12v ylipainoinen tytär alkanut piilottaa herkkuja huoneeseensa
Tyttö on 155cm/74kg. Paino kertynyt pikkuhiljaa, mutta erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana. Järkytyin kun imurodessa löysin hänen sänkynsä alta melkein jätesäkillisen herkkujen papereita, esim. Suklaalevyjen kääreitä, karkkipusseja, munkkipusseja, keksipaketeita, pizzojen pakkauksia ym. Juttelin tytölle ja reagoi juuri kuten oletin, eli suuttui ja alkoi itkeä. Ei suostu puhumaan asiasta. Tuon ikäistä nyt on mahdoton vahtiakaan 24/7. Viikkorahansa ei tuolla osiin määriin riitä ja kertookin, että on lainannut kavereilta. Mistä apua tilanteeseen?
Kommentit (64)
Ahminen on psyykkisen sairauden oire. Lapsi tarvitsee terapiaa heti. Itsestään ohi meneminen on epätodennäköistä.
Ahmiminen on hätähuuto keinottomuuteen ja pahaan oloon. Hae siihen apua! Voimia ja määrätietoista rohkeutta sinulle!
Joko sillä on hitsin iso viikkoraha tai sitten se varastaa niitä.
Ei kukaan ole voinut kavereilta lainata jatkuvasti.
Ja siis siksi tämä löytö vasta nyt, sillä yleensä imuroi itse huoneensa mutta nyt nyrjähtäneen nilkan kanssa ei pystynyt.
Ap
Eli teillä rajoitetaan herkkuja. Lapset vaistoavat nämä asiat nopeasti. Ei ole siis mikään "hätähuuto", eikä merkki mielenterveyden häiriöstä.
Varastaa. Ei kukaan lainaa tuota määrää rahaa.
Jos tyttö on lihonut noihin mittoihin, eikä kukaan ole tehnyt tai huomannut mitään, on todellakin aika hankkiutua ammattiavun pariin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä hän saa rahat herkkuihin?
Tätä minäkin miettisin, ei kukaan lainaa rahaa, jos sitä ei saa takaisin. Pistäkää te rahahanat kiinni nyt ja jos tyttö jotain tarvitsee, niin menette yhdessä kauppaan. Kannattaa myös muistaa, että ei se tyttö tyhmä ole, joten kohdelkaa häntä niin, ettei hön tunne itseään typeräksi. Keskustelkaa asiasta aikuismaisesti ja asettakaa tavoitteet kaikkeen, myös liikuntaan. Ja vanhemmat ovat luonnollisesti liikunnassa mukana.
Onko varastanut rahaa teiltä? Omat pikkusiskot kotona asuessa teki tätä jatkuvasti
Itse ahmin tuossa iässä, kun ei ollut muuton takia kavereita ja koulussa olin hylkiö. Ihan ahdistukseen ahmin: mistään muualta en saanut mitään mielihyvää kuin herkuista.
Mulla meni hetkeksi se sitten ohi, kun yläasteella sain uusia kamuja. Mutta apu olisi kyllä tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Joko sillä on hitsin iso viikkoraha tai sitten se varastaa niitä.
Ei kukaan ole voinut kavereilta lainata jatkuvasti.
10€ viikossa, sanoin että rahat ovat nyt jonkin aikaa minun takanani, eli jos jotain tarvitsee, hankimme sen yhdessä. Karkkipäivä kerran viikossa. Myönsi lainanneensa kavereiltaan "aika paljon" summaa ei suostunut kertomaan. Pahin skenaario on sitten, että on varastanut mitä en kyllä hänestä usko. Ylikiltti "nössö" kaikella rakkaudella sanottuna.
Ap
Haluan olla niin paljon hänen elämässään mukana
Mutta samaan aikaan pakenen sitä ja en halua
Mitä tehdä kun elämä on ohi mutta 24v olisi vielä kykyneväinen osallistumaan mutta en tiedä haluanko? Elämä on vaikeaa. En halua enään,.
Selvitä onko oikeasti lainannut kavereilta ja kuinka paljon. Jos on, maksatte ne velat pois. Tai sinä varmaan joudut maksamaan, mutta tyttö kuitatkoon sinulle sitten viikkorahoistaan jatkossa. Syyt ahmimiseen tulee selvittää myös.
