Suhtautuminen kiljuviin vauvoihin ja lapsiin
Kun kuulette pienen lapsen huutavan julkisella paikalla, tuleeko teille hoivavietti vai ärsyttääkö? Vai kiinnitättekö mitään huomiota?
Kommentit (55)
Suomalaiset lapset ja vanhemmat huutaa kilpaa sama missä liikkuvat ja korottavat ääntään joka lauseen välillä kuin jossain huutokilpailussa, eikö kukaan osaa enää kommunikoida NORMAALILLA puheäänellä???
Se riippuu tilanteesta, paikasta ja mun pinnan kireyden määrästä. Jos kaupungilla kuulen pienen, nälkäisen vauvan itkua niin kyllä siinä hoivavietti herää :) Mitään muuten vain kiljuvia, kiukuttelevia lapsia en jaksa. Etenkin paikassa, jossa pitäisi olla rauhallista (kirjasto, kahvila jne.) ja vanhemmat raahaavat sinne väsyneitä lapsiaan mukaan. Lapset kiukuttelevat ja hokevat "mä haluun kotiin", mutta vanhemmat eivät ole kuulevinaan! Tällaista en voi käsittää.
Tässä pari päivää sitten olin taidemuseossa, ja joku nuori äiti oli sinnekin päättänyt jostain syystä ottaa parivuotiaan penskansa mukaan. Kyllä siinä hieman taidenautinnot kärsi, kun piti koko ajan kuunnella lapsen kiljumista ja äidin hokemista "älä mene sinne, ei saa koskea". Enkä ollut edes ainoa, muiden ihmisten ilmeistä päätellen.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:08"]
Kun kuulette pienen lapsen huutavan julkisella paikalla, tuleeko teille hoivavietti vai ärsyttääkö? Vai kiinnitättekö mitään huomiota?
[/quote]
Ensimmäisenä käy mielessä että raiskaako tai hakkaako jompi kumpi lapsen vanhemmista sitä!
Johtuu siitä koska ystäväni opiskelee sosiaalialaa tuolla Etelä-Euroopassa ja heille on opinnoissa korostettu sitä että julkisella paikalla itkevä lapsi voi pahoin koska todennäköisesti häntä pahoinpidellään tai käytetään seksuaalisesti hyväksi ja siksi asiaan tulisi puuttua ja tehdä tutkintapyyntö. Huomasin että aloin automaattisesti ajattelemaan samoin.
[/quote]
Ihan oikeasti jossain opetetaan näin!?!?! Ei vittu mitä paskaa... Täällähän olis joka ukko ja akka lastenraiskaajapieksijöitä jos tuo pitäisi paikkansa.
Kun olin lapseton, ärsytti. Nyt kun olen äiti, harmittaa itkevän pienen puolesta. :) Eniten ärsyttää öykkäröivä juoppo tai nisti tai muu hullu. Päihde- tai mielenterveysongelmaa odotellessa...
Veikkaanpa, että suurin osa ihmisistä ei ole moksiskaan muiden mukuloista ja niiden huudosta. Sitten on se yksi tyyppi, ketä nyt vaan ärsyttää kaikki vaikka miten olisi.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:33"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:08"]
Kun kuulette pienen lapsen huutavan julkisella paikalla, tuleeko teille hoivavietti vai ärsyttääkö? Vai kiinnitättekö mitään huomiota?
[/quote]
Ensimmäisenä käy mielessä että raiskaako tai hakkaako jompi kumpi lapsen vanhemmista sitä!
Johtuu siitä koska ystäväni opiskelee sosiaalialaa tuolla Etelä-Euroopassa ja heille on opinnoissa korostettu sitä että julkisella paikalla itkevä lapsi voi pahoin koska todennäköisesti häntä pahoinpidellään tai käytetään seksuaalisesti hyväksi ja siksi asiaan tulisi puuttua ja tehdä tutkintapyyntö. Huomasin että aloin automaattisesti ajattelemaan samoin.
[/quote]
Eivät kyllä taida siellä käytännössä tuollaisia noudattaa. Etelä-Euroopassa olen asunut parissakin maassa ja kyllä siellä huutavia lapsia näkee, eikä ketään kiinnosta. Lisäksi siellä ihmiset pitävät ihan normaalina jopa julkisella paikalla lasten ruumiillista kurittamista, eli ihan helposti ei taida mitään tutkintapyyntöjä tulla kuitenkaan.
