Lähtiskö hoitoalalle? Vois löytyä töitä

Nuorena en voinut kuvitella itseäni hoitoalan hommissa, mutta nyt kun ikää on tullut vähän lisää, on alkanut arvot järjestymään uusiksi ja haluaisin oikeasti merkityksellisen työn.. Kuvittelisin että hoitoalan hommat olisi juuri sitä? Lääkäriksi haluaisin salaisissa haaveissani, mutta se jää haaveeksi. Niin pitkään ja vaativaa alaa tuskin jaksan opiskella. Ap

Tänne vaan, töitä on ja kaikenlaista. Terveyskeskustyö on aika vaativaa, koska vastaanotolle voi tulla ihan mitä tahansa ja hoitajalla pitää olla aika laaja tietämys ja ymmärrys sairauksista. Kaikkea ei voi vaan automaattisesti ohjata lääkärille tai tulee sanomista, vaan sun pitäis tietää ja osata bongata sieltä ne oikeat kriteerit että oikeat tapaukset menee eteenpäin. Toisaalta mitään ei sais jäädä huomaamatta.

Lisäksi tottakai on kaikenlaisia hoidollisia toimenpiteitä mitä siellä pitää osata suorittaa (vaikkapa erilaisten haavojen hoitoa). Työ on vaihtelevaa ja suht itsenäistä, päivät kuluu nopeasti.

Sairaanhoitajana myös vanhustenhoito voi olla ihan jees, se työnkuva on monissa työpaikoissa erilainen (kevyempi fyysisesti, henkisesti vastuullisempi) kuin lähäreillä. Suosittelen opiskelemaan suoraan sairaanhoitajaksi.

t. lh ja sh

Kuulostat todella naivilta, mutten tarkoita sitä pahalla. Hyvä että on kiinnostusta!

Terkkareissa ei ole mitään mummojen virtsanäytteiden tai verikokeiden ottamista ihmeempää "äksöniä".

Uutiskynnyksen yllittävät tapaukset tapahtuvat erikoissairaanhoidon piirissä, ja vielä tarkemmin Töölöön tapaturma-asemalla tai Meilahdessa. Jos haluat joskus nähdä sairaaohjelmaa edes puoliksi sivuavan kohtauksen työelämässä, tarvitset SH:n paperit päästäksesi näihin työpisteisiin töihin. 

> En aio mennä vaihtamaan vaippoja tai syöttämään vanhuksia

Kyllä aiot, jos haluat valmistua. Työharjoitteluista ei saa palkkaa, eli opiskelu rahoitetaan joko rankasti velkaantumalla tai tekemällä keikkoja. Opiskelijalle soveltuvat paikat ovat nimenomaan tätä. Eli mieti jaksatko pinnistää 3,5v päästäksesi EHKÄ määräaikaiselle/keikkaluontoiselle sopimukselle HUS:iin. 

Hienoa, että joku haluaa vielä hoitoalalle.

Minä mietin nykyään, että miten pääsisin sieltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat todella naivilta, mutten tarkoita sitä pahalla. Hyvä että on kiinnostusta!

Terkkareissa ei ole mitään mummojen virtsanäytteiden tai verikokeiden ottamista ihmeempää "äksöniä".

Uutiskynnyksen yllittävät tapaukset tapahtuvat erikoissairaanhoidon piirissä, ja vielä tarkemmin Töölöön tapaturma-asemalla tai Meilahdessa. Jos haluat joskus nähdä sairaaohjelmaa edes puoliksi sivuavan kohtauksen työelämässä, tarvitset SH:n paperit päästäksesi näihin työpisteisiin töihin. 

> En aio mennä vaihtamaan vaippoja tai syöttämään vanhuksia

Kyllä aiot, jos haluat valmistua. Työharjoitteluista ei saa palkkaa, eli opiskelu rahoitetaan joko rankasti velkaantumalla tai tekemällä keikkoja. Opiskelijalle soveltuvat paikat ovat nimenomaan tätä. Eli mieti jaksatko pinnistää 3,5v päästäksesi EHKÄ määräaikaiselle/keikkaluontoiselle sopimukselle HUS:iin. 

