Miksi kätilö käskee ponnistajaa tukkimaan suunsa?
Kommentit (38)
Minä en huutanut, mutta ärisin. Ja se kyllä auttoi!
2 viikkoa sitten synnytin esikoiseni ja parhaimpana muistona jäikin mieleen se, että kätilö jaksoi joka ponnistuksella tsempata ja sanoa, että "älä huuda vaan käytä se energia ponnistamiseen!"
Tämä oli äärettömän tärkeää, koska tuntui ettei ole voimaa ponnistaa tarpeeksi. Jos olisin käyttänyt energiaani vielä huutamiseen, niin huhhuh...
Kannattaa ottaa huomioon, ettei tämäkään asia oikeasti ole aivan näin mustavalkoinen. Itse asiassa hengityksen pidättäminen ponnistuksen aikana lisää elimistön hapenpuutetta ja saattaa pahimmillaan lisätä syntyvän vauvan ahdinkoa. Usein synnyttäjää on tästä huolimatta pakko ohjata pidättämään hengitystä ja ponnistamaan, koska synnyttäjien on usein vaikeaa löytää oikeaa ponnistussuuntaa ja riittävää rohkeutta ponnistaa kunnolla. Tämä taas johtuu epiduraali- ja spinaalipuudutteiden lisääntyneestä käytöstä.
Huutaminen itsessään ei siis heikennä ponnistustehoa lainkaan, mutta usein huutava (puudutettu) äiti ei pysty keskittymään ponnistamiseen riittävästi ja tarvitsee ohjausta. Myös äänenkäytön tekniikalla on merktystä, korkea, kimeä, panikoiva huuto kohdentaa jännityksen vartaloon, matala ääntely taas rentouttaa lantionpohjaa. Jos äiti huudosta huolimatta ponnistaa tehokkaasti, ei äänenkäyttöön ole mitään syytä puuttua. Toisaalta ei kenenkään tarvitse väkisin huutaa, jos se ei hyvältä tunnu, hengittäminen ilman huutoa ponnistusvaiheessa on vauvan hapetuksen kannalta ihan yhtä hyvä asia.
-Kätilö
Itselläni oli niin supertehokkaat supistukset (kiitos oksitosiinin), että aina pitkän ponnistukseni lopuksi loput ilmat keuhkoista purkautui matalana karjahduksena. Kahdesta kätilöstä toinen hoiti työnsä, eikä puuttunut siihen, mutta se toinen siinä vieressä vaan pällisteli ja ennätti kitisemään että "työnnä äläkä huuda". Jos synnyttäjä kerran TYÖNTÄÄ ja senjälkeen HUUTAA, niin hitonko väliä! Ponnistin lapsen ulos ennenkuin kätilö ehti kunnolla korjata asentoaan. Hyvä että sai sentään pidettyä otteensa. Tuollaiset kitisevät kätilöt h-hetkellä kyllä ansaitsevatkin kuulla kunniansa ;)
Minä.huusin, en voinut sille mitään. Kun käskettiin olla hiljaa, pidätin hengitystä. Samanlaista ääntä en ole saanut aikaiseksi kuin synnytyksessä, supistukset örisin myös. Minusta siis huudolla ja huudolla on eroa ja väliä :) Hiljaisuus ei minusta ole itseisarvo synnytyäessä, mutta me olemme kaikki niin erilaisia.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:15"]2 lasta synnyttäneenä minusta tämä on ihan selvä asia. Ennen synnytyksiä jotenkin rinnastin ponnistamisen esim. jonkin hyvin painavan esineen nostamiseen, missä tilanteessa tyypillisesti karjaistaan tai ärjäistään.
Synnyttäessä kuitenkin tilanne on toinen ja paine pitää saada kohdistettua eri tavalla. Tehokkaimmat ponnistukset tulevat ilman mitään ääntelyitä.
Kätilö neuvoi ponnistamaan 3-4 kertaa supistusta kohden ja siinä se: neuvon jälkeen syntyi tosi nopeasti ja toinen kätilöistä päästi nopeasti ottamaan kopin liukkaasta vauvasta napanuoraselvittelyiden jälkeen. Olin itseeni tyytyväinen kun kuitenkin hiffasin niin nopeasti miten homma hoidetaan. :-)
[/quote]
Mä karjuin kun syötävä, mutta silti tuli kahdella ponnistuksella ulos.
