12v ylipainoinen tytär alkanut piilottaa herkkuja huoneeseensa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko sillä on hitsin iso viikkoraha tai sitten se varastaa niitä.

Ei kukaan ole voinut kavereilta lainata jatkuvasti.

10€ viikossa, sanoin että rahat ovat nyt jonkin aikaa minun takanani, eli jos jotain tarvitsee, hankimme sen yhdessä. Karkkipäivä kerran viikossa. Myönsi lainanneensa kavereiltaan "aika paljon" summaa ei suostunut kertomaan. Pahin skenaario on sitten, että on varastanut mitä en kyllä hänestä usko. Ylikiltti "nössö" kaikella rakkaudella sanottuna.

Ap

Hyvä AP. Ota kontrolli heti. Nyt on todella herkkä paikka, miten asiaa voi käsitellä jotta tyttö ei mene lukkoon. Ihmiset ovat erinomaisia salaamaan pahaa oloaan lähimmäisiltä ja tekevät usein sen eteen sellaista, mitä muuten eivät tekisi. Eli, on hyvin mahdollista, että lapsesi on saattanut varastaa saadakseen herkkunsa. EI ilkeydestä, vaan henkisen ahdistuksen takia. Jos/kun juurisyyhyn päästään kiinni ja selvitettyä, jää myös ei-toivottu käytös. Usein syynä on yksinäisyys, kaverittomuus, kiusaaminen, ulkonäköngelmat, jne.

Kannattaa muistaa, että lapsi ei välttämättä halua puhua omille vanhemmilleen, vaan nyt olisi hyvä löytää luotettava "ulkopuolinen" aikuinen, jonka kanssa lapsi voisi viettää aikaa ja johon oppisi luottamaan. Esimerkiksi toisen vanhemman sisko tai perheystävä, jos sellainen on mahdollista. Sellaiselle voi olla helpompi puhua ja purkaa omia ongelmia.

Suosittelen myös ottamaan yhteyttä perheneuvolaan ja selvittää mahdollisuus esim. psykologin tai terapeutin näkemiseen. Yhteiskunnan tukemaan terapiaan voi olla todella vaikea päästä, joten jos massit antaa myöten, kannattaa harkita yksityisen puolen palveluita asian suhteen. Mikä tahansa lapseen investoitu rahamäärä tässä vaiheessa tulee myöhemmin korkoineen takaisin, jos ongelmat ratkeavat.

Luonnollisesti pohtikaa oma sopiva lähestymistapa asiaan. Tämän paremmin en tiedä mitä sanoa, joten tsemppiä AP!!

Tässä on tärkeää auttaa tyttöä ja pyrkiä selvittämään syyt ahmimisen takana. Myös vanhempien voi jossain vaiheessa olla syytä katsoa peiliin. Jos tohon liittyy jotain varastamista niin se teko pitää tietysti tuomita, mutta tyttöä ihmisenä ei. Tämä kaikki pitää tehdä läsnäolevasti, välittävästi ja rakastavasti. Ressukka varmaankin potee jonkin sortin arvottomuutta. En vanhempana pelkäisi hakea ulkopuolelta ammattilaisten apua. Ylipaino ei tässä ole ongelma vaan seuraus. Salailu ja lohtusyöminen eivät ole rakentavia selviytymiskeinoja. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa hyvä, että tuli ilmi! Onnenpotku teille. Tosin tyttö on ilmeisesti pyöristynyt vähän liikaa jo kauan aikaa sitten, mutta ei mennä siihen. Katse kohti tulevaisuutta! Ensin pitäisi varmaan selvittää, että onko herkkujen ahmimisen taustalla ahdistusta tai masennusta, jota monet itselääkitsevät syömällä. Kiusataanko koulussa tai onko muuten tapahtunut jotain ikävää ja traumaattista, josta ei ole uskaltanut/halunnut kertoa?  Onko tytöllä harrastuksia? Mitä niille kuuluu? Onko jaksanut harrastaa vai ovatko harrastukset jääneet?  Miten tyttö muuten viettää vapaa-aikansa? Onko kavereita? Liikkuuko tyttö yhtään? Jos ei, voisiko aloittaa jonkun liikuntaharrastuksen? Miten muuten koulussa menee?