Nyt on tulossa muutos että harjoitteluja saa jatkossa tehdä palkallisesti, jos sellaisen paikan onnistuu löytämään. Ja aika helpostihan käytännössä löytyy, koska kaikki revitään töihin - myös opiskelijat.

Työntekijäpulan myötä moni on myös tehnyt kesätöinä nuo harjottelut, eli oot kesän töissä jossain sopivassa paikassa ja sit haet siitä myöhemmin vaan hyväksiluvut.

HUS nyt onneksi ei ole maan ainoa työnantaja..

Rankin ajatus tässä on se uudelleen opiskelemaan lähtö, ja siinäkin oikeastaan taloudellinen puoli. Kun on päässyt jo palkkoihin kiinni, ei haluaisi enää "aloittaa alusta". Nyt kun on perhettäkin ja oma asunto mitä maksella jne. Oppisopimuskoulutus kiehtoisi siinä mielessä enemmän, siinä saisi kuitenkin palkkaa opintotuen lisäksi.

Sairaanhoitajaksi halutessaan täytyy opiskella ensin lähihoitajaksi? Se olisi pitkä reitti se. Ja eihän sitä tiedä miten mieli muuttuu matkan varrella, jos oma juttu löytyykin vaikka siitä vanhainkotityöstä :)

Ap

Mielellään ottaisin lisää kommentteja vastaan! Puolesta ja vastaan, heh. Ap

Kevyempiin hommiin on tunkua, monen ura alkaa vuodeosastoilla ja siellä pitää olla hyvä kunto ja mielellään vähän habaa, että jaksaa. Täytyy sietää jopa fyysistä väkivaltaa potilaitten taholta, dementoituneet ja sekavat vanhukset voivat olla arvaamattomia. Myös työyhteisöön pitää sopeutua ja tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Hajuille herkkä ei voi olla, kaikki mahdolliset ihmisten eritteiden hajut tulevat tutuksi. Pitää olla myös tarkka, koska käsitellään lääkkeitä. Myös kiireen sieto on oltava hyvä, aina puuttuu joku henkilökunnasta ja vessaan saatat ehtiä, mutta syömään ehkä et.

Aamut alkavat yökön raportilla, siitä lähdetään pesemään potilaita kiireellä, koska aamupala tulossa, toivot että saat kaikki siihen kuntoon, että voit alkaa syöttää aamiaista ja antaa aamulääkkeet.Aamiaisen jälkeen alkavat suihkutukset ja kun ne on saatu loppuun, niin tuleekin lounas, lounaan jälkeen jatkuvat pesut ja suhkutukset yms. Hoitotoimet jne. Huomenna repeat. Tämä lähinnä perustyön kuvausta, sairaanhoitajille tietysti lääkkeiden jako ja tarkistukset jossain välissä. Pitää ehtiä tehdä hoitosuunnitelmia, huomioida potilaita ja omaisia jne.

Vierailija kirjoitti:

Kevyempiin hommiin on tunkua, monen ura alkaa vuodeosastoilla ja siellä pitää olla hyvä kunto ja mielellään vähän habaa, että jaksaa. Täytyy sietää jopa fyysistä väkivaltaa potilaitten taholta, dementoituneet ja sekavat vanhukset voivat olla arvaamattomia. Myös työyhteisöön pitää sopeutua ja tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Hajuille herkkä ei voi olla, kaikki mahdolliset ihmisten eritteiden hajut tulevat tutuksi. Pitää olla myös tarkka, koska käsitellään lääkkeitä. Myös kiireen sieto on oltava hyvä, aina puuttuu joku henkilökunnasta ja vessaan saatat ehtiä, mutta syömään ehkä et.

Aamut alkavat yökön raportilla, siitä lähdetään pesemään potilaita kiireellä, koska aamupala tulossa, toivot että saat kaikki siihen kuntoon, että voit alkaa syöttää aamiaista ja antaa aamulääkkeet.Aamiaisen jälkeen alkavat suihkutukset ja kun ne on saatu loppuun, niin tuleekin lounas, lounaan jälkeen jatkuvat pesut ja suhkutukset yms. Hoitotoimet jne. Huomenna repeat. Tämä lähinnä perustyön kuvausta, sairaanhoitajille tietysti lääkkeiden jako ja tarkistukset jossain välissä. Pitää ehtiä tehdä hoitosuunnitelmia, huomioida potilaita ja omaisia jne.

