Tyttöjen viikonloput epäonnistuvat

Mitä mieltä muut ovat ap tilanteesta? Voisiko joku toinen lapsellinen huomauttaa tästä ko. tyypille, niin sinun lapsettomana ei tarvitsisi. Koska tuo on aivan totta, että saattaisit saada kohtuutonta kiukkua seurauksena niskaasi pelkästään siksi, että olet lapseton, niin et ns ole asemassa puhua :/

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 09:33"]Onko se jotenkin hemmotellut lapsiaan, ettei osaa kieltäytyä kun lapsi tahtoo mukaan? Onko siis sillä muita lapsia ketkä jää kotiin? Meneekö miehen kanssa hyvin? Entä jos mies ei suostu hoitamaan?
Ärsyttävää kuitenkin
[/quote]
Jättää pienimmän kotiin isälleen, isoimmat tulee mukaan, vaikka niillekin löytyy kyllä hoitopaikka. Myös isäpuoli on mielellään näiden isojen kanssa. Ap

En käsitä tuota äitiä. Mun vanhin tyttö on 6v ja niin usein haluaisi tulla mukaan, kun tapaan kavereitani, koska hänen mielestä kaikki mun kaverit ovat niin kivoja. Ei silti tulisi mieleeni raahat häntä mukaan, etenkään jos idea on ottaa alkoholia ja rentoutua pidemmän kaavan mukaan! Joskus saatan ottaa (en todellakaan aina!) hänet mukaan yhteiselle brunssille, jos ensin varmistan että se on muillekin ok. Tytölle kuitenkin kovin tärkeää saada edes joskus olla mukana.

Mikä on kaveriporukka?

Minun mielestä voi sanoa suoraan!!

Mitä jos nostaisit vaan viinipullon pöytään ja sanoisit, että tarvitset seksineuvoja. Vinkkaisit lapselle, että voi mennä toiseen huoneeseen vaikka katsomaan telkkaria.

"hienovarainen" vihjaus ;)

Mäkään en ymmärrä naisia, jotka ei pääse mihinkään ilman lapsia. Siis jos ei ole totaali yh. Kyllähän nyt miehen pitäisi lapsen kanssa pärjätä. Itsekin kävin just kavereiden kanssa laivalla ja lapsi 9 kk oli isänsä kanssa pari päivä. Ap vaan sanoo suoraan kaverilleen tai pyytää jotain kaveriaan sanomaan.

Minkä ikäisiä te TYTÖT sitten olette? :D

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 09:36"]Mitä mieltä muut ovat ap tilanteesta? Voisiko joku toinen lapsellinen huomauttaa tästä ko. tyypille, niin sinun lapsettomana ei tarvitsisi. Koska tuo on aivan totta, että saattaisit saada kohtuutonta kiukkua seurauksena niskaasi pelkästään siksi, että olet lapseton, niin et ns ole asemassa puhua :/
[/quote]
Ärsyttää niitä muitakin, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi. Mulla on yleensä pisin matka, joten muhun tämä vaikuttaa kai eniten. En tiedä, ei olla tästä kauheasti puhuttu, koska ilmiö on suht uusi (lapset mukana 3 viime kerralla, joista yksi oli heidän mökillä).

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 09:39"]Minkä ikäisiä te TYTÖT sitten olette? :D
[/quote]
Hehe, reilusti yli 30, mutta ollaan tunnettu aina. Ap

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 09:36"]Mitä mieltä muut ovat ap tilanteesta? Voisiko joku toinen lapsellinen huomauttaa tästä ko. tyypille, niin sinun lapsettomana ei tarvitsisi. Koska tuo on aivan totta, että saattaisit saada kohtuutonta kiukkua seurauksena niskaasi pelkästään siksi, että olet lapseton, niin et ns ole asemassa puhua :/
[/quote]
Ärsyttää niitä muitakin, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi. Mulla on yleensä pisin matka, joten muhun tämä vaikuttaa kai eniten. En tiedä, ei olla tästä kauheasti puhuttu, koska ilmiö on suht uusi (lapset mukana 3 viime kerralla, joista yksi oli heidän mökillä).
[/quote]
Oih, tää oli Ap.

Mielestäni epäkohteliasta ottaa lapset naisten illanviettoon mukaan. Harva mies varmaan ottaisi Lennin ja Ninnun Peran luo saunailtaan...

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 09:38"]Mitä jos nostaisit vaan viinipullon pöytään ja sanoisit, että tarvitset seksineuvoja. Vinkkaisit lapselle, että voi mennä toiseen huoneeseen vaikka katsomaan telkkaria.