Tapauskohtaista tosiaan. Kätilön kannattaa tosiaan olla perillä siitä, että synnyttäjä pystyy ponnistamaan tehokkaasti vaikka välillä huutaisikin. Silloin on aiheetonta puuttua ja häiritä synnyttäjää jos karjunnasta huolimatta homma etenee. Ei kai sitä kirjaston lukusalissa olla kuitenkaan :D
Eipä, ei, ei olla kirjaston lukusalissa ja ken lapsensa huutamisella haluaa pelotella ja pitkittää syntymistä huutamisen viedessä voimia, niin siitä vaan. Kauan saa odottaa, jos painovoimaa avuksi meinaa. Kyllä se sittenkin taitaa olla kohtulihas, joka sen lapsen sieltä ulos pusertaa äidin hyvällä avustuksella.
No kätilö sanoi että huutaa saa, mutta ei kiroilla. Kyllä tänne ääntä mahtuu.
Vai vielä pelästyttää vauvan... Taitaa lapsiparka siinä vaiheessa olla niin tiukassa tilanteessa, ettei pieni karjahdus (tai jatkuvakaan ulina) juuri hetkauta. Mitä taas voimien tuhlaamiseen tulee, niin kunnon karjahdus ponnistuksen perään ei kyllä normaalikuntoisen äidin voimiin vaikuta tuon taivaallista. Karjahduksen pidätteleminen - esimerkiksi sen vuoksi että pelkää vauvapalstan bw-mammojen paheksuntaa - sen sijaan saa jännittämään koko kroppaa, ja sellaiseen todella kuluu voimia.
En pystyisi itse edes ajattelemaan synnytystä. Miltä se tuntuu? Mitä siinä voi tapahtua ja onko synnytyksessä kuinka suuret riskit?
Mulla kesti ponnistusvaihe minuutin, huusin ihan pirusti sen ajan. Olisikohan mennyt vielä nopeammin jos olisin ollut hiljaa...?
Pilateksessakin kaikki isommat rutistukset tehdään ulospuhalluksella ja se on ihan sama tuleeko ulos samalla ääntä vaiko ei. Mun ponnistuvaiheet ovat molemmat kestäneet 2 min ja kyllä olen huutanut, mutta pusertanut kyllä samalla kuin viimeistä päivää.
Jos huudattaa niin kannattaa huutaa ponnistuksen lopuksi kuin tennispelaajat. Hyvin meni kun tajusin tämän :) pakko oli kyllä jostain syystä karjua, roarr!
Huutaminen on keino helpottaa kipua, siksi synnyttäjä huutaa;
ja kun kipuun saa vähänkin helpotusta, ja adrenaliin virtaa, jaksaa seuraavan ponnistuksen paremmin ! Molempia voi siis tehdä, ja lopputulos on parempi.
Tietnkään se huutaminen ei ole pääasia, vaan ponnistus, ja siihen pitäisi myös kätilöiden keskittyä: kannustaa, ei kieltää.
Minulle sanottiin synnyttäessäni, etten huutaisi, koska se voi pelottaa muita synnyttäjiä. Pitäisi nähdä huutaminen voimavarana!
Kaikki voivat kokeilla.
Paskalla ollessa huudat täyttä kurkkua - miten lentää?
Paskalla ollessa suljet suusi ja ponnistat - putket vinkuu kun raketti lähtee
Itsellä ainaki tuntu että pakokauhu iskee kun yritin pitää suuni kiinni ponnistamisen aikana.. Tuntu et sain enemmän voimaa kun "huusin" :D Oli tosi hankala ponnistaa ilman että ois päästäny ääntäkään..
Ei jaksa kuunnella sitä karjumista.
2 lasta synnyttäneenä minusta tämä on ihan selvä asia. Ennen synnytyksiä jotenkin rinnastin ponnistamisen esim. jonkin hyvin painavan esineen nostamiseen, missä tilanteessa tyypillisesti karjaistaan tai ärjäistään.
Synnyttäessä kuitenkin tilanne on toinen ja paine pitää saada kohdistettua eri tavalla. Tehokkaimmat ponnistukset tulevat ilman mitään ääntelyitä.
Kätilö neuvoi ponnistamaan 3-4 kertaa supistusta kohden ja siinä se: neuvon jälkeen syntyi tosi nopeasti ja toinen kätilöistä päästi nopeasti ottamaan kopin liukkaasta vauvasta napanuoraselvittelyiden jälkeen. Olin itseeni tyytyväinen kun kuitenkin hiffasin niin nopeasti miten homma hoidetaan. :-)