Tuo perus hoitotyö ei kyllä nappaa. Sen takia oon miettinytkin kauan olisiko minusta hoitoalalle.. Joku muu suuntaus kuin perushoito. Tai sitten kokonaan eri ala. Oon kuitenkin enemmän käytännön tekijä kuin teoreettinen. Mutta vain hieman.. Ammatinvalinta on ollut aina yhtä hankalaa kohdallani. Siitä mistä pidän, olen todella hyvä ja tarkka työssäni ja motivaatiota riittää. Mutta työn pitäisi kuitenkin olla vaihteleva että mielenkiinto säilyy. Ap

Vierailija kirjoitti:

Rankin ajatus tässä on se uudelleen opiskelemaan lähtö, ja siinäkin oikeastaan taloudellinen puoli. Kun on päässyt jo palkkoihin kiinni, ei haluaisi enää "aloittaa alusta". Nyt kun on perhettäkin ja oma asunto mitä maksella jne. Oppisopimuskoulutus kiehtoisi siinä mielessä enemmän, siinä saisi kuitenkin palkkaa opintotuen lisäksi.

Sairaanhoitajaksi halutessaan täytyy opiskella ensin lähihoitajaksi? Se olisi pitkä reitti se. Ja eihän sitä tiedä miten mieli muuttuu matkan varrella, jos oma juttu löytyykin vaikka siitä vanhainkotityöstä :)

Ap

Sairaanhoitajaksi ei voi oppisopimuksella kouluttautua. Lähihoitajaksi varmaan ehkä voi. Et tarvitse lähihoitajapohjaa jos haet sairaanhoitajaksi. Lukio tai jokin ammattikoulu on kuitenkin oltava käytynä.

Polkuopintojen kautta pääsee ilman lukiota/amistakin.

Nyt on elämäsi tilaisuus hakeutua hoiva-avustajaksi. Vaikka se on tosi erilaista kuin hoitajan työ, eikä siinä ole "mitään jännää", näet siitä kuitenkin mitä kaikkea töihin sairaalassa kuuluu ja millainen ilmapiiri se on.

Ei työn jännyys ole itseisarvo. Silloinhan on asiat huonosti, kun tarvitaan jotain "jännää" eli akuuttia hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kevyempiin hommiin on tunkua, monen ura alkaa vuodeosastoilla ja siellä pitää olla hyvä kunto ja mielellään vähän habaa, että jaksaa. Täytyy sietää jopa fyysistä väkivaltaa potilaitten taholta, dementoituneet ja sekavat vanhukset voivat olla arvaamattomia. Myös työyhteisöön pitää sopeutua ja tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Hajuille herkkä ei voi olla, kaikki mahdolliset ihmisten eritteiden hajut tulevat tutuksi. Pitää olla myös tarkka, koska käsitellään lääkkeitä. Myös kiireen sieto on oltava hyvä, aina puuttuu joku henkilökunnasta ja vessaan saatat ehtiä, mutta syömään ehkä et.

Aamut alkavat yökön raportilla, siitä lähdetään pesemään potilaita kiireellä, koska aamupala tulossa, toivot että saat kaikki siihen kuntoon, että voit alkaa syöttää aamiaista ja antaa aamulääkkeet.Aamiaisen jälkeen alkavat suihkutukset ja kun ne on saatu loppuun, niin tuleekin lounas, lounaan jälkeen jatkuvat pesut ja suhkutukset yms. Hoitotoimet jne. Huomenna repeat. Tämä lähinnä perustyön kuvausta, sairaanhoitajille tietysti lääkkeiden jako ja tarkistukset jossain välissä. Pitää ehtiä tehdä hoitosuunnitelmia, huomioida potilaita ja omaisia jne.