"hienovarainen" vihjaus ;)
[/quote]
Tätäkin on kokeiltu, mutta yleensä lapset jäävät vetkuttelemaan ja jännästi heille tulee just sillon tosi paljon asiaa jääkaapille, vessaan yms lähistölle. Sauna on ainut paikka, missä ollaan saatu olla keskenään, mutta ei sielläkään voi istua niin kauan, että viiden naisen asiat saadaan puitua. Ap

Hän ei varmaan oikeasti tajua sitä että joitain asia haittaa. Joten toivottavasti nyt joku teistä SANOO hänelle suoraan että teistä iltojen luonnetta muuttaa että siellä on lapsia paikalla. Häne i sitä varmaankaan ymmärrä, vaan ajattelee että koska ei alkoholiakaan juoda kohtuuttomasti niin ihan on lapsille sopiva paikka ja mitä ne lapsetkaan niin siistissä menossa muita haittaisivat. 

Me vietettiin aikuisten vkloppu mökillä ennen joulua. Kaikki tiesi, että ei lapsia mukaan. Pyydettiin sitten yksi vanha tuttava mukaan ja hän yritti lapsiaan tunkea mukaan, mutta sanottiin suoraan, että ei lapsia kun halutaan aikuisten aikaa ja mukana alkoholiakin. Tästä ollaan nyt sit saatu kuulla jälkikäteen, kun ihan hyvin hänen mielestään pienet lapset ois voineet olla mukana. Tuli siis ilman lapsia ja nyt valittaa asiasta. Ennen reissua valitti, kun ei ikinä pääse ilman lapsia minnekään. Me muut taas haluttiin lapsivapaata, kun kerrankin se oli mahdollista. Tee niin tai näin niin mikään ei kelpaa joillekin.

Ymmärrän ap:ta, mut toisaalta ymmärrän myös perheellistä ystäväänsä. Olen itse samassa tilanteessa, tiiviin noin 30:n tyttöporukan ainoa perheellinen. Mulle on viimeaikoina nuo tyttöremmin illanvietot alkaneet tuntua tosi vierailta. Lun elämässä miehen ja lasten kanssa oleminen on se iso juttu, muut tytöt jatkaa aikalailla samalla linjalla millä on menty viimeiset 10 vuotta: ihastukset, miesmurheet, duunijutut, shoppailut on ne asiat joista puhutaan, lapsiperheen arki ei hirveästi jaksa sinkkunaisia kiinnostaa. Meillä on vielä se erikoisuus, että asutaan maatilalla, jota viljellään harrastuksena töiden ohessa. Siitäkin olisi mukava ystäville kertoa, mutta ei näytä kiinnostavan. Kylässä ovat kerran käyneet. No niin, mun lapset on niin pieniä vielä (4 v ja vauva), ettei niitä voi ottaa mukaan, mutta kerran vanhempi oli kyllä mukana kahvilassa. Jotenkin olisi vaan mukava näyttää mun ystäville, että tällaista tämä mun elämä nyt on. Mielelläni ottaisin lapset mukaan vaikka viikonlopputreffeille.

Alkaisin ryypätä ja kertoa seksiasioistani ja kysellä mites vällyjen välissä menee ERITYISESTI lapselliselta. Mamman vika jos lapset kuulevat :)))))

Hankala tilanne. Jos ap on lapseton, hänen sanomisensa tulkitaan katkeruudeksi ja itsekkyydeksi. Jos mamma vetää oikein kunnon kilarit, saattavat muut äidit tilannetta rauhoitellakseen vielä sanoa, että onpas tuo ap lapsellinen, hän ei vielä ymmärrä tms. vaikka olisivatkin olleet mukana keskustelemassa tilanteesta mamman selän takana.