Kenen kanssa tyttö haluaisi jutella/suostuisi tuollaisista asioista juttelemaan? Koulun terveydenhoitajan?

Tyttöhän on tosi nuori, lapsi vielä. Vielä on hyvää aikaa saada ruokavalio kuntoon ja herkuttelu kuriin ja paino alenemaan. Tsemppiä!

Ei ainakaan kerro että mitään olisi käynyt. Luokan pari suosituinta piikittelevät lihavuudesta ja liikuntatunneilla valitaan usein joukkueeseen viimeisenä, ei fyysistä väkivaltaa. Paras ystävä vaihtoi koulua eivätkä näe enää kuin 1-2 kertaa kuussa. On muutama pinnallisempi kaveri, sellaisia joiden kanssa puhutaan vaatteista ja meikeistä muttei sen kummemmasta. Harrasti ratsastusta, mutta lopetti kun kiinnostus lopahti. Koulussa on keskitasoa.

Ap

Tuossahan oli monta ongelmaa. Ei kavereita, ei harrastuksia. Hän on masentunut.

Jos ei kotona saa herkkuja niin ne pitää hankkia itse.

Tuota käytöstä on jatkunut jo kauan, mitä silloin tapahtui? Murrosikä ehkä alkoi tai menkat.

Nyt älä painosta. Hän on salaillut tuota kauan ja jäänyt nyt kiinni. On varmasti tosi nolo ja hävettää. Ole kannustava ja rakastava, älä ala nalkuttaa kiloista. Tee selväksi, että hän on rakas ja hyvä missä koossa tahansa!!

Itse sairastuin bulimiaan juuri tuon ikäisenä. Äitini vain sanoi,että lopeta tuo oksentelu. Seuraus oli se, että teinsen salaa. Oken nyt kärsinyt syömishäiriöstä yli 40 vuotta ,ensimmäiset 30 vuotta bulimiasta, nyy vaan ahmimissyömishäiriöstä.

Itse kun tuossa iässä kamppailin samanlaisten ongelmien kanssa, toivoin salaa, että joku olisi huomannut ja sanonut, että hankitaan apua. En halunnut enkä osannut puhua ongelmista vanhempien kanssa, mutta ulkopuolisen avun olisin ottanut ilomielin vastaan, joten jos tyttö tuntuu vastahakoiselta puhumaan sun kanssa, niin jollekin muulle saattaisikin puhua.

Vierailija kirjoitti:

Eli teillä rajoitetaan herkkuja. Lapset vaistoavat nämä asiat nopeasti. Ei ole siis mikään "hätähuuto", eikä merkki mielenterveyden häiriöstä.

Se on geeneistä kiinni. Meillä on kaksi lasta. Toinen syö maltillisesti sekä ruokaa että karkkia. Toisen kaikki ajatukset pyörivät pääasiassa vain herkkujen ympärillä. On aina ollut pullea ja toinen hoikka. Me haimme lapselle apua terapiasta, ei saanut apua. Onneksi lapsi on liikunnallinen ja nauttii siitä todella, joten olemme buukanneet hänelle mahdollisimman paljon muita kivoja ja mukavia asioita elämään joita tehdä herkkujensyönnin sijaan. Karkkipäivä on kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kotona saa herkkuja niin ne pitää hankkia itse.

Tuota käytöstä on jatkunut jo kauan, mitä silloin tapahtui? Murrosikä ehkä alkoi tai menkat.

tuohon liittyen.. kun mulla alkoi murrosikä ja kropan muutokset, mä häpesin ihan tajuttomasti ja lopetin kaiken liikunnan. lihoinkin sitten tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Itse kun tuossa iässä kamppailin samanlaisten ongelmien kanssa, toivoin salaa, että joku olisi huomannut ja sanonut, että hankitaan apua. En halunnut enkä osannut puhua ongelmista vanhempien kanssa, mutta ulkopuolisen avun olisin ottanut ilomielin vastaan, joten jos tyttö tuntuu vastahakoiselta puhumaan sun kanssa, niin jollekin muulle saattaisikin puhua.