Tuo perus hoitotyö ei kyllä nappaa. Sen takia oon miettinytkin kauan olisiko minusta hoitoalalle.. Joku muu suuntaus kuin perushoito. Tai sitten kokonaan eri ala. Oon kuitenkin enemmän käytännön tekijä kuin teoreettinen. Mutta vain hieman.. Ammatinvalinta on ollut aina yhtä hankalaa kohdallani. Siitä mistä pidän, olen todella hyvä ja tarkka työssäni ja motivaatiota riittää. Mutta työn pitäisi kuitenkin olla vaihteleva että mielenkiinto säilyy. Ap

Kyllä esim. poliklinikoillekin työllistyy, mutta käsittääkseni sinne täytyy kuitenkin mielellään olla em. alan kokemusta takana ja sinne siirtyykin hoitajia, joilla fysiikka ei kestä osastotyötä. Päihde- ja mielenterveys ei käsittääkseni rasita fyysisesti niin paljon, mutta ei sielläkään mitenkään kevyttä ole.

Hoitoalalla on ihmisen kipu ja kärsimys läsnä, joten ei täällä " kevyttä" ole missään.

Suosittelen kuitenkin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, enemmän valinnanvaraa.

Takana täytyy olla ammatillinen - tai yo- tutkinto.

Onko sulla uhrautuva ja epäitsekäs luonne? Tykkäätkö olla kaikkien kynnysmattona?

Jos vastaat molempiin ei, unohda koko juttu.

Kun sinua hoitoala kiinnostaa, mene ennen opiskelemaan pyrkimistä harjoittelemaan jonnekin hoitolaitokseen niin tiedät sovutko yhtään alalle. Riippumatta, missä olet töissä joudut kaikenlaisten eritteiden kanssa tekemisiin. Miten sievät räkää, oksennusta, ripulia, verta ym ym. Tee se itsesi vuoksi. Turha opiskella, jos et näitä siedä. Joka työpaikassa tulet tarvitsemaan tätä sietoa. Ei se terveyskeskuksen työ pelkkää käytävällä kävelyä ole ja kahvihuoneessa jutustelua. Lisäksi hoitoalalla on järkyttävä hierarkia, uskomaton vielä tänä päivänä. Hyviä puolia on myös, mutta vähemmän. Kukaan ei ole sairaana parhaimmillaan, lapsi tai aikuinen. Mutta jos/kun sinä kykenet apua antamaan, sinua tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kevyempiin hommiin on tunkua, monen ura alkaa vuodeosastoilla ja siellä pitää olla hyvä kunto ja mielellään vähän habaa, että jaksaa. Täytyy sietää jopa fyysistä väkivaltaa potilaitten taholta, dementoituneet ja sekavat vanhukset voivat olla arvaamattomia. Myös työyhteisöön pitää sopeutua ja tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Hajuille herkkä ei voi olla, kaikki mahdolliset ihmisten eritteiden hajut tulevat tutuksi. Pitää olla myös tarkka, koska käsitellään lääkkeitä. Myös kiireen sieto on oltava hyvä, aina puuttuu joku henkilökunnasta ja vessaan saatat ehtiä, mutta syömään ehkä et.

Aamut alkavat yökön raportilla, siitä lähdetään pesemään potilaita kiireellä, koska aamupala tulossa, toivot että saat kaikki siihen kuntoon, että voit alkaa syöttää aamiaista ja antaa aamulääkkeet.Aamiaisen jälkeen alkavat suihkutukset ja kun ne on saatu loppuun, niin tuleekin lounas, lounaan jälkeen jatkuvat pesut ja suhkutukset yms. Hoitotoimet jne. Huomenna repeat. Tämä lähinnä perustyön kuvausta, sairaanhoitajille tietysti lääkkeiden jako ja tarkistukset jossain välissä. Pitää ehtiä tehdä hoitosuunnitelmia, huomioida potilaita ja omaisia jne.