Paha tietty sanoa siinä vaiheessa, jos olette menossa HÄNEN mökilleen. Mutta ehkä on sittenkin parasta, että ap vain rohkeasti avaa suunsa tilanteesta. Jos mamma suuttuu, niin siinähän suuttuu. Tyttöjen viikonloput ovat joka tapauksessa pilalla kun kaikki kuitenkin siivoavat jutut lapsille sopiviksi.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 10:09"]Ymmärrän ap:ta, mut toisaalta ymmärrän myös perheellistä ystäväänsä. Olen itse samassa tilanteessa, tiiviin noin 30:n tyttöporukan ainoa perheellinen. Mulle on viimeaikoina nuo tyttöremmin illanvietot alkaneet tuntua tosi vierailta. Lun elämässä miehen ja lasten kanssa oleminen on se iso juttu, muut tytöt jatkaa aikalailla samalla linjalla millä on menty viimeiset 10 vuotta: ihastukset, miesmurheet, duunijutut, shoppailut on ne asiat joista puhutaan, lapsiperheen arki ei hirveästi jaksa sinkkunaisia kiinnostaa. Meillä on vielä se erikoisuus, että asutaan maatilalla, jota viljellään harrastuksena töiden ohessa. Siitäkin olisi mukava ystäville kertoa, mutta ei näytä kiinnostavan. Kylässä ovat kerran käyneet. No niin, mun lapset on niin pieniä vielä (4 v ja vauva), ettei niitä voi ottaa mukaan, mutta kerran vanhempi oli kyllä mukana kahvilassa. Jotenkin olisi vaan mukava näyttää mun ystäville, että tällaista tämä mun elämä nyt on. Mielelläni ottaisin lapset mukaan vaikka viikonlopputreffeille.
[/quote]
Ehkä niitä ei kiinnosta sun jutut, kun suakaan ei kiinnosta niiden? Ei sun elämäs ole sen arvokkaampaa tai parempaa kun sun kavereiden, mutta ylimielisyys on ruma puurre kessä vaan.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 10:39"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 10:09"]Ymmärrän ap:ta, mut toisaalta ymmärrän myös perheellistä ystäväänsä. Olen itse samassa tilanteessa, tiiviin noin 30:n tyttöporukan ainoa perheellinen. Mulle on viimeaikoina nuo tyttöremmin illanvietot alkaneet tuntua tosi vierailta. Lun elämässä miehen ja lasten kanssa oleminen on se iso juttu, muut tytöt jatkaa aikalailla samalla linjalla millä on menty viimeiset 10 vuotta: ihastukset, miesmurheet, duunijutut, shoppailut on ne asiat joista puhutaan, lapsiperheen arki ei hirveästi jaksa sinkkunaisia kiinnostaa. Meillä on vielä se erikoisuus, että asutaan maatilalla, jota viljellään harrastuksena töiden ohessa. Siitäkin olisi mukava ystäville kertoa, mutta ei näytä kiinnostavan. Kylässä ovat kerran käyneet. No niin, mun lapset on niin pieniä vielä (4 v ja vauva), ettei niitä voi ottaa mukaan, mutta kerran vanhempi oli kyllä mukana kahvilassa. Jotenkin olisi vaan mukava näyttää mun ystäville, että tällaista tämä mun elämä nyt on. Mielelläni ottaisin lapset mukaan vaikka viikonlopputreffeille.
[/quote]
Ehkä niitä ei kiinnosta sun jutut, kun suakaan ei kiinnosta niiden? Ei sun elämäs ole sen arvokkaampaa tai parempaa kun sun kavereiden, mutta ylimielisyys on ruma puurre kessä vaan.
[/quote]
Ja missäköhän sanoin, ettei sinkkunaisten jutut kiinnosta minua? Niinpä, en missään! Kaikissa tapaamisissamme olen mukana näissä keskusteluissa ja osallistun niihin, lähinnä tosin kyselemällä ja kannustamalla: "Ihanaa, kerro lisää!" Mutta aina kun kerron jotain omia juttujani, niin ketään ei kiinnosta. Viime tapaamisessa pari viikkoa sitten esim kerroin 4-vuotiaan olevan aivan innoissaan vastasyntyneistä kileistä ja antaneet niille nimiksi Pasi ja Esa (mikä on musta tosi hauskaa, tyttökilejä molemmat) meillä remonttia tehneiden kavereiden mukaan. Kaikki ystävättäreni katsoivat mua ihan vinoon ja alkoivat puhua jostain laukuista. Yksi tytöistä kuitenkin aina hehkuttaa FB:ssä ja instassa musta ja mun lapsista ja maalaiselämästä ja miten itsekin haluaa maalle isoon taloon asumaan. Mutta kun nähdään niin minun täytyy aina puhua vaan siitä hyvin suopoeasta aihepiiristä, josta he haluavat puhua. Kyselevät kyllä tarkkaankin mun ja mieheni suhteesta, mutta en siitä sen enempää halua keskustella, muuta kuin että olen valtavan onnellinen niinkuin olenkin. Olen ainoa meistä, joka on pidemmässä parisuhteessa, ja kaikilla muilla on kokoajan jotain suhdedraamaa tai -viritystä menossa ja näitä sitten käydään läpi. Olen mielelläni se olkapää tytöille, mutta mitään mehukkaita vaihtareita ei mulla ole antaa. En siis ole mitenkään ylimielinen, mietin vain sitä, että miten ap:n porukka saisi perheellisen jäsenensä paremmin integroitua mukaan. Ehkä teidän kannattaisi pitää osa tapaamisista selkaisina, joihin myös lapset ja aviopuolisot ovat tervetulleita. Tämä ikäänkuin päivittäisi ystävyytenne ja siirtäisi sen uudelle tasolle. Kannattaisi ehkä miettiä tätä! #37