Olen miettinyt (mitä? tule lukemaan)

Lähdetään liikkeelle siitä, että en ole täällä arvostelemassa ystävääni ja hänen suhdettaan tippaakaan. En ole sellainen persoona. Eli puhtaasti mietiskelen asioita.

Ystävälläni on ylipainoa, hän polttaa, hänellä on vakavia ongelmia, jotka pysyvät jotenkuten hallinnassa lääkityksellä, luottotiedot menneet... Luonteeltaan hän on avoin ja puhuu estottomasti, eikä yritä olla "tyttömäinen" ja sievistellä juttujaan. Se onkin yksi parhaista piirteistä hänessä. Mutta hänellä on kihlattu, jonka kanssa he ovat olleet yhdessä ties kuinka monta vuotta. Tiedän, että heillä on ollut pari kriisiä, mutta muuten heidän yhteiselonsa on aivan ällistyttävän rauhallista, draamatonta, tasaista ja vakaata. En yleensä sano kadehtivani ketään, mutta kietämättä minun on pakko ällistellä sitä suvaitsevaisuuden ja hyväksynnän määrää heidän välillään. En tiedä, miten se tehdään?

Itselläni on erittäin tarkat suunnitelmat elämälle, tiedän mitä haluan jne. Tällaiselle raha-asiat hoitavalle ihmiselle luottotiedoton mies olisi kauhistus, ja tupakoiva mies liian haiseva, rasittava parvekeramppaaja, joka tuhoaa kroppansa tietoisesti. Pelkästään julkisia käyttävä mies olisi - joo kivittäkää - epämiehekäs minun silmiini. Hiljainen mies ei kiihota. Alkoholi- ja huumeongelmia en edes yritä ymmärtää.
En halua, että mieheni tulee koskaan olemaan esteenä unelmilleni. Kun minä asun omistusasunnossa, niin mies näkee parhaaksi asua vuokralla loppuelämänsä. Eli yhteenmuutto ei tule kuuna päivänä onnistumaan. Luottotiedoton ei hallitse "aikuisten maailmaa" jossa raha pyörittää kaikkea, ja itsetuhoinen mies saattaisi vetää minut mukanaan pohjalle ja lopuksi vaikka tehdä minut leskeksi. Haluan olla varma, ettei mies estä unelmiani eikä ole perässä vedettävä kivireki. Minä en osaa hyväksyä romanttisessa mielessä minun vastakohtaani. En osaa.