hiekan vaihdon pystyy hyvin tehdä silloin kun talouden terveet henkilöt ovat kotona. Eli se oma väki.

Voiko ihmisellä olla lemmikki, jos ei siitä pysty itse huolehtimaan? Jos lemmikki sairastuu tai loukkaantuu, se pitäisi pystyä viemään nopeasti lääkäriin. Entä jos kissa jää jumiin johonkin tai karkaa ulos? Lemmikin hankkiminen aina itsekästä ja toteuttaa ihmisen tarpeita, mutta joku raja siinäkin pitäisi olla, ei lemmikki ole ihmisoikeus. 

Jos vaihtoehdot on kissojen hiekkalaatikoiden putsaus vst sek#issä avustaminen, niin valinta on todella helppo.

Vierailija kirjoitti:

On hyvin tavallista, että koko perhe, ne terveetkin, käyttää yhden perheenjäsenen henkilökohtaista avustajaa koko perheen orjana. Pulisteluna on se, että kyllä se avustettava tekisi kaiken jos vaan pystyisi. Pas ka puhetta.

Valitettavasti joskus näin. Puolisonsa ei ehkä halua/viitsi tehdä jotain, niin se on sitten avustajan tehtävä jos ei avustettava itse pysty.

Mulle eräs sanoi kerran että kyllä sinulle kuuluu tämä ja tämä tehtävä, kun sopimuskessakin lukee että "kaikki ne työt joita avustettava tekisi normaalsiti itsekin, jos pystyisi". Vastasin vain että itse asiassa minä päätän kyllä ihan itse kenellä olen töissä, ja mitä työssäni teen, ei minua voi kukaan pakottaa. 

Vaikeita juttuja kuitenkin nämä. Itse olen ns. freelanceri, ja minulla on ne avustettavat jotka itse olen valinnut. Jos alkaa tulemaan jotain ihmejuttuja, niin irtisanon sopimuksen ja otan jonkun uuden avustettavan siihen tilalle. Etukäteen kerron myös mitä en tee, eli en tee pesuja enkä vessa-avustuksia kuin ihan satunnaisesti jos ei muuta mahdollisuutta ole. En myöskään nostele ihmisiä, enkä muita raskaita taakkoja. Haluan myös että minulle ilmoitetaan etukäteen mitä seuraavaksi tuleva työvuoro pitää sisällään, jotta pystyn kieltäytymään jo etukäteen jos pyydetään sellaista mihin en suostu.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaihtoehdot on kissojen hiekkalaatikoiden putsaus vst sek#issä avustaminen, niin valinta on todella helppo.

No ei vaihtoehtojen kuuluisi olla tuollaisia.

Henkilökohtainen avustaja tekee sopimuksen jokaisen avustettavansa kanssa. Sopimuksessa kannattaa määritellä, missä avustaa. Omissa sopimuksissani määrittelen esim. avustaa ulkoilussa tai asioinnissa kaupoissa yms.  Vakuutus, joka minulle on otettu ei korvaa esim. vahinkoa, joka sattuu jos siirrän kehitysvammaista avustettavaa tuolista sänkyyn, vaikka olen tehnyt sitä hoitotyössä ollessani. 

Vierailija kirjoitti:

Itse tein aikoinaan henk.koht.avustajan töitä ja ei minulle olisi ollut ongelma pestä kissan hiekkalaatikkoa jos siitä olisi sovittu.

Kerran oli hieman ongelmallinen tilanne joka sai minut miettimään missä menee se raja. Avustin naista jolla oli koira. Tehtäviin kuului siivousta, ruoanlaittoa, pesuja, kaupassa käyntia yms. Hänelle oli myönnetty tietty tuntimäärä jolloin avustajat kävivät. Parin vuoden aikana hän hommasi kissan ja toisen koiran joka aiheutti sen että aiemmin määrätyt tunnit eivät enää riittäneetkään. Hän alkoi siis vaatia lisätunteja koska eläinten hoito toi lisätyötä avustajille. Ja hän sai ne lisätunnit. Hän ei itse voinut ollenkaan hoitaa eläimiä.

Silloin valitettavasti mietin että onko tuossa tilassa oleva ihminen oikeutettu hankkimaan lisää ja lisää asioita elämään joita itse ei voi hoitaa ja se apu maksetaan verorahoilla. Eikö se yksi koira olisi riittänyt. Samaan aikaan moni vanhus makaa yksin kotona pissavaipoissa ja hoitaja käy kerran päivässä pyörähtämässä 15minuuttia. Tuntui epäreilulta että vanhuksille ei sitten rahaa löydy.

Ja hävettää myöntää että välillä olen miettinyt että onko jonkun ihmisen kannattanut hankkia lasta jos sen hoitamiseen tarvitaan useampi ihminen kun ei voi edes nostaa, syöttää, pestä sitä omaa lasta. Esim.vaaratilanteessa hän ei voi tehdä mitään.