[/quote]
Etelä-Euroopassa lasten oletetaan käyttäytyvän kuin pienten aikuisten ja lapset saavat avokämmenestä jos eivät hiljene, minulla on ystäviä joilla lapsia ulkomaalaisten kanssa. Heille näiden suomalaisten lasten ja koko suomalaisperheiden huuto ja meteli on nykyään jatkuva ihmetyksen aihe ja kiroavat sitä kun suomalaisia ilmestyy paikallisiin ravintoloihin jälkikasvujensa kanssa kun eivät pysy paikoillaan minuuttia kauempaa ja ensimmäisen 5 min aikana alkaa jo ne kuuluisat raivarit ja itkupotkuhuudot. Pahinta on se kun suomalaiset vanhemmat eivät tee elettäkään komentaakseen lapsiaan tai viemällä heitä ulos rauhoittumaan.
Kyllähän lapsi oppii kaupassa käyttäytymisen siinä missä muunkin sitten aikanaan. Ei siihen kasvattamista tarvitse aloittaa alle kouluikäisenä ja kouluikäinen harvemmin huutaa ja itkee kaupassa kurkku suorana.
Minäkään en näet ymmärrä ihmisiä, jotka kiertävät parkuvan pikkulapsen kanssa kuumassa kaupassa puolikin tuntia. Tulee mieleen, että siinä täytyy vanhempien olla tosi tunteettomia. Minua se ärsyttää suunnattomasti ja säälittää se lapsi.
Toisaalta, jotkut sanovat, etteivät pysty käymään kaupassa ilman lasta. En tiedä. Meidän perheessä se kuitenkin onnistui. Toinen vanhemmista kävi kaupassa yksin, jos tiedettiin, ettei lapsi jaksa olla siellä niin kauan kuin ostosten tekeminen kestäisi.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:37"]Mulla on tällainen 1,5v tyttö joka ei halua ollenkaan olla rattaissa. 9kk oppi kävelemään ja bussissa oleminen ja kaupassa käyminen yhtä tuskaa molemmille. Mukana pitää aina olla 0,5l vesipullo ja rusinoita tms ruisleipää. Ilman niitä tyttö on ihan mahdoton. Pyydän anteeksi kaikilta kanssakulkijoilta, aina ei jaksa olla yhtä lempeä ja eikä muista kääntää huomiota pois.
Eilen sanoin bussissa tosi napakasti että "Nyt olet hiljaa tai sitten menet takaisin rattaisiin istumaan!"
Tuli vaan sitten mieleen mitä muut ajattelee kun olen tosi napakka, enkä katsele mitään hillumista ollenkaan. Kerrasta poikki, meillä ei hypitä silmille ja äiti on se joka sitä pilliä soittaa.
[/quote]
Ei kun just noin! Ei mitään vapaata kasvatusta että lapsi saa juosta pitkin bussia, junaa, kauppaa "kun meidän Nico-Jessica on nyt niin uteliaassa iässä" argh!!!!
Ärsyttää. Toivon, että vanhemmat saavat sen pikimmiten hiljaiseksi ja tyytyväiseksi.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:08"]
Kun kuulette pienen lapsen huutavan julkisella paikalla, tuleeko teille hoivavietti vai ärsyttääkö? Vai kiinnitättekö mitään huomiota?
[/quote]
Ensimmäisenä käy mielessä että raiskaako tai hakkaako jompi kumpi lapsen vanhemmista sitä!
Johtuu siitä koska ystäväni opiskelee sosiaalialaa tuolla Etelä-Euroopassa ja heille on opinnoissa korostettu sitä että julkisella paikalla itkevä lapsi voi pahoin koska todennäköisesti häntä pahoinpidellään tai käytetään seksuaalisesti hyväksi ja siksi asiaan tulisi puuttua ja tehdä tutkintapyyntö. Huomasin että aloin automaattisesti ajattelemaan samoin.
[/quote]
Ihan oikeasti jossain opetetaan näin!?!?! Ei vittu mitä paskaa... Täällähän olis joka ukko ja akka lastenraiskaajapieksijöitä jos tuo pitäisi paikkansa.
[/quote]
Ja sama olettamus alkaa jo olla Suomessa, muutaman julkisuuteen tulleen tapauksen (kuten lapsiraukan hengiltä rääkkäyksen) takia toimeettomat kukkahattutädit joiden omat lapset muuttaneet jo kotoa, ovat kokoajan kytiksillä marketeissa, kaduilla, ostareissa, ravintoloissa, uimahalleissa, kirjastoissa, bussissa, laivalla, junissa, pakettimatkoilla ja raportoi sekä ilmiantaa jokaisen itkevän tai vähänkään kitisevän lapsen ja heidän vanhemmat lastensuojeluun!