Millaista apua mielestäsi tähän voisi saada? Meillä on lapsi käynyt terapiassa ja ravitsemusterapeuteilla yms. Ei mitään apua. Minäkin olen ylipainoinen enkä ole kokenut mitään apua terapioista, ravitsemusterapiasta tai d-vitamiineista

Ohis

Läski mikä läski, ei tuo tuosta muutu. Harvoin se omena puusta kauas tippuu, mutta ehkä täältä mammapalstalta löydät hyviä vinkkejä! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko sillä on hitsin iso viikkoraha tai sitten se varastaa niitä.

Ei kukaan ole voinut kavereilta lainata jatkuvasti.

10€ viikossa, sanoin että rahat ovat nyt jonkin aikaa minun takanani, eli jos jotain tarvitsee, hankimme sen yhdessä. Karkkipäivä kerran viikossa. Myönsi lainanneensa kavereiltaan "aika paljon" summaa ei suostunut kertomaan. Pahin skenaario on sitten, että on varastanut mitä en kyllä hänestä usko. Ylikiltti "nössö" kaikella rakkaudella sanottuna.

Ap

Ylikiltteys kertoo siitä, että on kasvatettu huomioimaan muut itsensä kustannuksella. Ahdistus puskee päälle, kun omat tarpeet yrittävät muistuttaa itsestään.

Omat töihinsä hukkuvat alkoholistivanhemmat kyllä jaksoivat pyöritellä silmiä painon kertymiselle, mutta kertaakaan mielessä ei käynyt, että heidän omalla käytöksellään olisi saattanut olla jokun rooli siinä.

Oman syömishäiriöni syy oli aika äärimmäinen (isäpuoli ahdisteli humalassa), mutta kuten tässä useampikin on todennut, tuollainen painnonnousu on merkki psyykkisestä oireilusta, joka ei syömisiä ja liikkumisia kyttäämällä parane.

Ihan ensimmäiseksi voisit siirtää siis keskustelun painosta siihen, miten tyttäresi voi ja mitä hänelle kuuluu. Suosittelen myös vahvasti keskittymään aktiiviseen kuunteluun puhumisen sijaan. Ja joka tapauksessa ammattilainen on varmasti hyödyksi asian ratkomisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli teillä rajoitetaan herkkuja. Lapset vaistoavat nämä asiat nopeasti. Ei ole siis mikään "hätähuuto", eikä merkki mielenterveyden häiriöstä.

Se on geeneistä kiinni. Meillä on kaksi lasta. Toinen syö maltillisesti sekä ruokaa että karkkia. Toisen kaikki ajatukset pyörivät pääasiassa vain herkkujen ympärillä. On aina ollut pullea ja toinen hoikka. Me haimme lapselle apua terapiasta, ei saanut apua. Onneksi lapsi on liikunnallinen ja nauttii siitä todella, joten olemme buukanneet hänelle mahdollisimman paljon muita kivoja ja mukavia asioita elämään joita tehdä herkkujensyönnin sijaan. Karkkipäivä on kerran viikossa.

herkkujen kieltäminenhän vaan lisää himoa niihin!

Jotenkin tulee mieleen nostalgia tästä threadista.

Mistä mä löytäisin 12v tyttären jonka mä saisin halata laihaksi?

Aikuista vastaava painoindeksi on noin 32.1 kg/m2.

Lapsi on lihava. Painonhallinta on välttämätöntä tulevien terveysongelmien välttämiseksi.

Tämän lapsen normaalipainon alue on 35.5 - 53.3 kg.