Enää en tee avustajan töitä ja tiedän että mietteeni eivät sovi siihen työhön.

Vanhusten huonon tilanteen lisäksi samoin moni omaishoitaja raataa 24/7/365 vuositolkulla, saaden pahimmillaan vaan sen minimikorvauksen, tai jopa ilman virallista omaishoitajan statusta, eli ilman mitään korvausta tai apua. Ja samaan aikaan vammainen matkustaa henkkarin kanssa pariksi viikoksi lomailemaan ulkomaille (henkkari saa palkan&matkakulut maksetaan) tai tosiaan henkkari pesee jotain kissanvessaa, jonka perheessä voisi hyvinkin hoitaa se terve. Ei mene oikein.

Ehdottomasti yksinäisen ihmisen kuuluu saada henkilökohtaista apua siihen normielämään, mutta sen avun kyllä kuuluisi olla se minimitaso. Joo, sitä terveenä voi pitää niitä eläimiä tai lapsia vaikka legioonan, pitää kotinsa täysin tiptop-kunnossa, kokata ravintolatason ruokaa, ja harrastaa 8 harrastusta kodin ulkopuolella, mutta on täysin kestämätön ajatus, että yhteiskunnan tulee tarjota kaikille sama, mihin muillakin on mahdollisuus. Ei kaikilla terveilläkään ole kuitenkaan käytännössä mahdollisuutta pitää esim. edes yhtä lemmikkiä, tai se lapsiluku jää yhteen, jos edes sitä yhtä voi tehdä. Joltain päihdesairaalta tai mt-ongelmaiselta lähtee lapset huostaan, jos ei se perhetyö pari kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan riitä, vammainen voi hankkia lapsia vaikka kuinka monta henkilökohtaisten avustajien hoidettaviksi.

Henkilökohtaisen avun myöntökriteerit pitäisi olla huomattavasti tarkemmat ja tiukemmat. Jos mietitään esim. perhettä jossa toinen vanhemmista on oikeutettu henkilökohtaiseen apuun, hyvin usein henkkari sitten tekee esim. lapsille välipalaa kun tulevat koulusta, siivoaa päivän aikana, tekee ruuan valmiiksi "koska se vammainen tekisi sen itse muuten". Siis normaaliperheessähän ne vanhemmat olisi töissä ja siivoukset, ruuanlaitot ym. tapahtuisi sitten työpäivän jälkeen! Ei niitä mikään pikkukeiju siellä työpäivän aikana ole valmiiksi siellä kotona tehnyt. Kyllä, ne kotityöt kaatuu näin enemmän niiden terveiden vastuulle, mutta niinhän sen pitäisikin mennä. Jos valitset puolisoksesi esim. pyörätuolissa olevan, ja haluat hankkia tämän kanssa pari lasta, silloin tilanne on ihan oma valintasi ja sinun tulee kantaa siitä valitsemasi vastuu.

Mutta tämähän on asia, josta ei saa puhua. Heti leimaantuu kamalaksi ihmiseksi, joka kadehtii vammaisen saamaa apua. Juu ei. Esim. itse olen vuosikymmenet työskennellyt laajasti sote-alalla, ja olenpahan vaan pöyristynyt siitä, miten epätasaisesti se raha jakautuu. Vanhukset on säilöttyinä laitoksiin tai turvattomina kotona, mt-palvelut sakkaa, lyhytaikaishoidon paikkoja ei ole.....

Kyllä se pistää kotihoidossa työskennellessä kirskuttelemaan hampaita, kun siellä on dementikkomummo 2x15min käyntien varassa kotona, vaikka ruokaa ei enää osaa ottaa itse, saati vessaan mennä. Kun henkkarina taas on yhden työpäivän aikana auttanut wc-käynnissä neljästi, laitellut kukkia parvekkeelle kaikessa rauhassa (kun ensin on käynyt shoppaamassa niitä autolastillisen), leiponut, kahvitellut avustettavan seurana, silittänyt vaatteita ja ulkoiluttanut koiraa reilun tunnin. Helppoa rahaa henkkarina, mutta ei sitä työtä voi tehdä, kun samalla muistaa ne kotihoidon asiakkaat...

(Ja tähän on turha älähtää kenenkään vammaisen että en mä vaan tuollaista apua ole saanut. Sepä se. Kun toiset saa, ja toiset ei. Kun ne kriteerit on niin väljät ja rahaa kuitenkin rajallinen määrä (tai ainakin siihen rahanjaon rajoittamiseen pyritään), niin usein ne härskeimmät saa eniten ja osa jää ilman. Se olisi vammaisten itsensäkin etu, jos asiaan kiinnitettäisiin huomiota, esim. luovuttaisiin työnantajamallista, tehtäsiin työsopimukset tarkkaan työtehtävät listaten ym.)