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:37"]
Mulla on tällainen 1,5v tyttö joka ei halua ollenkaan olla rattaissa. 9kk oppi kävelemään ja bussissa oleminen ja kaupassa käyminen yhtä tuskaa molemmille. Mukana pitää aina olla 0,5l vesipullo ja rusinoita tms ruisleipää. Ilman niitä tyttö on ihan mahdoton. Pyydän anteeksi kaikilta kanssakulkijoilta, aina ei jaksa olla yhtä lempeä ja eikä muista kääntää huomiota pois.
Eilen sanoin bussissa tosi napakasti että "Nyt olet hiljaa tai sitten menet takaisin rattaisiin istumaan!"
Tuli vaan sitten mieleen mitä muut ajattelee kun olen tosi napakka, enkä katsele mitään hillumista ollenkaan. Kerrasta poikki, meillä ei hypitä silmille ja äiti on se joka sitä pilliä soittaa.
[/quote]
Mitäkö muut ajattelevat? Ainakin tämä kansalainen arvostaa ja kovasti ihmisiä jotka pitävät riiviönsä nuhteessa myös yleisillä paikoilla. Enemmän minua nyppii sellainen lässyttävällä äänellä hoettu "mikäs meen pikku kukka-korianteria niiiiiiiiin kiukuttaa tui tui lässynlää" kun lapsi rääkyy pää punaisena.
Kyllä, pidän itsekin lapsilleni kuria julkisilla paikoilla ja tästäpä johtuen suuria draamoja ei synny kun jo pienestä oppivat ettei se mitään muuta ettei olla kotona. Ja lapset siis melko pienia vielä, vajaat 4- ja 2-vuotiaat. Ja kaikkialle kehtaa viedä. Jos ei sanaa uskota niin paikalta poistutaan.
Siksi ehkä minua pehmovanhemmuus nyppiikin, kun lapset tarvitsevat toisinaan jämptin sanan siitä miten nyt ollaan. Rakkautta meilläkin on silti enemmän kuin riitoja.
Nro 32 jatkaa aiheesta taidenäyttelyt:
Olen syyllinen siihen, että menin pari kertaa lapsen kanssa taidenäyttelyyn, kun hän oli pieni. Ajattelin näet, että kasvatan hänet pienestä pitäen nauttimaan taidenäyttelyistä.
Pieleenhän se meni. Ensimmäisellä kerralla lapsi alkoi huutaa heti, kun menimme sisään näyttelyhallin ovesta. Ei muuta kuin käännös takaisin.
Toisen kerran hän oli jo isompi, olisikohan ollut nelivuotias. Koko näyttelyssä kiertämisen ajan hän silloin tällöin huusi kovalla äänellä "kotiin!"
Siinä oli taidenautinto kaukana minullakin, mutta aloin sen jälkeen pikku hiljaa uskoa, ettei tuosta pienokaisesta tule koskaan taidenäyttelyssä kävijää. Vieläkään hän ei sellaisiin tahdo ja ikää on jo 20.
Olen tyytyväinen ettei ole oma, totta kai.
Ennen omia lapsia ärsytti, mutta onnistuin aina olemaan hiljaa. Toisaalta nyt kun omat ovat kasvaneet, joskus taas toivoo, että olisivatpa hiljaa. Mutta ei siis ole ikinä ollut lähelläkään että sanoisin jotain.
Ärsyttää ja katsonkin lapsen vellihousuhyysääjäcurlingvanhempiin päin sellaisella veemäisellä katseella joka kehottaa heitä tekemään asialle jotain! Useimmat noista eivät vaan tätä tajua, alkavat lässyttämään lapselle jotain kultapienirakasta ja mitäsähaluut potaskaa, vaikka lapsi on niin väsynyt että meinaa nukahtaa pystyyn ostoskärryihin ja kitisee siksi kun haluaa kotiin, "mut ku mutsi ja faija haluu mennä ihan niinkuin ennenkin kun ei ollut muksuja hei" -hipsterivanhemmat eivät vaan tätä tajua, argh!
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:47"]
Siinä oli taidenautinto kaukana minullakin, mutta aloin sen jälkeen pikku hiljaa uskoa, ettei tuosta pienokaisesta tule koskaan taidenäyttelyssä kävijää. Vieläkään hän ei sellaisiin tahdo ja ikää on jo 20.
[/quote]
Lapsesi ei ole vaimomatskua.
Ärsyttämään tai en edes huomaa sitä. Kun oma lapsi on tollanen että syö ja nukkuu kiltisti koko päivän ilman itkuja.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:33"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:08"]
Kun kuulette pienen lapsen huutavan julkisella paikalla, tuleeko teille hoivavietti vai ärsyttääkö? Vai kiinnitättekö mitään huomiota?
[/quote]
Ensimmäisenä käy mielessä että raiskaako tai hakkaako jompi kumpi lapsen vanhemmista sitä!