Huolehdithan siitä, että hän ymmärtää sinun olevan hänen puolellaan. Hän on vielä lapsi, vaikka ymmärtääkin paljon. Saattaa salata läheisiltä kipeitä asioita, ja vaikkei olisi fyysistä kiusaamista koulussa, henkinen on yhtä pahaa. Vielä sekin, että ulkonäöstä jo piikitellään koulussa. Häpeä saattaa olla jo aivan valtavaa. Jos hän ei pysty puhumaan sinulle, joku neutraali ulkopuolinen taho olisi hyvä löytää. Sellainen, joka ymmärtää juuri syömishäiriöitä, koska en usko, että kyse olisi siitä, ettei tyttö ymmärtäisi terveellisen ja epäterveellisen merkitystä. Ammattilaisissakin on niitä, jotka vain painostavat ja moittivat ylipainosta eivätkä ota selvää siitä, mitkä syyt siihen ovat ajaneet. Rakkautta ja ymmärrystä, yhteisiä ostoksia, mutta niin, ettei mikään ole sinänsä pannassa. Syömishäiriöissä kaikenlaiset rajoitukset ruoka-aineissa ovat vain vettä myllyyn, mutta kohtuudessa tulee silti pysyä. 

Terkkuja yhdeltä syömishäiriöiseltä, jonka ongelmat alkoi juuri tuossa iässä. Ei ole taatusti helppo tilanne vanhemmalle, tsemppiä ja jaksamista sinullekin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kun tuossa iässä kamppailin samanlaisten ongelmien kanssa, toivoin salaa, että joku olisi huomannut ja sanonut, että hankitaan apua. En halunnut enkä osannut puhua ongelmista vanhempien kanssa, mutta ulkopuolisen avun olisin ottanut ilomielin vastaan, joten jos tyttö tuntuu vastahakoiselta puhumaan sun kanssa, niin jollekin muulle saattaisikin puhua.

Millaista apua mielestäsi tähän voisi saada? Meillä on lapsi käynyt terapiassa ja ravitsemusterapeuteilla yms. Ei mitään apua. Minäkin olen ylipainoinen enkä ole kokenut mitään apua terapioista, ravitsemusterapiasta tai d-vitamiineista

Ohis

Paljonko olet tukenut lasta? Oletko auttanut laihtumaan? Kuka ne herkut kantaa kotiin?

Syy on yksinkertainen tähän ja muihin lasten ja nuorten ongelmiin: lapsi on liikaa yksin. Jos olisi vanhempi aina kotona iltapäivisin kun lapsi tulee koulusta & säännölliset ruoka-ajat, ei kävisi noin. Ei tuon ikäisen kuuluisi hengailla yksin/kavereitten kanssa jossakin kaupoilla.

Milloin suomalaiset herää tähän..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli teillä rajoitetaan herkkuja. Lapset vaistoavat nämä asiat nopeasti. Ei ole siis mikään "hätähuuto", eikä merkki mielenterveyden häiriöstä.

Se on geeneistä kiinni. Meillä on kaksi lasta. Toinen syö maltillisesti sekä ruokaa että karkkia. Toisen kaikki ajatukset pyörivät pääasiassa vain herkkujen ympärillä. On aina ollut pullea ja toinen hoikka. Me haimme lapselle apua terapiasta, ei saanut apua. Onneksi lapsi on liikunnallinen ja nauttii siitä todella, joten olemme buukanneet hänelle mahdollisimman paljon muita kivoja ja mukavia asioita elämään joita tehdä herkkujensyönnin sijaan. Karkkipäivä on kerran viikossa.

herkkujen kieltäminenhän vaan lisää himoa niihin!

Mutta jos herkkuja olisi vapaassa jaossa, hän söisi niitä kunnes oksentaisi jonka jälkeen söisi lisää. Hän olisi jo 10-vuotiaana lähemmäs 100kg jos saisi syödä niinkuin haluaisi. Nyt on vain reilu 40kg, eli vain hiukan pullukka

Lasten puolesta kirjoitti:

Syy on yksinkertainen tähän ja muihin lasten ja nuorten ongelmiin: lapsi on liikaa yksin. Jos olisi vanhempi aina kotona iltapäivisin kun lapsi tulee koulusta & säännölliset ruoka-ajat, ei kävisi noin. Ei tuon ikäisen kuuluisi hengailla yksin/kavereitten kanssa jossakin kaupoilla.

Milloin suomalaiset herää tähän..

Täälläpä kotiäiti jonka lapsi on ylipainoinen herkunrakastaja. Meillä ollaan aina kotona, säännölliset ruoka-ajat ja lapset eivät hengaile missään. Leikkivät kavereiden kanssa puistossa tai ovat harrastuksissa.