Tuo perus hoitotyö ei kyllä nappaa. Sen takia oon miettinytkin kauan olisiko minusta hoitoalalle.. Joku muu suuntaus kuin perushoito. Tai sitten kokonaan eri ala. Oon kuitenkin enemmän käytännön tekijä kuin teoreettinen. Mutta vain hieman.. Ammatinvalinta on ollut aina yhtä hankalaa kohdallani. Siitä mistä pidän, olen todella hyvä ja tarkka työssäni ja motivaatiota riittää. Mutta työn pitäisi kuitenkin olla vaihteleva että mielenkiinto säilyy. Ap

Perushoito on kaiken a ja o. Olet sitten hoitaja tai lääkäri. Ilman sitä et voi toimia hoitoalalla, missään.

Hoitoalalle on nyt paljon oppisopimushakuja. Pystyy jopa aikuinen alan vaihtaja tällöin talouden puolesta opiskella.

Jos opit nopeasti, sinulla on hyvä paineensietokyky, olet vastuullinen, mutta et neuroottinen, sosiaaliset taitosi ovat vähintään normaalit, tykkäät olla tietokoneella (sitä se on nykyään enimmäkseen, tietojärjestelmät vievät aikaa eniten) niin mikä jottei.

Vaipan vaihtoa ja vanhuksia et kyllä oikein karkuun pääse, paitsi jälkimmäisiä ehkä lastenklinikalla. Vanhukset muodostavat ison osan kaikista hoidettavista. Myös siellä Töölössä ja Meilahdessa.  Ajanvarauspoliklinikat ovat vapaampia perushoidosta, mutta jos äksöniä hingut, niin turhautunet niissäkin. Sellaista pelkkää Sykemeininkiä ei oikein ole missään vaan suuri osa työstä on ns. perusjuttuja. Sairaankuljetuskin on isolti siirtokuljetuksia ja kiireettömiä. Ellei sitten hakeudu varsinaiseen ensihoitoon kentälle.

Ehkä hyvä vielä tarkastella omia motiiveja. Haluatko lähtökohtaisesti tehdä auttavaa työtä vai lähinnä saada itsellesi jotakin säpinää?  Hoitotyössä yleensä joudut kohtaamaan ihmisen kokonaisuutena eikä työtehtäviä voi kauheasti valikoida. Kakka voi jollekin tulla housuun psykiatrian polillakin. Koulutuksen työharjoittelujaksoilla joudut kuitenkin tekemisiin näiden asioiden kanssa. Melkein kaikkeen tottuu, turtuu ja kyllästyy. Vanhemmiten työn fyysisyys ja kolmivuorotyö alkaa käydä kokoajan raskaammaksi. Terveyskeskustyö voisi olla ehkä sopiva kompromissi monessa mielessä.

Oon huomannut itestäni, että parempi puoleni tulee esiin silloin kun joku on sairas. Löydän silloin itsestäni hoivaajan ja huolehtijan. Kun kaikki on terveitä eikä huolta ole, olen kiinnostunut kaikesta muusta. Kuten käsitöistä, remonteista, eläimistä.. Ehkä se on normaalia, etten koe suurta halua päästä pesemään ja syöttämään perheenjäseniäni.. Jotka ovat terveitä ja pystyviä tekemään sen itsekin. On kyllä vaikeaa tietää onko minusta sellaiseen, ilman että pääsee kokeilemaan.. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla uhrautuva ja epäitsekäs luonne? Tykkäätkö olla kaikkien kynnysmattona?

Jos vastaat molempiin ei, unohda koko juttu.

Kaikkiin kysymyksiin ei. Myöskin olen kuullut koko hoitoalalla vallitsevan huonon ilmapiirin. Ärsyttää jo valmiiksi ajatus siitä. Olen työskennellyt sellaisissa työpaikoissa missä päältäni on kävelty, olen marssinut pomolle sanomaan että tällaiseen en suostu. Sain siirron eri työpisteelle eikä tarvinnut jäädä riitaisaan paikkaan. Nuorena siedin ihan kaiken, nyt en enää anna kenenkään höykkyyttää. Siitä varmaan tulisi ongelmia hoitoalalla, tai sitten minut jätettäisiin rauhaan kun huomattaisiin ettei onnistu? Olen reilu muille ja sitä vaadin myös itselleni. Ap