Johtuu siitä koska ystäväni opiskelee sosiaalialaa tuolla Etelä-Euroopassa ja heille on opinnoissa korostettu sitä että julkisella paikalla itkevä lapsi voi pahoin koska todennäköisesti häntä pahoinpidellään tai käytetään seksuaalisesti hyväksi ja siksi asiaan tulisi puuttua ja tehdä tutkintapyyntö. Huomasin että aloin automaattisesti ajattelemaan samoin.
[/quote]
Eivät kyllä taida siellä käytännössä tuollaisia noudattaa. Etelä-Euroopassa olen asunut parissakin maassa ja kyllä siellä huutavia lapsia näkee, eikä ketään kiinnosta. Lisäksi siellä ihmiset pitävät ihan normaalina jopa julkisella paikalla lasten ruumiillista kurittamista, eli ihan helposti ei taida mitään tutkintapyyntöjä tulla kuitenkaan.
[/quote]
Sehän siinä just onkin ihmeellisetä, eli jos paikallinen lapsi kitisee niin saa luunapin otsaan tai läppäyksen leukaan. Sitten on hiljaa ja ymmärtää olla heti hiljaa ja valtakunnassa kaikki hyvin ja perhettä pidetään asiallisena kun saa homman hoidettua tai pikemminkin hiljennettyä ja kun muutkin tekee samoin. Jos lapsi tästä huolimatta jatkaa itkuaan, tai itkee usein, niin sitten aletaan epäilemään että nyt perheessä on jotain mätää kun eivät saa kuriin ja että ne vanhemmat peittelee aivan varmasti jotain sairasta toimintaa kotonaan!
Olin kerran Akateemisessa ja koko sen ajan lähettyvillä pyöri eräs äiti lastenvaunujen kanssa. Vaunuissa itki vauva, ensin hiljempaa mutta huuto paheni vähitellen. Sen sijaan että tämä äiti olisi rauhoitellut lastaan tai päättänyt että nyt on aika lähteä kotiin, hän käyttäytyi kuin ei olisi kuullut yhtään mitään. Katseli ja selaili kirjoja ihan kaikessa rauhassa ihmisten paheksuvista ja ihmettelevistä katseista välittämättä. Tätä jatkui koko sen tunnin verran kun olin kaupassa.
Great parenting!
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:48"]
Ärsyttää ja katsonkin lapsen vellihousuhyysääjäcurlingvanhempiin päin sellaisella veemäisellä katseella joka kehottaa heitä tekemään asialle jotain! Useimmat noista eivät vaan tätä tajua, alkavat lässyttämään lapselle jotain kultapienirakasta ja mitäsähaluut potaskaa, vaikka lapsi on niin väsynyt että meinaa nukahtaa pystyyn ostoskärryihin ja kitisee siksi kun haluaa kotiin, "mut ku mutsi ja faija haluu mennä ihan niinkuin ennenkin kun ei ollut muksuja hei" -hipsterivanhemmat eivät vaan tätä tajua, argh!
[/quote]
Pidän kyllä lapseni kurissa mutta ei helvetti että minua vituttavat kaltaisesi "katson mulkoilen ja maiskutan kiukkuisesti"-ihmiset. Tekisi mieli vetää samantien käkeen tuollaista. Luuletko ettei se oma rääkyvä kakara herätä jo tarpeeksi vitutusta, kun sitä huutoa tai sen syytä ei voi uhmaiässä juuri ennustaa? Tai saada sormia napsauttamalla loppumaan? Tai jos kotona ei ole yhtä saatanan maitopurkkia ja pakko on kaupasta hakea eikä hoitajaa saa? Siinä on kuule ihan yksi lysti mitä kaltaisesi yli-ihminen ajattelee.
Itse lähinnä kehoitan poistumaan emättimeen tuollaisia jos jotain tulevat urpoilemaan.
Mulla on tällainen 1,5v tyttö joka ei halua ollenkaan olla rattaissa. 9kk oppi kävelemään ja bussissa oleminen ja kaupassa käyminen yhtä tuskaa molemmille. Mukana pitää aina olla 0,5l vesipullo ja rusinoita tms ruisleipää. Ilman niitä tyttö on ihan mahdoton. Pyydän anteeksi kaikilta kanssakulkijoilta, aina ei jaksa olla yhtä lempeä ja eikä muista kääntää huomiota pois.
Eilen sanoin bussissa tosi napakasti että "Nyt olet hiljaa tai sitten menet takaisin rattaisiin istumaan!"
Tuli vaan sitten mieleen mitä muut ajattelee kun olen tosi napakka, enkä katsele mitään hillumista ollenkaan. Kerrasta poikki, meillä ei hypitä silmille ja äiti on se joka sitä pilliä soittaa.