Tuossahan on 25kg ylipainoa. Luulisi että kouluterveydenhuolto olisi puuttunut asiaan.
Olipa hyvä, että tuli ilmi! Onnenpotku teille. Tosin tyttö on ilmeisesti pyöristynyt vähän liikaa jo kauan aikaa sitten, mutta ei mennä siihen. Katse kohti tulevaisuutta! Ensin pitäisi varmaan selvittää, että onko herkkujen ahmimisen taustalla ahdistusta tai masennusta, jota monet itselääkitsevät syömällä. Kiusataanko koulussa tai onko muuten tapahtunut jotain ikävää ja traumaattista, josta ei ole uskaltanut/halunnut kertoa? Onko tytöllä harrastuksia? Mitä niille kuuluu? Onko jaksanut harrastaa vai ovatko harrastukset jääneet? Miten tyttö muuten viettää vapaa-aikansa? Onko kavereita? Liikkuuko tyttö yhtään? Jos ei, voisiko aloittaa jonkun liikuntaharrastuksen? Miten muuten koulussa menee?
Kenen kanssa tyttö haluaisi jutella/suostuisi tuollaisista asioista juttelemaan? Koulun terveydenhoitajan?
Tyttöhän on tosi nuori, lapsi vielä. Vielä on hyvää aikaa saada ruokavalio kuntoon ja herkuttelu kuriin ja paino alenemaan. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan on 25kg ylipainoa. Luulisi että kouluterveydenhuolto olisi puuttunut asiaan.
Ei kai nyt ihan noin paljoa sentään! No, joka tapauksessa hyvä on tässä vaiheessa puuttua asiaan ennen kuin asiat ovat vielä huonommalla tolalla. Mitä enemmän painoa kertyy, sitä vaikeampi on elämäntapoja muuttaa. Sokeriaddiktio on voimakas addiktio. Suola ja rasva samoin.
BED eli binge eating syndrome on syömishäiriö, kuten anoreksia. Tyttö tarvitsee apua.Heti.
Vierailija kirjoitti:
Olipa hyvä, että tuli ilmi! Onnenpotku teille. Tosin tyttö on ilmeisesti pyöristynyt vähän liikaa jo kauan aikaa sitten, mutta ei mennä siihen. Katse kohti tulevaisuutta! Ensin pitäisi varmaan selvittää, että onko herkkujen ahmimisen taustalla ahdistusta tai masennusta, jota monet itselääkitsevät syömällä. Kiusataanko koulussa tai onko muuten tapahtunut jotain ikävää ja traumaattista, josta ei ole uskaltanut/halunnut kertoa? Onko tytöllä harrastuksia? Mitä niille kuuluu? Onko jaksanut harrastaa vai ovatko harrastukset jääneet? Miten tyttö muuten viettää vapaa-aikansa? Onko kavereita? Liikkuuko tyttö yhtään? Jos ei, voisiko aloittaa jonkun liikuntaharrastuksen? Miten muuten koulussa menee?
Kenen kanssa tyttö haluaisi jutella/suostuisi tuollaisista asioista juttelemaan? Koulun terveydenhoitajan?
Tyttöhän on tosi nuori, lapsi vielä. Vielä on hyvää aikaa saada ruokavalio kuntoon ja herkuttelu kuriin ja paino alenemaan. Tsemppiä!
Ei ainakaan kerro että mitään olisi käynyt. Luokan pari suosituinta piikittelevät lihavuudesta ja liikuntatunneilla valitaan usein joukkueeseen viimeisenä, ei fyysistä väkivaltaa. Paras ystävä vaihtoi koulua eivätkä näe enää kuin 1-2 kertaa kuussa. On muutama pinnallisempi kaveri, sellaisia joiden kanssa puhutaan vaatteista ja meikeistä muttei sen kummemmasta. Harrasti ratsastusta, mutta lopetti kun kiinnostus lopahti. Koulussa on keskitasoa.
Ap
Perheneuvolaan kannattaa soittaa ja kysyä sieltä apua eteenpäin.